Sohaistaanpa vähän tätä ampiaispesää. Näin vaalikeväänä on ympäristöasiat yhtenä esillä olevana teemana esillä ja musta-valkoisia, joskus populistisiakin, näkökantoja on esillä.
Avohakkuut – loistava keino saada puuta teollisuuteen!
Suomihan pysyy pystyssä puujalkansa avulla. Metsäteollisuus on yksi kolmesta tärkeimmästä jalostavan teollisuuden alasta, jonka avulla Suomi tuottaa hyvinvointia ja vaurautta. Totta kai suomalaisen puun käyttäminen ja jalostaminen mahdollisimman pitkälle on Suomen ja suomalaisten etu. Ja jotta metsäteollisuus saa tarvitsemansa raaka-aineen halvalla, puuta pitää saada mahdollisimman tehokkaasti ja nopeasti tehtaille. Eihän siinä ole muuta vaihtoehtoa kuin avohakkuut.
Metsän suojelu – upea keino saada ylläpidettyä metsän monimuotoisuutta ja ympäristön hyvinvointia
Suomessa on upea luonto ja monimuotoisia metsiä etelästä pohjoiseen. Niitä ei missään tapauksessa saa hävittää. Niissä asuu ja elää yli 22 000 eläin- ja kasvilajia, joista yli 10% on uhanalaisia. Vain suojelemalla metsiä voidaan nämä lajit säilyttää. Metsät ovat hiilinielu, joka ylläpitää koko maapallon elinvoimaa. Missään nimessä metsistä ei saa yhtään puuta kaataa!
Hieman kärjistetysti tämä on se vastakkainasettelu, joka tuntuu mediassa vellovan. Mutta onko tuo koko totuus ja nuo ainoat vaihtoehdot?
Mietitäänpä tilannetta hieman auki. Kyllä – metsäteollisuus on tärkeä osa Suomen hyvinvointia. Sen kautta kymmenet tuhannet suomalaiset saavat työtä suoraan tai välillisesti. Ihmiset saavat tuloja, joilla maksaa oma elonsa ja työllistää palveluammateissa olevia, maksaa veroja, jotta yhteiskunnan palvelut – terveydenhoito, koulutus, infra.. – toimivat. Jos metsäteollisuus ei saa puuta Suomesta, se hankkii sen jostain muualta. Puuta rahdataan jo nyt Suomeen valtavia määriä muualta. Eikä suomalaisilla ole oikeasti vaikutusmahdollisuuksia siihen, miten luonnonhoito ja ympäristöasiat on puiden lähtöpaikassa hoidettu. Eikä se kovin ympäristöystävällistä ole kuljettaa puuta tänne Suomeen, Pohjolan perukoille. Toinen vaihtoehto on, että metsäteollisuus siirtää tuotantonsa sinne, missä puuta on saatavilla. Silloin häviäjä on suomalainen, jolta lähtee työpaikka ja elanto alta, eikä ole varaa maksaa palveluista ja muista elämisen kannalta tärkeistä asioista, jolloin välilliset vaikutukset suomalaisten työllisyyteen ja hyvinvointiin kertautuvat. Suomalaisen metsäteollisuuden juuret ovat syvällä Suomessa ja rohkenen väittää, että suomalaisten hyvinvointi on metsäteollisuudelle tärkeä arvo – sekä taloudellisesti, että luonnonhoidollisesti ja ympäristön kannalta ajateltuna.
Metsänhoito on ympäristöteko
Hyvällä metsänhoidolla metsien kasvua voidaan parantaa. Ja kun metsien kasvua parannetaan, se ei ole pelkästään euroja metsänomistajien laariin, vaan myös hiilinielun kasvattamista ja maapallomme tilan parantamista! Metsänhoitotyöt tarjoavat myös koko maassa työtä ja hyvinvointia kymmenille tuhansille ihmisille.
Suomessa myös kehitetään ja innovoidaan jatkuvasti uusia ympäristöystävällisempiä tuotteita, joilla pyritään syrjäyttämään uusiutumattomien luonnonvarojen käyttöä ja lisäämään raaka-aineissa kotimaisten, uusiutuvien luonnonvarojen osuutta. Pyrkimys on myös minimoida raaka-ainehukkaa ja kehittää käyttöä aiemmin jätteeksi luokitelluille aineille. Tekstiili- ja pakkausteollisuus ovat tästä hyvät esimerkit, unohtamatta elintarvike-, lääke-, energia- ja rakennusteollisuutta. Ja näissä on taas kyse suomalaisten työstä, hyvinvoinnista ja samalla koko maapallon hyvinvoinnista. Samalla saadaan kehitettyä vientikelpoisia tuotteita tai tuotantomenetelmiä.
Metsien suojelu on arvokasta
Suojelemalla metsiä voidaan säilyttää metsien monimuotoisuutta ja eläin- ja kasvilajeja, jotka tarvitsevat ympärilleen sopivia elinympäristöjä. Metsässä kannattaa miettiä kohteittain, onko tämän tilan tai metsäalueen suojelu vai hakkuu arvokkaampi asia. Suojeluakin voidaan toteuttaa monella tavalla. Se ei ole pelkästään täyssuojelua, jossa metsässä ei tehdä yhtään mitään toimenpiteitä. Suojelualueilla voi olla perusteltua tehdä hoitotoimenpiteitä, joilla varmistetaan se, että kasvaessaan metsästä ei katoa sen erityispiirteet. Esimerkiksi paahderinne ei saa kasva umpeen, jolloin valoisasta, lämpimästä, paahteisesta ympäristöstä riippuvaiset lajit voivat kadota. Suojelualue voidaan rajoittaa koskemaan tiettyä pienempää aluetta tai tiettyjä puulajeja tai puita, jotka säästetään metsää hoidettaessa ja hakatessa. Suojeltavan kohteen ympärille jätetään usein suojavyöhyke varmistamaan sitä, ettei kohde kärsi liikaa ympärillä tehtävistä toimenpiteistä.
Vaihtoehtoja avohakkuiden ja täydellisen suojelun välillä on
Metsänomistajaa voi nyt ruveta hirvittämään, että minäkö tässä ylläpidän Suomen ja suomalaisten hyvinvointia ja minun on pakko tehdä hakkuita ja myydä puuta sitä mukaa, kun ostajia ilmestyy ovelle kolkuttamaan. Ei nyt sentään! Metsänomistaja on oivallisella aitiopaikalla metsänsä kanssa ja hän voi itse pohtia ja miettiä, miten haluaa olla näihin asioihin vaikuttamassa.
Jokainen metsätila on yksilöllinen, eikä kukaan ulkopuolinen voi tulla sanomaan, mitä sinun pitää metsäsi kanssa tehdä. On upeita vanhoja metsiä sekä metsiä, joissa on erityisiä luontokohteita, joita kannattaa suojella – joko täysin tai osittain. On talousmetsinä hoidettuja metsiä, joissa kannattavinta on jatkaa kasvatusta talousmetsäajattelulla. Ja on paljon tiloja, joista löytyy monimuotoista, monen ikäistä ja rakenteista metsää, joissa voidaan ylläpitää erilaisia eri eläin- ja kasvilajien tarvitsemia elinympäristöjä samalla, kun metsästä hakataan puuta erilaisiin käyttötarkoituksiin. Hakkuitakin voidaan toteuttaa monella tavalla, eikä avohakkuu ole ainoa vaihtoehto.
Minä metsänomistajana voin vaikuttaa
Itse metsänomistajana sydäntäni sykähdyttää ajatus siitä, että omistan palan isänmaatani. Se tuo myös vastuun siitä, että huolehdin ja hoidan sitä parhaan kykyni mukaisesti niin, että sen arvo säilyy ja se on jatkossakin tärkeä osa suomalaista hiilinielua ja monimuotoista ympäristöä. Ja että se on turvaamassa lasteni ja mahdollisten tulevien jälkipolvien elämää. Tämä vaatii itseltäni hieman ymmärrystä metsän kasvusta, metsänhoidosta ja hakkuuvaihtoehdoista. Ei minun tarvitse kuitenkaan tietää syvällisesti näitä asioita, perusasiat riittävät vallan hyvin. Ja tieto siitä, mistä mihinkin asiaan löydän ja voin hakea ammattiosaamista. Koska itse olen nollista lähtenyt näihin asioihin tutustumaan, metsäasioita ja metsäalan slangia opettelemaan, muistan myös hyvin sen toivottomuuden tunteen, että ei tästä tule mitään. Haluan auttaa nyt sinua pääsemään alkuun polullasi metsäasioihin tutustumisessa, jotta sinä voi tehdä perusteltuja, oman arvomaailmasi mukaisia päätöksiä metsäomaisuutesi hoidossa. Ota itsellesi hetki aikaa ja kuuntele äänikirja Polku METSÄÄN https://webinarstars.com/products/polku-metsaan Sieltä saat ajatuksia metsäomaisuutesi hoitoon sekä vinkkejä tarvitsemasi lisätiedon etsintään.
Ei eletä mustavalkoisessa maailmassa, vaan nähdään metsä puilta. Joskus auringon valo siivilöityy puiden välistä ja tuo värit esiin. Joskus sää on pilvisempi, mutta värisävyjä riittää silti. Nähdään metsän värit joka suunnasta – ja huolehditaan omalta osaltamme omasta metsästämme!
-Outi-
tiheys rupeaa häiritsemään puiden kasvua. Liian tiheässä puut joutuvat liian kovaan kilpailuun keskenään valosta ja ravinteista. Ne yrittävät työntää latvuksiaan mahdollisimman valoisaan ja venyttävät siinä vain pituuttaan, mutta eivät ehdi runkoa vankistamaan. Toisaalta ravinteita ei tahdo riittää kaikille, minkä ensimmäisenä huomaa siitä, että puuston alla rupeaa vihreä ja vehreä pohjakasvillisuus kuolemaan. Ei ole marjoja, eikä sieniä poimittavaksi. Ei siellä omassa metsässä enää niin kiva ollut kulkeakaan, kun ei paikoitellen läpi meinannut päästä. Tuo on muuten hyvä mittari kenelle tahansa metsänomistajalle: jos et tahdo löytää paikkaa, mistä metsän puolelle pääsisi, on se jo liian tiheää ja jotain pitäisi kiiruusti tehdä. Eihän ne kasvimaallakaan porkkanat kasva, jos ei niitä harvenna.
puuta kaadettavaksi, jolloin hiukan jo kirstun pohjalle kilahtaa eurojakin. Tässä on hyvää aikaa miettiä, mihin ne eurot sitten sijoittaa. Metsänhoito ei ole mitään nopean toiminnan ja tuoton työtä, vaan vuosien päähän katsovaa, pitkäjänteistä, suunnitelmallista taloudenpitoa. Kyllä – taloudenpitoa. Monella metsänomistajalla metsä on yksi iso omaisuuserä, jolla on todellakin merkitystä perheen talouteen. Jos emme nyt olisi näitä toimenpiteitä teettäneet, olisi tuo tuleva tuotto jäänyt varmuudella huomattavasti heikommaksi. Ja siitäkös jälkikasvu olisi riemastunut, kun sen olisi aikanaan huomannut. 
2012 tehty, mutta siellä ei ollut niitä omia raivauksia, istutuksia ja muita, joita sen jälkeen on tehty. Monella tuon palvelun tiedot perustuvat pelkästään Suomen laajuiseen metsien inventointiin ja laserkeilausdataan, eikä kukaan ole tietoja metsässä käynyt varmistamassa. Olisi saattanut ehdotuksissa olla päätehakkuuta jo kuvioille, jotka ovat parhaassa kasvussaan vielä ja tuottavat tulevien vuosien aikana oikeasti kuitupuukokoisesta puustosta kunnon tukkia. Ei kannata alle kahdenkympin kuutiohinnalla myydä pienempää määrää puuta, josta parin vuoden päästä voi saada isomman kuutiomäärän ja yli 60 euroa kuutiolta. 
harvennukselta tulevat puut edes kannattaisi myydä. Olisi ottanut aikaa, että olisimme ruvenneet perehtymään paikallisiin puunostajiin ja metsäkoneyrittäjiin, joita he käyttävät korjuissaan tai etsimään itse yrittäjää, kuka ehtisi muilta töiltään tuon meidän pienen tilan käydä hoitamassa. Tiesimme, miten teoriassa homma hoituu, mutta ei meillä ollut aikaa ruveta asiaa sen syvällisemmin ihmettelemään. Tiesimme myös, että tila on sen verran pieni ja hoidettavilta kuvioilta ei hehtaareja, eikä puuta tule niin paljoa, että se edes kiinnostaisi isompia ostajia. Eikä tällainen hoitokohde muutenkaan kiinnosta, kun pääasiassa tulossa on kuitu- ja energiapuuta. Apua siis tarvittiin. 
katsomaan, että metsäkoneenkuljettajalla on selvät sävelet ja samalla merkkaamaan viimeisiä rajapyykkejä. Siinä olivat jutelleet työmaasta ja kävi ilmi, että samaan toimeksiantoon metsäkoneyrittäjälle oli saatu meidän tilan lisäksi neljä muuta tilaa! Tuon naapurin lisäksi, joka oli toimeksiannon myös tehnyt, metsäneuvoja oli ottanut yhteyttä myös kolmeen muuhun metsänomistajaan, kun oli huomannut, että niilläkin tiloilla olisi puhdetta tarjolla.
työmaista saadaan tällä tavalla kannattavampia metsäkoneyrittäjälle. Ja korjuukuluja pienemmäksi per metsänomistaja. Myös ympäristön ja päästöjen kannalta ratkaisu on paljon parempi kuin jos metsäkoneita olisi kuljetettu neljään kertaan johonkin suuntaan laveteilla. Ja viiteen kertaan olisi puutavararekka hakenut pientä määrää puuta. Nyt laanipaikkoja saatiin yhdisteltyä ja ajokone voi tuoda vähän pidemmällä olevan pienemmän tien varrelta palstan puut samaan laaniin muiden kanssa. Tuolla säästetään myös tuota pienempää tietä, jonka kestävyydestä tienhoitokunta oli huolissaan. 
lumimyräkätkin on jo saatu kokea sähkökatkoksineen osassa maata. Silloin, kun seinästä ei sähkö virtaa ja moni arkinen askare hankaloituu, tunnen syvää kiitollisuutta metsiä ja puulämmitteistä hellaa, takkaa ja saunaa kohtaan. Klapia pesään ja tuijottamaan maagisia tulen liekkejä. Siinä väkisin mieli rauhoittuu ja syke laskee, kun pirtti lämpiää ja keittiön hellalla voi keitellä ruoat ja kahvit. Varautua on kyllä pitänyt, että kuivia klapeja on ja kanisterista löytyy puhdasta vettä tai sitten lähdetään hakemaan naapurin käsipumppukaivosta vettä. Ymmärrän myös, että monessa paikassa sähkökatkot tuovat jo katastrofin aineksia ja onneksi on keksitty aggrekaatit ja muut varavirtavoimat, joista saadaan apu mm. sairaaloissa tai karjatiloilla. Näitä on muuten hyvä joskus pohdiskella, kuinka riippuvaisia me oikeasti ollaan jostain sellaisesta perusasiasta kuin sähkö tai puhdas vesi. Ja mitä ovat ne vaihtoehdot, jos noita ei jostain syystä saakaan. Puulämmitteiset varaavat takat voivat olla pelastus talon lämmityksessä, mutta sekin vaatii kuivaa klapia, jota saa metsästä. Onhan metsäsi hoidettu hyvin, jotta niiden puuntuottokyky säilyy?
laatikosta metsäsuunnitelma, jos sellainen on metsällesi tehty. Metsäsuunnitelmassa metsätila on jaettu niin sanottuihin kuvioihin, jotka ovat samaa metsätyyppiä ja saman kokoista puustoa. Kullekin kuviolle löytyy metsäsuunnitelmasta ehdotukset hoitotoimenpiteiksi lyhyellä, keskipitkällä tai pidemmällä ajalla. Eri kuvioille on erilaisia ehdotuksia sen mukaan, mitä siellä on tilanne ollut, kun metsäsuunnitelma on tehty. Jossain olisi taimikko hoidettava, toisaalla saattaa olla ensiharvennusta kaipaavaa puustoa ja jossain voi olla jo isoakin tukkikokoista metsää. Voi myös olla kuvioita, joille ei tarvitse nyt tehdä yhtään mitään, vaan antaa kasvaa rauhassa. Metsäsuunnitelma tehdään yleensä kymmeneksi vuodeksi kerrallaan. Sitten se pitäisi päivittää. Käydä tarkistamassa, mikä siellä metsässä on tilanne. Onko metsä kasvanut oletetusti vai nopeammin tai hitaammin. Ettei vaan olisi mitään myrsky- tai hirvituhoja sattunut. Ellei metsäsuunnitelmaa ole, suosittelen laittamaan sellaisen tilaukseen. Kannattaa kysyä omasta metsänhoitoyhdistyksestä tai muulta paikalliselta metsäpalveluiden tuottajalta tarjousta suunnitelman tekemisestä. Missään nimessä ei kannata luottaa pelkästään metsään.fi palvelun tietoihin, jotka on kerätty laserkeilausdatasta, mutta jota ei ole käyty maastossa varmentamassa oikeiksi. Nyt kevättalvella on hyvä nuo tarjoukset pyytää, niin valittu tekijä pääsee sitten heti sopivien kelien tultua suunnitelmaan käsiksi ja maastoon tarvittavia mittauksia tekemään. Metsäsuunnitelma muuten tehdään sen mukaisesti, mitkä ovat sinun omat toiveesi metsäsi hoitamiseksi. Jos haluat maksimoida taloudellista tuottoa tietyllä aikavälillä tai painottaa monimuotoisten luontoarvojen säilymistä metsässäsi, metsäalan ammattilainen ottaa nämä asiat huomioon suunnitelmaa tehdessään. Suunnitelma on myös oikeasti suunnitelma ja ehdotus hoitotoimenpiteistä. Se ei edellytä sinulta toimenpiteitä, jos et halua mitään tehdä tai voit poiketa ehdotuksista. Teet itse päätöksesi, miten sinun metsääsi hoidetaan ja miten sieltä puuta hakataan.
niin lähdetään ulos nauttimaan siitä! Sukset jalkaan ja ladulle. Tai lumikengät ja niiden kanssa metsään umpihankeen. Aaro Hellaakosken säkeiden mukaan:
Rohkenen epäillä, että nimensä tuohon kansalaisaloitteeseen laittaneista suurin osa ei edes ymmärrä, millaisia vaikutuksia tuolla kiellolla olisi Suomen taloudelle ja suomalaisille, eikä välttämättä ympäristöasioihinkaan. Moni ajattelee vain avohakkuiden olevan rumia maisemassa. Ei ymmärretä sitä, että tasaikäisenä kasvaneesta ja kasvatetusta metsästä on vuosikymmeniä ottavaa ja todella kallista saada muodostumaan jatkuvapeitteistä metsää. Monikohan allekirjoittaneista on itse metsänomistaja tai perehtynyt yhtään enempää metsänhoitoon ja metsänkasvatukseen. Allekirjoittaja on voinut ajatella että, kun takana on ympäristöjärjestöt, niin asia on hyvä ja, kun minäkin kannatan ympäristöasioita, niin laitan nimeni. 
suomalainen tuottaja voi olla ottanut tuotannossaan ympäristöasioita paljon pidemmälle huomioon kuin sen ulkolaisen halvemman tuotteen tuottaja. Saatika, mitä ympäristövaikutuksia on sen ulkolaisen tuotteen rahtaamisessa tänne pohjolan perukoille. Suomalaisen tuotteen ostaessani tukisi suomalaista tuotantoa, suomalaista työllisyyttä ja hyvinvointia. Mutta eihän se nyt käy, kun se suomalainen tuottajahan voisi vaikka rikastua! Tai saada kovalla työllä elantonsa siitä.
Maaperä on Suomessa suurimmaksi osaksi hyvä ravinteista ja rehevää, jolloin sieltä pukkaa puuta enemmän kuin oikeasti mahtuisi. Kymmenen – kahdenkymmenen vuoden sisään taimikossa on puuta niin tiheässä, että niillä ei ole tilaa kasvaa kunnolla, jolloin kasvu hidastuu ja tyrehtyy. Puut yrittävät epätoivoisesti saada latvuksiaan valoon ja ravinteita ei enää maaperästä riitä kaikille. Puut ovat honteloita, heikkolaatuisia, eikä niistä kunnon hiilensitojia kasva. Jos jossain kohtaa niitä yritetään harventaa, seuraava myrskytuuli tai lumitalvi kuittaa sitten tilanteen. Kulkeminen tuollaisessa pusikossa on hankalaa, eikä marjoista ja sienisadoista voi kuin haaveilla. Tilastotietojen mukaan jopa puolet taimikoista on hoitamatta tai hoito myöhästynyt, jolloin metsän tuotto monella tavalla on jo merkittävästi heikentynyt. Hoidettu, istutettu taimikko on jo tässä vaiheessa mennyt ohitse – sekä kasvullisesti, että laadullisesti.
Esi-isämme, isovanhempamme ja ehkä vielä vanhempammekin ovat monessa tapauksessa eläneet paljon lähempänä luontoa kuin mitä me tänä päivänä elämme. Heidän elämänsä on ollut paljon riippuvaisempaa luonnosta ja luontoäidin mielialoista. Väitän, että he ovat ymmärtäneet luontoa ja sen oikkuja nykyihmistä paremmin ja sopeuttaneet omaa elämäänsä luonnon kiertokulun ja tilojen mukaiseksi. Metsä on ollut lähempänä arkea kuin mitä tänä päivänä monella meillä, jotka asumme kaupungeissa. Arki saattaa olla kaukana metsästä, eikä joka päivä edes nähdä puita tai pensaita. Arjen näkyvä luonto voi olla pieni puisto tai kadulla tepasteleva pulu. Kuitenkaan ilman luonnon ja metsien olemassaoloa ja hyvinvointia meidän olisi mahdotonta elää.
