Minun ja yrityksen tarina
Hei,
Olen Outi Pettersson, yrittäjä, metsänomistaja ja metsuri.
Olen aina tykännyt metsässä liikkumisesta, luonnossa olemisesta ja introverttina nauttinut yksin metsän rauhasta ja kauneudesta.
Aikuisena olen oppinut ymmärtämään luonnon ja metsien tärkeyden myös minun, meidän, suomalaisten ja koko maapallon hyvinvoinnin kannalta.
Reilu kymmenen vuotta sitten sattumalta kesämökkikauppojen yhteydessä meistä tuli metsänomistajia. Siinä me ihmettelimme miehen kanssa, mitä tuolle metsälle pitäisi tehdä. En ymmärtänyt metsän hoitamisesta, enkä alan asiantuntijoiden puheista yhtään mitään. Kuitenkin kylmät väreet meni läpi, kun tajusin, että omistamme nyt palan omaa kotimaatamme, isänmaatamme. Mikä huikea fiilis! Ja mikä vastuu myös, että pidämme siitä hyvää huolta. Jätämme sen, jos vain mahdollista, paremmassa kunnossa lapsillemme.
Näiden vuosien aikana olen opiskellut alaa ja termistöä ihan alkeista. Nyt minulla on metsurin tutkinto sekä muuta metsäalan lisäkoulutusta käytynä. Käytännössäkin olen tehnyt metsätöitä – istutuksia, taimikonhoitoa ja raivauksia. On muuten hyvä kuntosali, kun lähtee metsään touhuamaan.
Metsässä pienestä pitäen
Olen tykännyt metsässä kulkemisesta pienestä pitäen. Vanhempien kanssa käytiin syksyisin marja- ja sienimetsässä. Taatallani oli pieni metsäpalsta, josta hän oli ylpeä, kun oli sellaisen pystynyt ostamaan. Siellä käytiin retkellä ja seikkailemassa, syötiin mustikoita ja löydettiin sieniä.
Joskus sieltä myytiin puuta ja hakkuualueelle piti istuttaa taimia. Olin varmaan kymmenen korvilla, kun istutustalkoot olivat. Mummun tekemät eväät taisivat olla tärkeimmät jutut päivässä silloin. Vuosia myöhemmin käytiin katsomassa, kuinka taimet olivat hurahtaneet jo istuttajia pidemmiksi.
Innostuin nuorena suunnistuksesta ja äiti inhosi kuraisia suunnistuskamoja, joita ei tahtonut saada puhtaaksi millään.. Tunsin saavani metsästä energiaa. Ja saan sitä edelleenkin, kun vain metsään pääsen mihin aikaan vuodesta tahansa.
Tiedon etsintää ja koulutusta
Metsänomistajaksi päätymisen jälkeen olimme miehen kanssa peukalot keskellä kämmentä oman metsän laidassa. Mitä tuolle pitäisi tehdä? Mies totesi, että ei muuta kuin saha käteen ja hommiin.. Mutta MITÄ sille pitäisi tehdä?
Soitto miehen sukulaiselle, jolla oli metsää ja kokemusta: Ottakaa yhteyttä alueen metsänhoitoyhdistykseen ja pyytäkää metsäneuvoja käymään. Hän tulikin käymään tilan karttojen kanssa ja käytiin ihmettelemässä metsää – rästitöitä oli, mutta ihan kelvolliselta näytti. Ei siitä silti paljoa ymmärretty, kun termistö oli vierasta.
Google avuksi ja tietoa etsimään: metsänhoitoyhdistys, metsäkeskus, metsäalan yrittäjät, metsähallitus, metsä… Apua! Ei tästä valtavasta tietovirrasta ja näistä ota tolkkua, kuka tekee ja mitä.. Enkä edes ymmärrä, mitä he sivuillaan selittivät. Terminologia oli vierasta, omat mielikuvat asioista ehkä vääriä. Tietoa piti saada lisää. Kävimme erilaisia metsänomistajille tarkoitettuja kursseja ja infoiltoja. Opettelimme asioita ja tuntui, että tieto lisää tuskaa.
Tiedon etsintää ja koulutusta
Hain lopulta “Metsänomistajakouluun”, joka on Tampereen ammattiopiston, Kurun metsäopiston järjestämä koulutus. Halusin oppia lisää ja tuo vaikutti mielenkiintoiselta koulutukselta. Ensimmäisenä kurssi-iltana iski rimakauhu, kun neniemme eteen iskettiin nivaska papereita – tutkintovaatimukset: “Teillä on kahden vuoden päästä metsurin paperit kaikilla!”
Hurja ajatus, mutta niin me vaan porukalla tuo aika yhdessä opiskeltiin, tsempattiin näyttökokeita edeltävissä paniikeissa toisiamme ja läpäistiin tutkinto. On se huikea tunne, kun tukkikokoinen mänty tömähtää tantereeseen, kun sen itse on kaatanut! Lisäksi olen Tampereen Ammattikorkeakoulussa suorittanut monitavoitteisen metsänhoidon opintokokonaisuuden.
Metsä oli vallannut sydämeni. Raivaussahasta oli tullut ystävä ja moottorisahakin totteli. Olen tehnyt yhteistyötä myös joidenkin metsäalan organisaatioiden kanssa.
Haluan auttaa muita metsänomistajia
Oma kokemukseni siitä, etten edes ymmärrä, mistä ammattilaiset puhuvat, toivat halun jakaa vuosien varrella oppimaani. Asiat pitää olla niin yksinkertaisesti ja kansantajuisesti selitettyjä, etta kuka tahansa metsänomistaja tai metsäasioista kiinnostunut pystyy ne omaksumaan.
Olen tehnyt töitä viestinnän ja markkinoinnin kanssa muillakin aloilla. Olen myös huomannut, kuinka moni tuskailee nykypäivänä arjen kiireiden ja valtavan tietotulvan keskellä. Jos asia ei ole kiireellinen juuri nyt, se helposti siirretään myöhemmin hoidettavaksi. Monelle metsäasiat ovat juuri tällaisia. Aihealue on valtavan laaja, sanasto vierasta ja metsä kasvaa kasvattamattakin. Vastaan tulee kuitenkin tilanteita, joissa pitäisi kuitenkin jotain tietää. Edes sen verran, mistä lähteä ammattiapua etsimään.
Tähän tarpeeseen olemme nyt tuomassa “metsänomistajan peruskoulua” verkkokursseina. Ensimmäiset Polku METSÄÄN – Untuvikosta metsänomistajaksi ja Polku METSÄÄN – Puukauppa tutuksi -kurssit on jo julkaistu. Uusia kursseja on vielä tulossa useampia. Nappaa sieltä itsellesi ne kurssit, joita tarvitset tai käy vaikka ne kaikki läpi.
Syyskuussa 2021 Seura-lehti julkaisi tarinani metsänomistajana: “Tuore metsänomistaja Outi Pettersson ei tiennyt mitään metsänhoidosta“
Hallitus auttaa
En onneksi yksin ole tekemässä tätä kaikkea. Taustalla on kova mieskolmikko hallituksessa: Kari Kälviäinen, Jussi Pettersson ja Olli Pettersson. Näiden kanssa on aina hauska tehdä töitä. Joskus tosin joutuu palauttelemaan herroja asiaan, kun keskustelu rönsyilee pusikosta toiseen. Ja kyllä ne siellä pusikossakin pärjää. Jokaiselta onnistuu raivaussahan kanssa töiden teko tai taimien istutus vallan hyvin.
metsäisin terveisin,
-Outi Pettersson-