Jaa, että mistä moinen kysymys nyt tuli mieleeni. Yhdysvaltain presidentti Donald Trump kävi tutustumassa Kalifornian maastopaloalueeseen. Käynnillään hän haastattelussa kommentoi muiden maiden hoitavan metsiään paremmin. Mallimaaksi hän nosti Suomen metsävaltiona, jossa käytetään paljon aikaa metsien haravoimiseen ja siivoamiseen. Linkki Ylen uutiseen https://areena.yle.fi/1-4235830?seek=10 Suomen presidentti Sauli Niinistö korjaa keskustelujen sisältöä Ilta Sanomien jutussa: https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005903597.html
Pari ajatusta, jotka tästä päivän puheenaiheeksi nousseesta tapauksesta tulee mieleeni. Mikä on median valta tuoda asioita julki? Kuinka paljon medioissa esiin nostetut asiat ovat vastaavia sammakoita, joita sitten kukaan ei viitsi, ehdi, halua korjata? Kuinka paljon julkaistuista asioista päästetään läpi tarkoituksella, jotta saadaan yleisö lukemaan ja ostamaan? Paljonko läpi päässeistä asioista on oikeasti lipsahduksia, joissa toimittajien yleistietämys tai asiaan perehtyneisyys ei ole riittänyt karsimaan virheellisiä asioita tai ymmärrys ei ole riittänyt etsimään laajempaa tietoa ja viitekehystä aiheeseen. Toisaalta mietityttää myös lukijoiden mediakriittisyys. Pystyvätkö ihmiset arvioimaan, mikä uutinen on selkeä lehtisammakko tai kuvankäsittelyllä tehty pöllönpoikasprovokaatio?
Trumpin haravointiesimerkin jokainen suomalainen ymmärtää selkeäksi hölmöksi lipsahdukseksi. Mutta kuinka paljon ihmiset ymmärtävät medioissa esiin tuotuja asioita kärjistyksiksi ja ääritapauksiksi, joiden välissä on 
todellisuudessa se kultainen keskitie ja paljon vaihtoehtoja? Metsäkään ei ole mustavalkoinen ja irrotettavissa muusta maailmasta omaksi saarekkeekseen. Avohakkuiden kieltäminen nostaisi puuraaka-aineen hintaa merkittävästi, jolloin metsä- ja sahateollisuuden toimintamahdollisuudet heikkenisivät Suomessa rajusti. Kuinka isot vaikutukset tuolla olisi Suomen kansantaloudelle, jos tehtaita jouduttaisiin sulkemaan ja työpaikkoja vähenisi? Paljonko uusien puupohjaisiin raaka-aineisiin pohjautuvien innovaatioiden toteuttaminen ja niiden kautta uudenlaisten teollisuuden syntyminen Suomeen kärsisivät? Kuinka paljon vientituloja jäisi saamatta? Tai paljonko jouduttaisiin tuomaan ulkomailta puuraaka-ainetta Suomeen ja rahat virtaisivat rajojemme ulkopuolelle? Työpaikkojen vähenemisen kerrannaisvaikutuksia en edes lähde tässä pohtimaan. Myös ilmastonmuutoksen, metsien hiilen sidonnan, hakkuumäärien ja taimien istutukset eivät ole ihan niin yksinoikoisia, mitä median jutuista saattaa kuvan saada. Aina pitäisi miettiä, mitkä ovat asiantuntijoiden omat taustat ja agendat.
Metsänomistajana tällainen ääriasioihin keskittynyt uutisointi voi tuntua ahdistavalta. Jos itsellä ei metsään ja metsänhoitoon liittyvät asiat ole kaikista tutuimpia asioita, avuttomuus näiden asioiden edessä voi saada entisestään lykkäämään ne jonnekin paremmalla ajalla pohdittavaksi. Sitä parempaa aikaa odotellessa sitten metsän arvo saattaa kärsiä. Jättäisitkö kiinteistösi tai muut 
isommat sijoituksesi odottamaan sitä, että ehdit joskus niitä hoitamaan? Vaikka metsänhoito on pitkäjänteistä työtä, ei sitä kannata jättää tekemättä. Kvartaali ei ole metsänhoidossa vuosineljännes, vaan neljännesvuosisata. Nyt tekemäsi päätökset vaikuttavat vuosikymmenien taakse metsätilallasi. Saatat olla itse tuotoksen kerääjänä, mutta voi olla, että hyötyjiä ovat perillisesi tai muut tulevat tilan omistajat.
Mielestäni on jokaisen metsänomistajan velvollisuus ottaa perusasioista itse selvää, jotta ei ole ihan median, eikä yhden asian takana olevien asiantuntijoiden vietävissä. Vihreänkultaisia keskipolkuja löytyy metsästä paljon.
Lähdetään askel kerrallaan metsäpolulle – ilman haravia,
-Outi-