Avohakkuut vai metsän suojelu?

kirkasvetinen puro

Sohaistaanpa vähän tätä ampiaispesää. Näin vaalikeväänä on ympäristöasiat yhtenä esillä olevana teemana esillä ja musta-valkoisia, joskus populistisiakin, näkökantoja on esillä.

Avohakkuut – loistava keino saada puuta teollisuuteen!

Suomihan pysyy pystyssä puujalkansa avulla. Metsäteollisuus on yksi kolmesta tärkeimmästä jalostavan teollisuuden alasta, jonka avulla Suomi tuottaa hyvinvointia ja vaurautta. Totta kai suomalaisen puun käyttäminen ja jalostaminen mahdollisimman pitkälle on Suomen ja suomalaisten etu. Ja jotta metsäteollisuus saa tarvitsemansa raaka-aineen halvalla, puuta pitää saada mahdollisimman tehokkaasti ja nopeasti tehtaille. Eihän siinä ole muuta vaihtoehtoa kuin avohakkuut.

Metsän suojelu – upea keino saada ylläpidettyä metsän monimuotoisuutta ja ympäristön hyvinvointia

Suomessa on upea luonto ja monimuotoisia metsiä etelästä pohjoiseen. Niitä ei missään tapauksessa saa hävittää. Niissä asuu ja elää yli 22 000 eläin- ja kasvilajia, joista yli 10% on uhanalaisia. Vain suojelemalla metsiä voidaan nämä lajit säilyttää. Metsät ovat hiilinielu, joka ylläpitää koko maapallon elinvoimaa. Missään nimessä metsistä ei saa yhtään puuta kaataa!

Hieman kärjistetysti tämä on se vastakkainasettelu, joka tuntuu mediassa vellovan. Mutta onko tuo koko totuus ja nuo ainoat vaihtoehdot?

Mietitäänpä tilannetta hieman auki. Kyllä – metsäteollisuus on tärkeä osa Suomen hyvinvointia. Sen kautta kymmenet tuhannet suomalaiset saavat työtä suoraan tai välillisesti. Ihmiset saavat tuloja, joilla maksaa oma elonsa ja työllistää palveluammateissa olevia, maksaa veroja, jotta yhteiskunnan palvelut – terveydenhoito, koulutus, infra.. – toimivat. Jos metsäteollisuus ei saa puuta Suomesta, se hankkii sen jostain muualta. Puuta rahdataan jo nyt Suomeen valtavia määriä muualta. Eikä suomalaisilla ole oikeasti vaikutusmahdollisuuksia siihen, miten luonnonhoito ja ympäristöasiat on puiden lähtöpaikassa hoidettu. Eikä se kovin ympäristöystävällistä ole kuljettaa puuta tänne Suomeen, Pohjolan perukoille. Toinen vaihtoehto on, että metsäteollisuus siirtää tuotantonsa sinne, missä puuta on saatavilla. Silloin häviäjä on suomalainen, jolta lähtee työpaikka ja elanto alta, eikä ole varaa maksaa palveluista ja muista elämisen kannalta tärkeistä asioista, jolloin välilliset vaikutukset suomalaisten työllisyyteen ja hyvinvointiin kertautuvat. Suomalaisen metsäteollisuuden juuret ovat syvällä Suomessa ja rohkenen väittää, että suomalaisten hyvinvointi on metsäteollisuudelle tärkeä arvo – sekä taloudellisesti, että luonnonhoidollisesti ja ympäristön kannalta ajateltuna.

Metsänhoito on ympäristöteko

Hyvällä metsänhoidolla metsien kasvua voidaan parantaa. Ja kun metsien kasvua parannetaan, se ei ole pelkästään euroja metsänomistajien laariin, vaan myös hiilinielun kasvattamista ja maapallomme tilan parantamista! Metsänhoitotyöt tarjoavat myös koko maassa työtä ja hyvinvointia kymmenille tuhansille ihmisille.

Suomessa myös kehitetään ja innovoidaan jatkuvasti uusia ympäristöystävällisempiä tuotteita, joilla pyritään syrjäyttämään uusiutumattomien luonnonvarojen käyttöä ja lisäämään raaka-aineissa kotimaisten, uusiutuvien luonnonvarojen osuutta. Pyrkimys on myös minimoida raaka-ainehukkaa ja kehittää käyttöä aiemmin jätteeksi luokitelluille aineille. Tekstiili- ja pakkausteollisuus ovat tästä hyvät esimerkit, unohtamatta elintarvike-, lääke-, energia- ja rakennusteollisuutta. Ja näissä on taas kyse suomalaisten työstä, hyvinvoinnista ja samalla koko maapallon hyvinvoinnista. Samalla saadaan kehitettyä vientikelpoisia tuotteita tai tuotantomenetelmiä.

Metsien suojelu on arvokasta

Suojelemalla metsiä voidaan säilyttää metsien monimuotoisuutta ja eläin- ja kasvilajeja, jotka tarvitsevat ympärilleen sopivia elinympäristöjä. Metsässä kannattaa miettiä kohteittain, onko tämän tilan tai metsäalueen suojelu vai hakkuu arvokkaampi asia. Suojeluakin voidaan toteuttaa monella tavalla. Se ei ole pelkästään täyssuojelua, jossa metsässä ei tehdä yhtään mitään toimenpiteitä. Suojelualueilla voi olla perusteltua tehdä hoitotoimenpiteitä, joilla varmistetaan se, että kasvaessaan metsästä ei katoa sen erityispiirteet. Esimerkiksi paahderinne ei saa kasva umpeen, jolloin valoisasta, lämpimästä, paahteisesta ympäristöstä riippuvaiset lajit voivat kadota. Suojelualue voidaan rajoittaa koskemaan tiettyä pienempää aluetta tai tiettyjä puulajeja tai puita, jotka säästetään metsää hoidettaessa ja hakatessa. Suojeltavan kohteen ympärille jätetään usein suojavyöhyke varmistamaan sitä, ettei kohde kärsi liikaa ympärillä tehtävistä toimenpiteistä.

Vaihtoehtoja avohakkuiden ja täydellisen suojelun välillä on

Metsänomistajaa voi nyt ruveta hirvittämään, että minäkö tässä ylläpidän Suomen ja suomalaisten hyvinvointia ja minun on pakko tehdä hakkuita ja myydä puuta sitä mukaa, kun ostajia ilmestyy ovelle kolkuttamaan. Ei nyt sentään! Metsänomistaja on oivallisella aitiopaikalla metsänsä kanssa ja hän voi itse pohtia ja miettiä, miten haluaa olla näihin asioihin vaikuttamassa.

Jokainen metsätila on yksilöllinen, eikä kukaan ulkopuolinen voi tulla sanomaan, mitä sinun pitää metsäsi kanssa tehdä. On upeita vanhoja metsiä sekä metsiä, joissa on erityisiä luontokohteita, joita kannattaa suojella – joko täysin tai osittain. On talousmetsinä hoidettuja metsiä, joissa kannattavinta on jatkaa kasvatusta talousmetsäajattelulla. Ja on paljon tiloja, joista löytyy monimuotoista, monen ikäistä ja rakenteista metsää, joissa voidaan ylläpitää erilaisia eri eläin- ja kasvilajien tarvitsemia elinympäristöjä samalla, kun metsästä hakataan puuta erilaisiin käyttötarkoituksiin. Hakkuitakin voidaan toteuttaa monella tavalla, eikä avohakkuu ole ainoa vaihtoehto.

Minä metsänomistajana voin vaikuttaa

Itse metsänomistajana sydäntäni sykähdyttää ajatus siitä, että omistan palan isänmaatani. Se tuo myös vastuun siitä, että huolehdin ja hoidan sitä parhaan kykyni mukaisesti niin, että sen arvo säilyy ja se on jatkossakin tärkeä osa suomalaista hiilinielua ja monimuotoista ympäristöä. Ja että se on turvaamassa lasteni ja mahdollisten tulevien jälkipolvien elämää. Tämä vaatii itseltäni hieman ymmärrystä metsän kasvusta, metsänhoidosta ja hakkuuvaihtoehdoista. Ei minun tarvitse kuitenkaan tietää syvällisesti näitä asioita, perusasiat riittävät vallan hyvin. Ja tieto siitä, mistä mihinkin asiaan löydän ja voin hakea ammattiosaamista. Koska itse olen nollista lähtenyt näihin asioihin tutustumaan, metsäasioita ja metsäalan slangia opettelemaan, muistan myös hyvin sen toivottomuuden tunteen, että ei tästä tule mitään. Haluan auttaa nyt sinua pääsemään alkuun polullasi metsäasioihin tutustumisessa, jotta sinä voi tehdä perusteltuja, oman arvomaailmasi mukaisia päätöksiä metsäomaisuutesi hoidossa. Ota itsellesi hetki aikaa ja kuuntele äänikirja Polku METSÄÄN https://webinarstars.com/products/polku-metsaan Sieltä saat ajatuksia metsäomaisuutesi hoitoon sekä vinkkejä tarvitsemasi lisätiedon etsintään.

Ei eletä mustavalkoisessa maailmassa, vaan nähdään metsä puilta. Joskus auringon valo siivilöityy puiden välistä ja tuo värit esiin. Joskus sää on pilvisempi, mutta värisävyjä riittää silti. Nähdään metsän värit joka suunnasta – ja huolehditaan omalta osaltamme omasta metsästämme!

-Outi-

Pusikosta metsäksi – metsän arvoa nostamaan

Meidän metsä alkoi näyttää enemmän pusikolta kuin metsältä. Tajusimme tuon kesällä ja rupesimme miettimään, mitä sille pitäisi tehdä. Isäntä kävi siellä puuhastelemassa, mutta eihän hänkään paljoa sinne ehtinyt. Alkoi olla “suutarinlapsella ei ole kenkiä” – olo. Eikä sitä käsipelillä ruveta kuin satunnaisia puita polttopuuaineiksi kaatamaan. Varsinkaan, kun metsätyöt ei ole se päätyö kummallakaan meistä ja elämässä on paljon muutakin touhua.

Metsänhoitoyhdistyksen neuvoja kävi paikanpäällä ja totesi tyynesti, että kyllä täällä tekemistä olisi. Kyllähän me sen tiesimme jo itsekin, että kohta liika harvennettu koivikkotiheys rupeaa häiritsemään puiden kasvua. Liian tiheässä puut joutuvat liian kovaan kilpailuun keskenään valosta ja ravinteista. Ne yrittävät työntää latvuksiaan mahdollisimman valoisaan ja venyttävät siinä vain pituuttaan, mutta eivät ehdi runkoa vankistamaan. Toisaalta ravinteita ei tahdo riittää kaikille, minkä ensimmäisenä huomaa siitä, että puuston alla rupeaa vihreä ja vehreä pohjakasvillisuus kuolemaan. Ei ole marjoja, eikä sieniä poimittavaksi. Ei siellä omassa metsässä enää niin kiva ollut kulkeakaan, kun ei paikoitellen läpi meinannut päästä. Tuo on muuten hyvä mittari kenelle tahansa metsänomistajalle: jos et tahdo löytää paikkaa, mistä metsän puolelle pääsisi, on se jo liian tiheää ja jotain pitäisi kiiruusti tehdä. Eihän ne kasvimaallakaan porkkanat kasva, jos ei niitä harvenna.

Tarkemman pohdinnan ja metsäneuvojan ehdotuksen jälkeen päädyttiin tilanteeseen, jossa kaksi kolmasosaa tilan kuvioista käydään läpi. Ensiharvennusta, harvennusta, ylispuiden poistoa ja yksi pieni tuottamaton kuvio vallan nurin ja uusintaan. Eihän noilla toimenpiteillä vielä mitään isoa tiliä tehdä, kun pääasiassa tuolta poistuva puusto on kuitupuukokoista ja -hintaista. Hyvä, kun jotain jää saamapuolelle, eikä kaikki mene korjuukustannuksiin.

Nyt, kun tuo saadaan tehtyä, voidaan hetkeksi huokaista ja tiedetään, että seuraavalla kierroksella 5-10 vuoden päästä on sitten jo tukkikokoistakinpino laanilla puuta kaadettavaksi, jolloin hiukan jo kirstun pohjalle kilahtaa eurojakin. Tässä on hyvää aikaa miettiä, mihin ne eurot sitten sijoittaa. Metsänhoito ei ole mitään nopean toiminnan ja tuoton työtä, vaan vuosien päähän katsovaa, pitkäjänteistä, suunnitelmallista taloudenpitoa. Kyllä – taloudenpitoa. Monella metsänomistajalla metsä on yksi iso omaisuuserä, jolla on todellakin merkitystä perheen talouteen. Jos emme nyt olisi näitä toimenpiteitä teettäneet, olisi tuo tuleva tuotto jäänyt varmuudella huomattavasti heikommaksi. Ja siitäkös jälkikasvu olisi riemastunut, kun sen olisi aikanaan huomannut. 

Aikaa tämäkin prosessi otti. Siitä, kun ruvettiin pohtimaan, että jotain tarvis tehdä siihen, että metsäkone paikalle tuli, meni reilusti yli puoli vuotta. Ja tämä tapahtui nopeasti. Joskus voi olla, että ajatuksesta toteutukseen voi mennä parikin vuotta – varsinkin jos on kyse talvikorjuuna tehtävästä päätehakkuusta ja sattuu leudot talvet, eikä puun ostajalla ole kiire saata puuta liikkeelle. Meillä oli vielä voimassa oleva metsäsuunnitelma, jota oli päivitetty ja tiedettiin tilanne, jolloin töiden suunnittelun alkuun päästiin melko helposti. Jos taas olisi lähdetty nollista ilman kuviotietoja metsästä, olisi hoitotarpeiden kartoitus ottanut enemmän aikaa.

Myös, jos olisimme luottaneet pelkästään metsään.fi palvelun tietoihin, niin metsään olisi menty. Siellä tiedot olivat vuodelta 2009, jotain päivitystä oli ajokone tuo tavaraa laanille2012 tehty, mutta siellä ei ollut niitä omia raivauksia, istutuksia ja muita, joita sen jälkeen on tehty. Monella tuon palvelun tiedot perustuvat pelkästään Suomen laajuiseen metsien inventointiin ja laserkeilausdataan, eikä kukaan ole tietoja metsässä käynyt varmistamassa. Olisi saattanut ehdotuksissa olla päätehakkuuta jo kuvioille, jotka ovat parhaassa kasvussaan vielä ja tuottavat tulevien vuosien aikana oikeasti kuitupuukokoisesta puustosta kunnon tukkia. Ei kannata alle kahdenkympin kuutiohinnalla myydä pienempää määrää puuta, josta parin vuoden päästä voi saada isomman kuutiomäärän ja yli 60 euroa kuutiolta.

Metsäkone pärähti alku viikolla palstalla käyntiin ja aloitti urakkansa. Mielenkiintoista oli nähdä, että kyllä siellä pusikossa metsä piilossa oli. Lumi suojaa maastoa koneiden alla ja suunnitellut ajourat ehtivät jo jäätyäkin ennen isomman lumikerroksen päälle satamista. Sen tiedän, että työtä siellä piisaa meille vielä ensi kesänäkin. Varsinkin näillä lumisateilla aina jää  ajokoneenkuljettajalta jotain huomaamatta metsään, josta saa vielä hellapuita ja saunan pesään klapia. Ja aina on niitä lumppeja ja paksumpia oksia, joita ei energiapuukasaan kerätä.

Tuoreen kaadetun puun tuoksua päivällä ihastellut,

-Outi-

Kyllä minä niin mieleni hyväksi sain!

Viime kesänä rupesimme suunnittelemaan oman metsätilan hoitotoimenpiteitä ja harvennuksia. Jotain oli pakko tehdä, kun metsään ei meinannut pusikolta päästä.

Meille oli selvää, että käytämme tässä asiantuntija-apua. Ei meillä ole kokemusta, eikä tietoa siitä, kenelle tuollaiset ensiharvennukselta ja Harvennettuaharvennukselta tulevat puut edes kannattaisi myydä. Olisi ottanut aikaa, että olisimme ruvenneet perehtymään paikallisiin puunostajiin ja metsäkoneyrittäjiin, joita he käyttävät korjuissaan tai etsimään itse yrittäjää, kuka ehtisi muilta töiltään tuon meidän pienen tilan käydä hoitamassa. Tiesimme, miten teoriassa homma hoituu, mutta ei meillä ollut aikaa ruveta asiaa sen syvällisemmin ihmettelemään. Tiesimme myös, että tila on sen verran pieni ja hoidettavilta kuvioilta ei hehtaareja, eikä puuta tule niin paljoa, että se edes kiinnostaisi isompia ostajia. Eikä tällainen hoitokohde muutenkaan kiinnosta, kun pääasiassa tulossa on kuitu- ja energiapuuta. Apua siis tarvittiin.

Metsänhoitoyhdistykseen, jonka jäseniä olemme, oli selvä ja helppo valinta. Heillä on loistava paikallistuntemus. He tietävät alueelta puuta ostavien kommervenkit ja millaista työjälkeä eri metsäkoneyrittäjien korjuukalustot tekevät. He tietävät myös, kenelle kuitupuut on paras myydä, mihin pieni kasa tukkeja saadaan menemään ja mistä löytyy käyttäjä energiapuulle. Prosessi käyntiin ja homma etenemään. Yhteistuumin todettiin kohteen olevan talvella hoidettava eli jäätiin odottamaan talvea ja pakkasia.

Naapurimökin nuorempi isäntä tuli jutulle. Oli vähän katsellut metsiä sillä silmällä, että harvennettavaa olisi, mutta hehtaareja ei niin paljoa ole, että mahtaako ketään kiinnostaa… Kerroimme siinä omasta käynnissä olevasta prosessista ja vinkattiin hänellekin metsänhoitoyhdistys. Jos vaikka siellä saataisiin yhdistettyä meidän naapuritilojen leimikot isommaksi kokonaisuudeksi, joka voisi kiinnostaa ostajia enemmän. Etuna olisi myös se, että samalla, kun metsäkone ja ajokone työmaalle tuodaan, voidaan hoitaa molempien tilojen asiat kerralla. Asia jäi sille puheelle.

Nyt metsäkone tuli meidän palstalle ja isäntä lähti kiinnostuneena katsomaan paikalle. Metsänhoitoyhdistyksen metsäneuvoja tuli myös valvontakäynnille motokatsomaan, että metsäkoneenkuljettajalla on selvät sävelet ja samalla merkkaamaan viimeisiä rajapyykkejä. Siinä olivat jutelleet työmaasta ja kävi ilmi, että samaan toimeksiantoon metsäkoneyrittäjälle oli saatu meidän tilan lisäksi neljä muuta tilaa! Tuon naapurin lisäksi, joka oli toimeksiannon myös tehnyt, metsäneuvoja oli ottanut yhteyttä myös kolmeen muuhun metsänomistajaan, kun oli huomannut, että niilläkin tiloilla olisi puhdetta tarjolla.

Yhden pienen parin päivän työmaan sijaan metsäkoneyrittäjälle saatiin yhdistettyä viiden tilan hoitotyöt yhteen savottaan! Ihan varmasti siinä kehrää yrittäjä mielissään, kun jää neljä metsä- ja ajokoneen siirtoa lavetilla työmaalta toiselle tekemättä, kun työmaat on saatu ketjutettua metsänhoitoyhdistyksessä yhteen. Ei meinaan ole ihan halpaa ottaa lavettia koneita siirtämään ja siirron ajan metsäkoneenkuljettaja puuhastelee, mitä puuhastelee ja koneet seisovat tuottamattomana lavetilla. Pienistäkin Puita ajokonetta odottamassatyömaista saadaan tällä tavalla kannattavampia metsäkoneyrittäjälle. Ja korjuukuluja pienemmäksi per metsänomistaja. Myös ympäristön ja päästöjen kannalta ratkaisu on paljon parempi kuin jos metsäkoneita olisi kuljetettu neljään kertaan johonkin suuntaan laveteilla. Ja viiteen kertaan olisi puutavararekka hakenut pientä määrää puuta. Nyt laanipaikkoja saatiin yhdisteltyä ja ajokone voi tuoda vähän pidemmällä olevan pienemmän tien varrelta palstan puut samaan laaniin muiden kanssa. Tuolla säästetään myös tuota pienempää tietä, jonka kestävyydestä tienhoitokunta oli huolissaan.

Viiden työmaan puumääräkin on varmasti helpompi myydä paremmalla hinnalla eteenpäin, kun ostajan puutavararekka saa kunnon kuorman käytännössä yhdeltä laanilta eli varastolta päälleen. Todennäköisesti tämä tuottaa myös meidän metsänomistajien tilipussiin hieman enemmän euroja, kuin jos olisi kaikki viisi hoitanut kauppansa erikseen.

Kun tämän kuulin, että meidän työmaan lisäksi samalla tehdään neljä muuta, totesin tyytyväisenä, että näin se kuuluu mennäkin. Tämä on sitä palvelua, jota paikallinen metsänhoitoyhdistys voi jäsenilleen tarjota. Tämä on sitä metsänomistajien ympäristön hyväksi tekemää työtä, jossa pyritään pienentämään metsänhoitotöissä syntyviä päästöjä samalla, kun hoidetaan metsät hyvään kasvukuntoon ja hoitamaan hyvin tehtävänsä kestävän kehityksen mukaisena hiilinieluna.

Kyllä minä niin mieleni hyväksi sain!

-Outi-

Talvella on hyvä tehdä suunnitelmia

Vihdoinkin tuli oikein kunnon talvi. Lunta taitaa olla koko maassa mukavasti ja pakkanen paukkuu välillä kipakastikin. Mukavia muutamien pakkasasteiden päiviä, jolloin aurinkokin on pilkistänyt, on ollut useita. Luonto on kaunis lumipeitteessään.

Ensimmäiset pahemmat lumimyräkätkin on jo saatu kokea sähkökatkoksineen osassa maata. Silloin, kun seinästä ei sähkö virtaa ja moni arkinen askare hankaloituu, tunnen syvää kiitollisuutta metsiä ja puulämmitteistä hellaa, takkaa ja saunaa kohtaan. Klapia pesään ja tuijottamaan maagisia tulen liekkejä. Siinä väkisin mieli rauhoittuu ja syke laskee, kun pirtti lämpiää ja keittiön hellalla voi keitellä ruoat ja kahvit. Varautua on kyllä pitänyt, että kuivia klapeja on ja kanisterista löytyy puhdasta vettä tai sitten lähdetään hakemaan naapurin käsipumppukaivosta vettä. Ymmärrän myös, että monessa paikassa sähkökatkot tuovat jo katastrofin aineksia ja onneksi on keksitty aggrekaatit ja muut varavirtavoimat, joista saadaan apu mm. sairaaloissa tai karjatiloilla. Näitä on muuten hyvä joskus pohdiskella, kuinka riippuvaisia me oikeasti ollaan jostain sellaisesta perusasiasta kuin sähkö tai puhdas vesi. Ja mitä ovat ne vaihtoehdot, jos noita ei jostain syystä saakaan. Puulämmitteiset varaavat takat voivat olla pelastus talon lämmityksessä, mutta sekin vaatii kuivaa klapia, jota saa metsästä. Onhan metsäsi hoidettu hyvin, jotta niiden puuntuottokyky säilyy?

Tästä päästäänkin varsinaiseen aiheeseen. Millä jamalla ovat metsiesi hoitosuunnitelmat? Nyt talvipakkasilla on loistava hetki istahtaa pohtimaan näitäkin asioita – vaikka sitä takkatulta tuijotellen. Moni on tehnyt uuden vuoden lupauksia ja päätöksiä oman kuntonsa tai hyvinvointinsa eteen. Voisiko lupauksen tehdä myös oman taloutensa hoitamisen parantamiseen? Metsän hoitaminen on juuri sellainen asia, jolla tuohon voi pitkäjänteisellä työllä vaikuttaa. Metsä ei kasva hetkessä, eikä sen arvo sahaa kuin osakkeiden kurssit Helsingin pörssissä. Kuitenkin se, miten hoidat tai olet hoitamatta metsääsi, vaikuttaa mahdollisiin metsästä saataviin tuloihin viiden, kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päästä. Vaikka sinulla ei juuri nyt olisikaan akuuttia rahan tarvetta, niin tämän päivän päätöksillä on vaikutusta siihen, mitä sieltä metsästä voi tulevaisuudessa saada – joko sinä itse tai seuraava metsänomistajasukupolvi.

Hyvä on aloittaa kaivamalla piirongin Metsäsuunnitelman hakkuuehdotuslaatikosta metsäsuunnitelma, jos sellainen on metsällesi tehty. Metsäsuunnitelmassa metsätila on jaettu niin sanottuihin kuvioihin, jotka ovat samaa metsätyyppiä ja saman kokoista puustoa. Kullekin kuviolle löytyy metsäsuunnitelmasta ehdotukset hoitotoimenpiteiksi lyhyellä, keskipitkällä tai pidemmällä ajalla. Eri kuvioille on erilaisia ehdotuksia sen mukaan, mitä siellä on tilanne ollut, kun metsäsuunnitelma on tehty. Jossain olisi taimikko hoidettava, toisaalla saattaa olla ensiharvennusta kaipaavaa puustoa ja jossain voi olla jo isoakin tukkikokoista metsää. Voi myös olla kuvioita, joille ei tarvitse nyt tehdä yhtään mitään, vaan antaa kasvaa rauhassa. Metsäsuunnitelma tehdään yleensä kymmeneksi vuodeksi kerrallaan. Sitten se pitäisi päivittää. Käydä tarkistamassa, mikä siellä metsässä on tilanne. Onko metsä kasvanut oletetusti vai nopeammin tai hitaammin. Ettei vaan olisi mitään myrsky- tai hirvituhoja sattunut. Ellei metsäsuunnitelmaa ole, suosittelen laittamaan sellaisen tilaukseen. Kannattaa kysyä omasta metsänhoitoyhdistyksestä tai muulta paikalliselta metsäpalveluiden tuottajalta tarjousta suunnitelman tekemisestä. Missään nimessä ei kannata luottaa pelkästään metsään.fi palvelun tietoihin, jotka on kerätty laserkeilausdatasta, mutta jota ei ole käyty maastossa varmentamassa oikeiksi. Nyt kevättalvella on hyvä nuo tarjoukset pyytää, niin valittu tekijä pääsee sitten heti sopivien kelien tultua suunnitelmaan käsiksi ja maastoon tarvittavia mittauksia tekemään. Metsäsuunnitelma muuten tehdään sen mukaisesti, mitkä ovat sinun omat toiveesi metsäsi hoitamiseksi. Jos haluat maksimoida taloudellista tuottoa tietyllä aikavälillä tai painottaa monimuotoisten luontoarvojen säilymistä metsässäsi, metsäalan ammattilainen ottaa nämä asiat huomioon suunnitelmaa tehdessään. Suunnitelma on myös oikeasti suunnitelma ja ehdotus hoitotoimenpiteistä. Se ei edellytä sinulta toimenpiteitä, jos et halua mitään tehdä tai voit poiketa ehdotuksista. Teet itse päätöksesi, miten sinun metsääsi hoidetaan ja miten sieltä puuta hakataan.

Suunnitelman kanssa on sitten hyvä pohdiskella tilannetta. Onko siellä ehdotettuja toimenpiteitä ja millaisia ne ovat? Onko siellä jotain, mitä itse metsänomistajana voisit tehdä? Tai haluatko ostaa työn joltain paikalliselta metsäpalveluiden tuottajalta? Jos taas on jo harvennuksia tai puukauppoja tehtäväksi, niin mieti, miten niitä lähtisit viemään eteenpäin. Niissä on monenlaisia kiemuroita tiedettäväksi ja hoidettavaksi, mutta kyllä niistä selviää, kun vähän näkee vaivaa asian eteen. Puukauppojen teko ottaa jonkun verran aikaa, joten on hyvä aloittaa tuo prosessi ajallaan, jos tiedät tulevista rahantarpeistasi. Puukaupat kannattaa kilpailuttaa useammalla ostajalla ja vertailla tarjoukset keskenään, jotta saat tehtyä itsellesi ja metsällesi parhaat kaupat. Metsästäsi riippuu, milloin sinne voi metsäkoneella mennä ja kuinka kiinnostava se ostajille on. Myös eri ostajien tilanne vaikuttaa siihen, millaista hintaa he sinulle tarjoavat puistasi ja milloin he sitten hakkuut toteuttavat, jos kaupat syntyy. Julkaisemme pian pienen ilmaisen vinkkioppaan puukauppojen tekemisestä ja millaisilla asioilla voit kasvattaa mahdollisuuksiasi parempiin kauppoihin. Täytyy vielä ratkoa muutamat tekniset ongelmat, jotta saadaan tuo julkaistua.

Nyt, kun talvi on kauneimmillaan, niin lähdetään ulos nauttimaan siitä! Sukset jalkaan ja ladulle. Tai lumikengät ja niiden kanssa metsään umpihankeen. Aaro Hellaakosken säkeiden mukaan:

“”Tietä käyden tien on vanki. Vapaa on vain umpihanki.”

-Outi-

Metsänhoito on parasta ilmasto- ja talouspolitiikkaa

Medioissa velloo nyt monenlaista keskustelua metsänhoidosta, hiilinieluista ja hakkuista. Monikaan ei ehdi tai pysty noita seuraamaan perusteellisesti, jolloin kokonaiskuva voi hämärtyä. Myös taustatekijät ja se, kenen asialla ollaan, vaikuttavat ihmisten sanomisiin ja kirjoituksiin. Todella moni asia pystytään perustelemaan hyväksi ja oikeaksi, näyttämään siltä, että tämä on ainoa järkevä tapa suhtautua juttuun. Sitten vielä isketään peliin vetävät otsikot ja tunteisiin vetoavia kuvia. Kuvia, joita tänä päivänä kuvankäsittelyllä voidaan tuottaa ihan mitä ja millaisia vaan halutaan. Ihminen, joka ei ole itse perehtynyt laajemmin asioihin menee helposti vipuun, että näinhän se on ja ostaa ajatuksen sen enempiä ihmettelemättä.

Ymmärtääkö allekirjoittaja Avohakkuun kieltävä kansalaisaloitteen vaikutukset?

Ympäristöjärjestöjen käynnistämä avohakkuukieltoa valtion omistamissa metsissä ajava kansalaisaloite keräsi muutamassa kuukaudessa riittävästi nimiä, jotta aloite etenee eduskunnan käsiteltäväksi. AvohakkuuRohkenen epäillä, että nimensä tuohon kansalaisaloitteeseen laittaneista suurin osa ei edes ymmärrä, millaisia vaikutuksia tuolla kiellolla olisi Suomen taloudelle ja suomalaisille, eikä välttämättä ympäristöasioihinkaan. Moni ajattelee vain avohakkuiden olevan rumia maisemassa. Ei ymmärretä sitä, että tasaikäisenä kasvaneesta ja kasvatetusta metsästä on vuosikymmeniä ottavaa ja todella kallista saada muodostumaan jatkuvapeitteistä metsää. Monikohan allekirjoittaneista on itse metsänomistaja tai perehtynyt yhtään enempää metsänhoitoon ja metsänkasvatukseen. Allekirjoittaja on voinut ajatella että, kun takana on ympäristöjärjestöt, niin asia on hyvä ja, kun minäkin kannatan ympäristöasioita, niin laitan nimeni.

Kuitenkaan allekirjoittaja ei omassa arjessaan sitten tee mitään muutoksia ja jatkan elämistäni kuten ennekin – käyttämällä muovipusseja (unohdin kestokassin kotiin), ostamalla ulkolaisia tuotteita (vaikka kotimainen olisi vieressä tarjolla), kun ne on halvempia. Samalla ihmetellään, miten suomalainen tuote voi olla kalliimpi, eikä tulla ajatelleeksi sitä, että suomalainen tuottaja voi olla ottanut tuotannossaan ympäristöasioita paljon pidemmälle huomioon kuin sen ulkolaisen halvemman tuotteen tuottaja. Saatika, mitä ympäristövaikutuksia on sen ulkolaisen tuotteen rahtaamisessa tänne pohjolan perukoille. Suomalaisen tuotteen ostaessani tukisi suomalaista tuotantoa, suomalaista työllisyyttä ja hyvinvointia. Mutta eihän se nyt käy, kun se suomalainen tuottajahan voisi vaikka rikastua! Tai saada kovalla työllä elantonsa siitä.

Metsävarannon kasvun yksi tekijä on hyvä metsänhoito

Ilmastoasioista ja hiilinieluista on puhuttu tänä syksynä myös paljon. Luonnonvarakeskuksen julkistamat tiedot Suomen metsien kasvusta oliva hienoa luettavaa ja kiitosta metsänomistajille hyvästä metsänhoidosta. Tästä kirjoitin edellisessä blogissani: https://puustapuuhun.fi/rakastatko-luontoa/  Kasvaneesta metsävarannostakin sitten piti avata pöhinää, että hakkuuthan nyt tuhoavat sitten koko hiilinielun, kun isot puut kaadetaan ja menee 80 vuotta, että tilanne korjaantuu, kun metsiä hoidetaan. Tuleekohan moni ajatelleeksi sitä, että se hoidettu metsä – taimesta lähtien – kasvaa kuitenkin paremmin ja nopeammin kuin oman onnensa nojaan jätetty pusikko. Hoitamaton pusikkoMaaperä on Suomessa suurimmaksi osaksi hyvä ravinteista ja rehevää, jolloin sieltä pukkaa puuta enemmän kuin oikeasti mahtuisi. Kymmenen – kahdenkymmenen vuoden sisään taimikossa on puuta niin tiheässä, että niillä ei ole tilaa kasvaa kunnolla, jolloin kasvu hidastuu ja tyrehtyy. Puut yrittävät epätoivoisesti saada latvuksiaan valoon ja ravinteita ei enää maaperästä riitä kaikille. Puut ovat honteloita, heikkolaatuisia, eikä niistä kunnon hiilensitojia kasva. Jos jossain kohtaa niitä yritetään harventaa, seuraava myrskytuuli tai lumitalvi kuittaa sitten tilanteen. Kulkeminen tuollaisessa pusikossa on hankalaa, eikä marjoista ja sienisadoista voi kuin haaveilla. Tilastotietojen mukaan jopa puolet taimikoista on hoitamatta tai hoito myöhästynyt, jolloin metsän tuotto monella tavalla on jo merkittävästi heikentynyt. Hoidettu, istutettu taimikko on jo tässä vaiheessa mennyt ohitse – sekä kasvullisesti, että laadullisesti.

Moniko on miettinyt sitä, mitä hakkuiden vähentäminen Suomessa tarkoittaisi kokonaisuudessaan? Metsäteollisuus, joka on ollut Suomen talouden ja vientiteollisuuden kivijalka, tarvitsee raaka-aineensa. Jos sitä ei Suomesta saada, se tuodaan ulkomailta. Tai jos se ei ole taloudellisesti järkevää, perustetaan tehtaat sinne, mistä raaka-ainetta saa. Silloin työpaikat vähenevät Suomesta – eikä pelkästään paperiteollisuudesta, vaan myös ympäröivästä yhteiskunnasta ja suomalainen häviää. Tästä on esimerkkejä monelta paikkakunnalta, josta paperitehdas on suljettu tai tuotantolinjoja vähennetty.

Suomalaiselle on väliä, missä puu kaatuu

Aamulehdessä 5.12.18 mielipide-sivulla julkaistiin UPM-Kymmenen toimitusjohtaja Jussi Pesosen kirjoitus aiheesta: https://www.aamulehti.fi/a/201338621 Loistava kirjoitus, joka herätti ajattelemaan asiaa laajemminkin. Pesonen toi myös julki sitä, miten metsäteollisuus käyttää uusiutuvia raaka-aineita ja energiaa, kierrättää tehokkaasti sekä kehittää uusia tuotteita korvaamaan fossiilisia tuotteita. Metsäteollisuus on nyt jo vähentämässä päästöjä ja etsimässä kestävän kehityksen mukaisia ratkaisuja. Ei vasta vuodeksi 2030. Hän myös kiitti metsänomistajia siitä, että metsiä hoidetaan ja sitä kautta on saatu metsät kasvamaan hyvin – metsävaranto ja hiilinielu kasvaa, metsäteollisuus saa raaka-ainetta, suomalaisille saadaan työtä ja vaurautta ja samalla pidetään huolta maapallostamme.

Hiilinielulle ei ole väliä, mistä puu kaatuu, mutta Suomen taloudelle ja suomalaiselle on väliä. Pidetään metsänomistajina huolta siitä, että hoidamme metsiämme hyvin ja mahdollisesti entistä paremmin. Pidetään osaltamme huolta, että metsämme ovat kunnossa ja jälkipolvillamme on hyvät olosuhteet elää pallollamme.

-Outi-

Rakastatko luontoa?

Luin Elizabeth Gilbertin kirjaa Big Magic – uskalla elää luovasti, kun hän nosti tuon kysymyksen eteeni. Hän kertoi ystävästään tohtori Robin Wall Kimmeresistä, joka on  kasvitieteilijä, kirjailija ja opettaa ympäristöbiologiaa Ympäristötieteen ja metsänhoidon SUNY Collegessa Syracusassa New Yorkissa. Tuon kysymyksen tohtori heittää opiskelijoilleen ja tietenkin kaikki nyökkäävät. Niin minäkin tein ja mielessäni vielä lisäsin: “Tietenkin!” Sitten jäinkin hiljaisena pohtimaan jatkokysymystä, kuten kaikki oppilaatkin: “Uskotko, että luontokin rakastaa sinua?”

Luontopolun portaatEsi-isämme, isovanhempamme ja ehkä vielä vanhempammekin ovat monessa tapauksessa eläneet paljon lähempänä luontoa kuin mitä me tänä päivänä elämme. Heidän elämänsä on ollut paljon riippuvaisempaa luonnosta ja luontoäidin mielialoista. Väitän, että he ovat ymmärtäneet luontoa ja sen oikkuja nykyihmistä paremmin ja sopeuttaneet omaa elämäänsä luonnon kiertokulun ja tilojen mukaiseksi. Metsä on ollut lähempänä arkea kuin mitä tänä päivänä monella meillä, jotka asumme kaupungeissa. Arki saattaa olla kaukana metsästä, eikä joka päivä edes nähdä puita tai pensaita. Arjen näkyvä luonto voi olla pieni puisto tai kadulla tepasteleva pulu. Kuitenkaan ilman luonnon ja metsien olemassaoloa ja hyvinvointia meidän olisi mahdotonta elää.

Metsillä on merkittävä rooli ilmaston lämpenemisessä ja tai oikeastaan sen hillitsemisessä. Metsät ja muu biomassa sitovat yhteyttäessään hiilidioksidia ilmakehästä ja toimivat siten merkittävinä hiilinieluina. Oheisessa kuvassa on Tilastokeskuksen yksinkertaistettu infograafi vuodelta 2013  siitä, mitä tuon hiilinieluasia tarkoittaa. Klikkaamalla kuvaa, saat suurennettua sen uuteen välilehteen.

Infograafi metsien hiilinielusta

Hiilinielu ja päästöt ovat olleet kuuma puheenaihe, kun EU-tasolla väännettiin LULUCF-asetusta. Tuo asetus määrittelee miten maankäytön, maankäytön muutoksen ja metsänhoidon nielut ja päästöt otetaan huomioon EU:n ilmastotavoitteissa vuoteen 2030 saakka. Suomalaisilla metsäisenä maana oli paljon pelissä rajoituksista keskusteltaessa. Suomalaisten metsien laskennallinen hiilinielu on ollut viimeisen parin kymmenen vuoden aikana 30 – 60% Suomen päästöistä. Muualla Euroopassa taso on ollut vain 10% luokkaa. (https://mmm.fi/metsat/metsatalous/metsat-ja-ilmastonmuutos/metsien-hiilinielut) Samat rajoitukset olisivat olleet kohtuuttoman suuret suomalaisille metsänomistajille ja metsäteollisuudelle, kun metsien käyttöä olisi rajoitettu rajummin. Nyt Luonnonvarakeskus on julkaissut uutta tutkimustietoa Suomen metsävarannosta eli siitä, paljonko metsät kasvavat vuosittain sekä paljonko niitä käytetään. (https://www.luke.fi/tietoa-luonnonvaroista/metsa/metsavarat-ja-metsasuunnittelu/)  Positiivisena uutisena tuli tieto siitä, että suomalaiset metsät kasvavat aiempaa enemmän, jolloin metsien sitoma hiilimääräkin on kasvanut. Ylen uutisoinnissa mainitaan merkittäväksi tekijäksi tässä suomalaisen parantuneen metsänhoidon! (https://yle.fi/uutiset/3-10516859) Tästä me metsänomistajat voimme olla ylpeitä ja jatkaa samalla tiellä pitämällä entistä paremmin huolen metsistämme – sekä Suomen, suomalaisten ja koko maapallon puolesta, mutta merkittävästi myös oman metsäomaisuutemme arvon kasvattamiseksi.

Vähän toisenlaisen näkökulman luonnon rakastamiseen toi väsynyt metsänomistaja, joka jatkaa vuodesta toiseen taisteluaan majavien kanssa. Sen, mitä metsänomistaja ehtii patoja purkamaan, harmistuneet majavat rakentavat takaisin ja pahimmoillaan nostavat veden metsään tuhoten laajojakin alueita. Siinäkö sitä todistetta siitä, että luonto rakastaa meitä? Yksi luontokappale kiusaa toisia itsekkäällä padonrakentamisella ja hukuuttaa puuston ja häiritsee niistä riippuvaisten lajien elämää. Jänis ja pyy kavereineen saattavat purra hammasta, kun raivaussaha on pörrännyt ennakkoraivauksella, eikä tutusta pusikosta löydy suojaa, mihin päänsä työntää. Hirvet taitavat sen sijaan olla konemiehiä, kun kuulemma niitä käy ihmettelemässä raivurin tai moottorisahan ääntä. Vai käyvätkö tarkistamassa, mistä aukeaa helpommat kulkureitit tai löytääkö metsuri vesakosta sopivan kokoista männyntainta popsittavaksi.

Haapaäidin itku raivattujen juurivesojensa perään sen sijaan saa sen lykkäämään entistä tiheämpää häiritsevämpää vesakkoa. Samoin juuri uutisoitiin sitä, että  metsämyyrät lisäävät sikiämistään ja kasvattavat poikueidensa kokoa, jos pelko saalistavasta pedosta saavuttaa feromonituoksuina vaikka vain toisen käden tietona emomyyrät. (https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/era/artikkeli-1.336050) Näistäkin kaikista luonnon meille eteen tuomista haasteista selvitään, kunhan yritetään ymmärtää kokonaisuutta ja ottaa luonto kokonaisuutena huomioon. Suunnitellaan metsänhoitotoimenpiteet niin, että pienriistan tarpeet huomioidaan. Hakkuita suunnitellaan ja  pohditaan vähän laajemmin ja pidempikestoisesti kuin juuri sen hetken tarpeiden mukaisesti. Näin toimien on päästy tuohon Suomen metsien isompaan kasvuun ja vanhan sanonnan mukaisesti: Luonto palkitsee hoitajaansa.

Hakkuilta jätettyjä pikkukuusia

Luonnon ja ihmisen välinen molemminpuolinen rakkaus ja vuorovaikutus on välttämätöntä molemmille. Ilman ihmisen huolenpitoa luonnosta ja metsistä ei luonto pystyisi huolehtimaan ihmisestä – vastavuoroisuutta tarvitaan. Kuten Elizabeth Gilbert tiivistää: “Luonto antaa siemenen, ihminen puutarhan: kumpikin on kiitollinen toisen avusta.”

Tiedostetaan metsiemme tärkeys ja arvo, rakastetaan metsiämme, niin metsät rakastavat meitä!

-Outi-

Polku METSÄÄN – johdanto metsänomistamiseen -kurssi on julkaistu

Kuin taimi olisi putkahtanut pinnalle

Pienet sirkkalehdet auenneena ihmettelee uusi taimi maan pinnalla tuulta, sadetta, aurinkoa, ympäröivää maailmaa. Mitenköhän minä tässä pärjään? Juuria pitää työntää syvemmälle tai leveemmälle, että pysyn pystyssä, kun kaikki tuo ympärillä oleva haastaa olemistani. Ylpeänä nostan päätäni ja rupean kasvamaan myös pituutta, lisää lehtiä, ensimmäisiä oksia, runkoa pystyyn.

Vähän samalta tuntuu nyt, kun saimme ensimmäisen verkkokurssimme kauppaan. Mitenköhän se vastaanotetaan? Onko siitä hyötyä kokemattomille metsänomistajille tai sellaiseksi tulossa oleville? Kyllä, voin sanoa, että on. Testiryhmämme, jossa oli sekä metsäalan ammattilaisia, että kokemattomampia metsänomistajia antoivat palautetta:

”Kurssin sisältö oli erittäin kattava ja siinä oli juuri ne tiedot, mitä itse tulevana metsänomistaja näin alkuun pääsemiseksi tarvitsen. Asiat oli esitetty erittäin selkeästi, ei tuntunut ollenkaan siltä, että olisin ollut poissa omalta mukavuusalueeltani. On tuntunut vaikealta lähteä liikkeelle tämän itselle täysin uuden asian osalta, mutta tämä kurssi oli juuri se tarvittava pieni tönäisy oikeaan suuntaan, nyt on jotain, mistä ottaa kiinni.” – Jenni, kokematon tuleva metsänomistaja

”Kurssin arvo uudelle metsänomistajalle on erityisesti siinä, miten kattavasti tässä koko ajan tuodaan esiin yhteistyökumppanit ja tahot joiden puoleen voi ongelmineen kääntyä.” – Liisa, metsänomistaja, metsuriopiskelija

Näiden ja monien muiden palautteiden jälkeen voin todeta, että ajatukseni helpottaa kokemattomien metsänomistajien ahdistusta siitä, että pitäisi tietää paljon, mutta ei ymmärrä edes ammattilaisten slangia, on saatu nyt oivallisesti alkuun. Polku METSÄÄN -kurssi vie sinut turvallisesti polun alkuun. Siitä on helpompi lähteä etenemään joko kurssilta saatujen vinkkien kautta tai sukeltamalla tulevien laajempien kurssiemme sisältöön ja opiskella metsäasioita hieman enemmän.

Jaa, että mistä sen kurssin voi ostaa? No, klikkaapa tätä linkkiä, niin pääset verkkokauppaan:

Tästä pääset ostamaan verkkokurssin!

 

Nauttikaamme kuulaista syyssäistä!

-Outi-

metsänomistajana 10 vuotta, kantapääopistosta lähtenyt ja kouluttautunut  metsuriksi

Ideasta on pitkä matka toteutukseen

Loppuvuodesta 2017 syttyi päässäni idea metsänomistajille suunnatuista verkkokursseista. Monestakin suunnasta oli tullut vinkkiä, että jotain puuttuu. Kun rupesin ideasta ääneen puhumaan, kommentit olivat äärimmäisen positiivisia ja kannustavia – sekä metsänomistajien että metsäalan ammattilaisten suusta.

Rupesin pistämään päässä vellovia ajatuksia paperille ja totesin, että tästä tulee melkoinen paketti. Ei tämä ole mikään yksi kurssi, vaan tästä syntyy heti selkeästi kuusi isompaa kokonaisuutta. Metsänhoito on selkeästi oma alueensa, samoin puukaupan teko. Kaikilla ei välttämättä ole koulun biologian tunnilta jäänyt metsäasiat mieleen, joten sitäkin täytyy käsitellä. Omasta kokemuksesta tiesin jo, että metsän omistamiseen liittyy monenlaista byrokratiaa, vastuita ja velvollisuuksia – niitä pitää avata. Entäs sitten ne alan toimijat? Voi hyvänen aika sentään, mikä palapeli sekin on. Meni pitkään, että siitä tolkkua sain ja rupesin ymmärtämään, mitä kukakin toimija teki. Siinä siis oma kokonaisuutensa. Ja sitten, kun rupesin miettimään, mitä kaikkea metsästä saadaan ja puupohjaisista raaka-aineista tuotetaan tänä päivänä, niin siinähän on ihan oma maailmansa. Monenmoista innovaatiota on jo kehitysasteella ja biopohjaisia raaka-aineita käytetään yllättävissäkin paikoissa.

Innostus oli valtava, mutta samalla ymmärsin, että en yksin selviä tästä kaikesta. Ainakaan sillä aikataululla, mitä unelmoin. No, tavoitteiksi muutettuja aikatauluja on jouduttu jo moneen kertaan siirtämään. Mutta eipä se haittaa, koko ajan mennään eteenpäin. Toukokuussa saimme perustettua yhtiökumppaneiden kanssa Puusta Puuhun Oy:n, nettisivut auki ja ”luvan toimia”.

Matkan varrella olen saanut tukea ja sparrausta monesta suunnasta, päässyt tekemään töitä monenlaisten ammattilaisten kanssa, löytänyt uusia vinkkejä suunnista, jotka eivät olisi ensimmäisenä tulleet mieleenkään ja päässyt media-alan yrityskiihdyttämöprpojektiin mukaan.

Verkkokurssien suunnittelu ja käsikirjoittaminen on mielenkiintoista puuhaa. Onko tässä riittävästi arvoa asikkaalle? Enhän nyt ylikuormita häntä liialla tiedolla? Osaanko avata asiaa riittävän kansantajuisesti, mutta pikku hiljaa tuomalla alan sanastoa mukaan? Mistä kuvistusta paketteihin? Ovatko kuvat riittävän laadukkaita? Äänittääkin jutut pitäisi, mutta flunssa-vihulainen on käheyttänyt äänen, eikä yskimistä kukaan kestä kuunnella kurssipaketissa. Osaanko laskea liian korkealle asettamani riman riittävän alas?

Kun nyt johdantokurssi alkaa olla paketoimisvaiheessa ja piakkoin ostettavissa, alkaa nousta rimakauhu. Onko tällaisille kursseille tarvetta? Löydämmekö asiakkaat? Löytävätkö asiakkaat meidät? Kuitenkin niin paljon positiivisia asioita tässä ympärillä on tapahtunut, että jaksan uskoa tekemiseemme ja siihen, että Puusta Puuhun Oy:stä tulee kokemattomien metsänomistajien loistava perehdyttäjä metsäalan saloihin. Emme pyrikään tietämään itse kaikkea, vaan annamme metsänomistajille sellaisen pohjan, että heidän on helpompi löytää itselleen tarvitsemansa asiantuntijat ja palvelut metsäasioidensa hoitamiseen sieltä, missä päin sitten asuvatkin ja metsiään omistavat. Autamme metsänomistajaa ymmärtämään alaa riittävästi, jotta he osaavat kysyä ja kyseenalaistaa heille tarjottuja asioita. Kun metsät voivat hyvin, metsänomistajat voivat hyvin ja Suomi voi hyvin.

Syksy on ihan parasta aikaa metsänomistajalle. Kesän kuumuus alkaa helpottaa, metsässä on mukava kulkea, kun hirvikärpäset alkavat vähentyä. Mukava on tarttua niihin metsänhoidollisiin töihin, mitä itse haluaa ja ehtii tekemään. Tai marja- ja sienikoriin ja nauttia luonnon antimista. Samalla voi tarkistaa oman metsänsä tilan. Mieli lepää metsän siimeksessä. Ja kroppa kiittää epätasaisessa maastossa kulkemisesta.

Nautitaan syksystä ja metsästä!

-Outi-