Pusikosta metsäksi – metsän arvoa nostamaan
Meidän metsä alkoi näyttää enemmän pusikolta kuin metsältä. Tajusimme tuon kesällä ja rupesimme miettimään, mitä sille pitäisi tehdä. Isäntä kävi siellä puuhastelemassa, mutta eihän hänkään paljoa sinne ehtinyt. Alkoi olla “suutarinlapsella ei ole kenkiä” – olo. Eikä sitä käsipelillä ruveta kuin satunnaisia puita polttopuuaineiksi kaatamaan. Varsinkaan, kun metsätyöt ei ole se päätyö kummallakaan meistä ja elämässä on paljon muutakin touhua.
Metsänhoitoyhdistyksen neuvoja kävi paikanpäällä ja totesi tyynesti, että kyllä täällä tekemistä olisi. Kyllähän me sen tiesimme jo itsekin, että kohta liika tiheys rupeaa häiritsemään puiden kasvua. Liian tiheässä puut joutuvat liian kovaan kilpailuun keskenään valosta ja ravinteista. Ne yrittävät työntää latvuksiaan mahdollisimman valoisaan ja venyttävät siinä vain pituuttaan, mutta eivät ehdi runkoa vankistamaan. Toisaalta ravinteita ei tahdo riittää kaikille, minkä ensimmäisenä huomaa siitä, että puuston alla rupeaa vihreä ja vehreä pohjakasvillisuus kuolemaan. Ei ole marjoja, eikä sieniä poimittavaksi.
Ei siellä omassa metsässä enää niin kiva ollut kulkeakaan, kun ei paikoitellen läpi meinannut päästä. Tuo on muuten hyvä mittari kenelle tahansa metsänomistajalle: jos et tahdo löytää paikkaa, mistä metsän puolelle pääsisi, on se jo liian tiheää ja jotain pitäisi kiiruusti tehdä. Eihän ne kasvimaallakaan porkkanat kasva, jos ei niitä harvenna.
Tarkemman pohdinnan ja metsäneuvojan ehdotuksen jälkeen päädyttiin tilanteeseen, jossa kaksi kolmasosaa tilan kuvioista käydään läpi. Ensiharvennusta, harvennusta, ylispuiden poistoa ja yksi pieni tuottamaton kuvio vallan nurin ja uusintaan. Eihän noilla toimenpiteillä vielä mitään isoa tiliä tehdä, kun pääasiassa tuolta poistuva puusto on kuitupuukokoista ja -hintaista. Hyvä, kun jotain jää saamapuolelle, eikä kaikki mene korjuukustannuksiin.
Nyt, kun tuo saadaan tehtyä, voidaan hetkeksi huokaista ja tiedetään, että seuraavalla kierroksella 5-10 vuoden päästä on sitten jo tukkikokoistakin
puuta kaadettavaksi, jolloin hiukan jo kirstun pohjalle kilahtaa eurojakin. Tässä on hyvää aikaa miettiä, mihin ne eurot sitten sijoittaa. Metsänhoito ei ole mitään nopean toiminnan ja tuoton työtä, vaan vuosien päähän katsovaa, pitkäjänteistä, suunnitelmallista taloudenpitoa. Kyllä – taloudenpitoa.
Monella metsänomistajalla metsä on yksi iso omaisuuserä, jolla on todellakin merkitystä perheen talouteen. Jos emme nyt olisi näitä toimenpiteitä teettäneet, olisi tuo tuleva tuotto jäänyt varmuudella huomattavasti heikommaksi. Ja siitäkös jälkikasvu olisi riemastunut, kun sen olisi aikanaan huomannut.
Aikaa tämäkin prosessi otti. Siitä, kun ruvettiin pohtimaan, että jotain tarvis tehdä siihen, että metsäkone paikalle tuli, meni reilusti yli puoli vuotta. Ja tämä tapahtui nopeasti. Joskus voi olla, että ajatuksesta toteutukseen voi mennä parikin vuotta – varsinkin jos on kyse talvikorjuuna tehtävästä päätehakkuusta ja sattuu leudot talvet, eikä puun ostajalla ole kiire saata puuta liikkeelle.
Meillä oli vielä voimassa oleva metsäsuunnitelma, jota oli päivitetty ja tiedettiin tilanne, jolloin töiden suunnittelun alkuun päästiin melko helposti. Jos taas olisi lähdetty nollista ilman kuviotietoja metsästä, olisi hoitotarpeiden kartoitus ottanut enemmän aikaa.
Myös, jos olisimme luottaneet pelkästään metsään.fi palvelun tietoihin, niin metsään olisi menty. Siellä tiedot olivat vuodelta 2009, jotain päivitystä oli vuonna 
2012 tehty. Mutta siellä ei ollut niitä omia raivauksia, istutuksia ja muita, joita sen jälkeen on tehty.
Monella tuon palvelun tiedot perustuvat pelkästään Suomen laajuiseen metsien inventointiin ja laserkeilausdataan, eikä kukaan ole tietoja metsässä käynyt varmistamassa. Olisi saattanut ehdotuksissa olla päätehakkuuta jo kuvioille, jotka ovat parhaassa kasvussaan vielä ja tuottavat tulevien vuosien aikana oikeasti kuitupuukokoisesta puustosta kunnon tukkia. Ei kannata alle kahdenkympin kuutiohinnalla myydä pienempää määrää puuta, josta parin vuoden päästä voi saada isomman kuutiomäärän ja yli 60 euroa kuutiolta.
Metsäkone pärähti alku viikolla palstalla käyntiin ja aloitti urakkansa. Mielenkiintoista oli nähdä, että kyllä siellä pusikossa metsä piilossa oli. Lumi suojaa maastoa koneiden alla ja suunnitellut ajourat ehtivät jo jäätyäkin ennen isomman lumikerroksen päälle satamista.
Sen tiedän, että työtä siellä piisaa meille vielä ensi kesänäkin. Varsinkin näillä lumisateilla aina jää ajokoneenkuljettajalta jotain huomaamatta metsään, josta saa vielä hellapuita ja saunan pesään klapia. Ja aina on niitä lumppeja ja paksumpia oksia, joita ei energiapuukasaan kerätä.
Tuoreen kaadetun puun tuoksua päivällä ihastellut
-Outi-