Suomalaisesta puusta muodostuu puusepän käsissä upeita tuotteita
Omassa suvussani on ollut puuseppiä useammassa sukupolvessa. Olen itse päässyt lapsena taatan puusepänverstaassa näkemään, mitä kaikkea puusta voidaan tehdä. Sain myös nikkaroida itsekin jotain jämäpaloista, joita tietysti kertyi jatkuvasti.
Muistan edelleen sen verstaan tuoksun. Tuoreen puun tuoksu. Ja miten se puun tuoksu voimistui, kun lankkua, lautaa sahattiin, höylättiin tai sorvattiin.
Nyt metsänomistajana kiinnostus suomalaisen puun käyttömuotoihin on vain kasvanut. Silloin lapsena en eri puulajien käyttötarkoituksista ymmärtänyt, mutta nyt on kiinnostus niihin herännyt. Kannattaako metsänomistajan kiinnittää puukauppoja tehdessään huomiota muihin puihin kuin mäntyyn, kuuseen ja koivuun? Onko muille puulajeille tarvetta?
Saimme vieraskynäkirjoituksen aiheesta äänekoskelaisesta Leksan Lastusta. Toimitusjohtaja Leena Porrassalmi kirjoitti jutun, johon hän haastatteli heidän puuseppäänsä Leo Lahdelmaa.
Intohimosta sorvaamiseen ja yksilöllisten lahjaesineiden tekoon
Äänekoskelainen Leksan Lastu on syntynyt intohimosta puun sorvaamiseen sekä halusta auttaa yksilöllisten lahjaesineiden hankinnassa. Suunnittelemme ja valmistamme puusta korkealaatuisia ja ajattomia liikelahjoja, joissa on ideaa ja oivallusta. Tinkimätön kotimainen käsityö ja huippulaatuinen suomalainen puu tekevät jokaisesta tuotteesta uniikin palan design Suomea. Puuseppä Leo Lahdelman luovuuden lähde on luonto ja erityisesti metsä:
– Päästessäni hongikon hiljaisuuteen, ideat pulppuilevat itsestään.
Sorvin äärellä tapahtuu jatkuvaa kehitystä. Uusia tuotteita syntyy myös asiakkaiden toiveiden pohjalta. Kipinä mieleiseen elämäntyöhön syntyi Leo Lahdelmalla jo nuorena.
– Tein ensimmäiset puutyöt 10-vuotiaana isäni valmistamalla sorvilla. Sorvaukseen on helppo hurahtaa. Ulkopuolinen maailma katoaa, kun uppoudun puun syövereihin. Puun sorvaaminen on ikivanha taito ja on hienoa jatkaa tätä perinnettä.
Valmistan tuotteet aina kuivasta puusta. Tuoretta puuta on kyllä mukavampi sorvata, mutta se halkeaa helposti kuivuessaan. Kuivattu puu pitää muotonsa hyvin eikä vääntyile. Sorvaukseen soveltuvat monet puulajit ja ne eroavat selvästi toisistaan.
Puun luonnolliset ominaisuudet vaikuttavat hyvään lopputulokseen. On otettava huomioon puun syykuvionti ja puulajin valinta sen käyttötarkoituksen mukaan. Pitää löytää kullekin puulajille ominaiset muodot.
Valitessani lankkua katson tarkkaan, mitä mistäkin yksilöstä teen, jotta voin hyödyntää sen mahdollisuudet kokonaan. Lankkua pitää osata lukea kuin piirustusta. Siitä voi nähdä sielun silmin mitä se pitää sisällään. Ne on sieltä vaan haettava esiin. Muuten sinulla voi olla tuote jossa ei ole kuvioita, vaan ne on puruna lattialla.
Kun oppii tuntemaan puun hyvin, voi tuoda esiin sen luontaisen kauneuden. Kun löydän puusta hienon kuvion, säästän sen isompaan tuotteeseen. Näin voin hyödyntää kuvion kokonaan, rikkomatta sitä.
Esimerkiksi katajassa, omenapuussa, pihlajassa ja lahovikaisessa visakoivussa on upeita kuvioryppäitä, jotka tuovat tuotteisiin ainutlaatuista näyttävyyttä. Niistä syntyy upeita kulhoja, lautasia ja löylykauhoja. Puu on materiaalina hieno löytöretki, sen sisältä voi löytää uskomattomia kuvioita.
Isompien tuotteiden sorvaamiseen valmistan liimapuulevyä koska se ei vääntyile yhtä paljon kuin leveä lauta. Ensin puristan liimattuja rimoja toisiinsa, minkä jälkeen hion levyn tasaiseksi. Liimapuulevyä voidaan tehdä kaikista puulajeista. Eri puulajeja voidaan yhdistää esimerkiksi tummaa ja vaaleaa puuta jolloin saadaan tuotteeseen näyttävyyttä.
Puuseppä kertoo, miten eri puulajeilla on erilainen työstettävyys
– Suomalaisille puulajeille on ominaista hyvä työstettävyys ja soveltuvuus sorvaukseen. Havupuut ovat haastavampia ja lehtipuut helpompia sorvattavia. Terävien kulmien sorvaamiseen sopii sitkeä ja kova puuaines. Loivempiin muotoihin käy pehmeämmät puut. Puun pintapuoli ja sydänpuoli eroavat ominaisuuksiltaan toisistaan.
Suomessa on kymmeniä puulajeja, jotka ovat kestäviä, helposti työstettäviä ja kauniita. Näitä ovat esimerkiksi kataja, omenapuu, pihlaja, raita ja tuomi. Niitä on vain todella vaikea löytää puusepänkuivana.
Kotimaista puuta ei osata ehkä tarpeeksi arvostaa. Esimerkiksi loimukoivu oli vielä 1920-luvulla arvossaan. Nykyisin tätä jalopuuta on vaikea saada, vaikka siitä maksettaisi metsänomistajalle reilusti parempi hinta. Harvat metsänomistajat ovat tästä tietoisia.
Tiedän, että loimukoivu on kitaranrakentajien keskuudessa erittäin haluttu materiaali. Suomalaista loimukoiua himoitaan aina ulkomailta asti. Loimukoivua on alettu kloonaamaan sen harvinaisuutensa takia.
Selvitä mahdollisuus erikoispuiden hyötykäyttöön
Metsänomistajalle puuseppä Leo Lahdelmalla on selkeä viesti:
– Jos minulla olisi metsässä erikoispuuta, pyrkisin selvittämään niiden hyötykäyttöä esimerkiksi Metsänhoitoyhdistyksen tai puutukun kautta. Puusepän kannalta katsottuna on harmillista, kuinka paljon arvokasta puuainesta jää hyödyntämättä metsiin.
Vaikka olen jokin verran käyttänyt ulkomaalaisia puulajeja, on mielestäni kotimaisesta puusta valmistettu tuote elävämmän näköinen. Hankin materiaalin perinteikkäästä puutavaraliikkeestä, Hakalan Puutukusta. Siellä on Suomen laajin valikoima, joustava ja asiantunteva palvelu. Sieltä löydän hyvää puutavaraa niin viiluna kuin lankkuna. Parasta on, kun pääsen itse valitsemaan parhaimmat “fileet”.
Millaisia ovat suomalaiset puulajit?
Käydään nyt läpi suomalaisia puulajeja ja niiden ominaisuuksia. Eri puulajeilla on puusepän käsissä erilaisia käyttötarkoituksia.
Kataja
Kataja on sitkeä, kestävä ja tiheäsyinen. Pintapuu on punertavan keltainen ja sydänpuu keltaruskea. Kataja vaatii pitkän kuivatusajan. Se kuivataan kuoren sisällä jotta se ei halkeile. Kataja on hyvin lahonkestävää. Se on hidaskasvuisin kaikista havupuistamme. Kataja on erityisen hyvä sorvauspuu. Siitä voidaan valmistaa astioita, keittiötarvikkeita ja koriste-esineitä. Entisaikaan katajasta tehdyt lusikat olivat emännälle pöytähopean arvoisia.
– Katajassa oksan kohdat eivät ole ongelma, sillä puu on niin tiheäsyinen että oksat ovat kuin liimautuneet puuhun.
Aromaattinen tuoksu on katajalle ominainen, eikä sitä pitäisi peittää pintakäsittelyllä. Katajassa on niin voimakas tuoksu, että vaikka alkaisin työstämään sitä silmät sidottuna, niin tietäisin heti mistä puusta on kyse.
Katajat eroavat väriltään toisistaan. Toiset ovat selkeästi tummempia ja tuoksultaan voimakkaampia.
Pihlaja
Pihlaja on kova, kestävä ja taipuisa materiaali. Sen puuaines on värikästä ja vuosikasvut erottuvat selkeästi. Pihlajan sydänpuu on tummaa ja se erottuu selvästi vaaleammasta pintapuusta. Pihlaja on kysytty ja monikäyttöinen puuaines. Siitä voidaan valmistaa mm. pienesineitä, salaatinottimia, voiveitsiä, koriste-esineitä.
– Jos pihlajasta tekee liimalevyä vuorottelemalla sydän- ja pintapuuta, tuote näyttää siltä, kuin siinä olisi kahta eri puulajia.
Koivu
Koivu on lujaa, taipuisaa ja sitkeää. Koivu on vaaleaa ja syykuviot erottuvat heikosti. Koivua on helppo työstää ja sillä on hyvät pintakäsittelyominaisuudet. Se on hyvin monipuolinen puuaines.
Koivu on puusepänteollisuuden yleisin materiaali. Koivua käytetään huonekaluissa, soittimissa, käyttö- ja koriste-esineissä. Se kestää hyvin kulutusta. Rauduskoivu on Suomen kansallispuu.
Koivua on kuivatettava huolellisesti, sillä se on helposti lahoavaa.
– Mielestäni lahovikainen koivu on hienon näköistä. Lahovikaista koivua voidaan tehdä itse. Annetaan puun olla tuohi päällä vuoden tai pari. Seurataan puun lahoamista, mutta ei päästetä sitä liian pitkälle. Koivun lahoaminen pysähtyy, kun se sahataan laudaksi tai lankuksi. Silloin sen sisältä voi löytyä violetin, punaisen ja mustan värisävyjä.
Koivu on minulle mieluisa materiaali myös siksi, että käytän pakurikääpää ja juoksutan koivun mahlaa aina keväisin.
Loimukoivu
Loimua esiintyy koivun tyvessä ja se on suhteellisen harvinaista. Loimukoivussa on kaunis aaltomainen kuvio. Huonekaluteollisuudessa sitä käytetään enimmäkseen viiluna.
– Loimukoivun sorvaaminen on haasteellista, koska puun syyt kulkevat loimussa eri suuntiin. Kevyt petsaus ja lakkaus syventävät puun pintaa ja tuovat kauniin loimukuvion mahtavasti esille. Silloin siitä voi löytää vaikka taivaantulet.
Jos loimukoivusta alkaa tekemään liimalevyä, silloin puuntyöstökoneen pitää olla viimeisen päälle, muuten se ei onnistu. Loimukoivun höylääminen on vaikeaa. Loimukoivun saatavuus on huono ja puusepänkuivana sitä on hankala saada.
Yksittäisiä puita löytyy metsistämme, mutta ne on siellä ja pysyy. Tämä on harmillista, sillä mielestäni loimukoivu on Suomen näyttävimpiä puulajeja.
Ennen vanhaan loimukoivua hyödynnettiin sisäovien pintamateriaalina viilutettuna. Esimerkkinä eduskuntatalon perustuslakivaliokunnan ovi, mikä on tummaksi petsattua loimukoivua.
Visakoivu
Visakoivu on väriltään vaalean ruskeaa ja kuvioltaan vaihtelevaa. Visakoivun runko on myhkyräinen. Visaa esiintyy eniten rauduskoivulla.
Visakoivu on periytyvä muunnos, ja ainoa puulaji, josta meillä maksetaan kilohinnan mukaan. Se on arvostettu materiaali, josta valmistetaan korkealaatuisia tuotteita kuten esim. huonekaluja, käyttö- ja taide-esineitä.
Kasvatettaessa visakoivua on tärkeää tehdä hoitotoimenpiteet vuosittain.
– Koivun visoutuminen on ainutlaatuista ja luonto on jo itsessään tehnyt materiaalista taideteoksen. Eniten valmistan tuotteita visakoivusta. Visakoivu on työstöominaisuuksiltaan haasteellista, koska ruskeat visakoivupilkut ovat osin huokoisia.
Visakoivusta tehdyt sarjatuotteet ovat kaikki uniikkeja, niistä ei kahta samanlaista synny. Visassa on hienoja syykuvioita ja niissä voi nähdä vaikkapa pilvet tai järven aallot. On mahtavaa päästä sorvaamaan visaa ja tutkimaan mitä sen sisältä löytyy!
Raita
Raita on sitkeä, kevyt ja taipuisa pajulaji. Raidan pintapuu on vaaleankellertävä ja sydänpuussa on punertavan ja vaaleanruskean sävyjä. Pintapuu ja sydänpuu erottuvat selkeästi toisistaan. Raidan juuripahka on hyvin haluttua.
Puusepänteollisuudessa raidan käyttö on lisääntymässä. Siitä tehdään veistotöitä, huonekaluja, koriste- ja käyttöesineitä.
– Raidan puuaines on pehmeämpää kuin pihlajan. Raita on lämpimän sävyinen ja siitä saadaan näyttävän näköisiä esineitä.
Omenapuu
Omenapuu on kestävä, kova ja monikäyttöinen puulaji. Omenapuun vuosilustot eivät erotu selkeästi.
Omenapuut ovat kauniin värisiä aina vaaleanruskeasta tummanruskeaan. Omenapuun kuivaaminen on haasteellista, koska se kuivuu hitaasti ja puu halkeilee voimakkaasti.
– Omenapuu on erityisen hyvä sorvauspuu. Siitä voidaan valmistaa esimerkiksi kulhoja, voiveitsiä, kapustoja ja kyniä.
Haapa
Haavan puuaines on pehmeää, taipuisaa ja sitkeää. Haapa on väriltään vaaleaa ja tasaisen sävyistä. Sen pinta- ja sydänpuu ovat samanvärisiä. Haapa on kevyt ja helppo työstettävä eikä se vääntyile kuivuttuaan kovin helposti.
Haavassa on usein loimua, jolloin tuotteista saadaan erityisen näyttäviä. Haavasta voidaan valmistaa saunan lauteita, kalusteita, koriste- ja käyttöesineitä. Haapa on luonnon monimuotoisuuden kannalta katsottuna tärkeimpiä puulajiamme.
– Mökillä rentoudun mieluiten riippukeinussa kuunnellessani haavan havinoita.
Tuomi
Tuomi on kevyttä, taipuisaa ja se sopii hyvin sorvaukseen. Tuomen väri vaihtelee vaaleasta, punertavaan tai kellertävään. Puuaineksen kuivaus on helppoa. Siitä voidaan valmistaa huonekaluja, koruja ja koriste-esineitä.
– Sorvauksen aikana tulee esiin voimakas tuomen tuoksu. Tuomesta saadaan näyttävän näköisiä tuotteita.
Tervaleppä
Tervaleppä on kevyt, kimmoisa ja pehmeä puulaji. Tervaleppä on tasa-aineista ja väriltään punertavaa, ruskehtavaa tai vaaleaa. Samassa puussa on vähän sävyeroja. Sydän- ja pintapuu ovat samanvärisiä, eivätkä erotu toisistaan selvästi.
Tervalepän työstäminen on helppoa. Siitä tehdään mm. soittimia, koriste- ja käyttöesineitä, sisustustuotteita, laudelautoja ja seinäpaneeleja.
– Tervalepän pintakäsittely tuo hienosti esiin puun punertavan näyttävyyden. Tervaleppää on alettu arvostaa sen kauneutensa ansiosta.
Mänty
Mänty on Suomen yleisin puulaji. Sen puuaines on melko kovaa. Männyn mantopuu on vaaleankeltaista ja sydänpuu on punertavan ruskeaa. Mänty murtuu helposti eikä se ole kovin taipuisaa.
Männystä valmistetaan veneitä, rakennusmateriaaleja ja huonekaluja. Mänty on saha- ja paperiteollisuuden tärkeä raaka-aine. Suomalainen mäntyterva oli aikanaan arvostettua maailmalla.
– Mänty on haasteellista sorvata, koska kevät- ja kesäpuun kovuusero on suuri.
Entisaikojen ihmiset käyttivät mäntyä suunnan näyttäjänä, sillä he tiesivät, että isojen mäntyjen latvat osoittavat kohti pohjoista.
Tällainen tietopaketti suomalaisesta puusta ja sen monenlaisista ominaisuuksista ja käyttökohteista. Kiitos Leksan Lastu, Leena Porrassalmi & Leo Lahdelma!
Täytyypä olla tarkkana omassa metsässään, kun sieltä jälleen puukauppoja tehdään, että saadaan talteen tällaiset puusepän käyttöön sopivat puut!