Miten metsänomistaja voi vaikuttaa metsäänsä hiilinieluna?
Sain yhdeltä metsänomistajalta kysymyksen, jota hän oli pohtinut: “Miten metsänomistaja voi vaikuttaa omaan metsäänsä hiilinieluna?” Tämä oli asia, joka pysäytti miettimään, että totta – metsänomistajan voin itse tuohon vaikuttaa. Taisin antaa tuohon kysymykseen helpon vastauksen hyvästä metsänhoidosta ja hoidettujen metsien hyvästä kasvusta ja tehokkaasta hiilensidonnasta. Siinä ei tätä ehditty syvemmin keskustelemaan ja asia jäi hautumaan ajatuksiini.
Yöllä uniini tuli monenlaisia asiaan liittyviä termejä. Hiilinielu, hiilikaivo, hiilitase, LULUCF, hiilipäästö, päästökauppa, liikenne, metsät, ruoka… Apua! Noistahan keskustellaan ja väännetään kättä ihan valtakunnan tasolla politiikassa. EU:ssa lobataan suuntaan ja toiseen noista, miten lasketaan valtioiden tasolla, kellä on nieluja ja kellä kaivoja ja mitä pitäisi tehdä.
Siellä pyörii metsäyhtiöt, metsänomistajien edustus, ympäristöjärjestöt ja kaikki, ketkä haluavat olla vaikuttamassa oman maan, EU:n ja maailman tasolla asioihin. He osoittavat tutkimustiedolla, miten asiat on ja toinen viittaa samaan tietoon ja osoittaa sen olevankin toisella tavalla.
Miten minä nyt suomalaisena metsänomistajana tähän voisin saada mitään tolkkua? Sitten Hömppä – se minun hömötiaiskaverini – ilmestyi uneeni ja totesi rauhoittaen, että istutaan yhdessä alas ja pohditaan hieman tätä asiaa.
Miksi hiilinielut ovat niin tärkeitä?
Olet varmaan miettinyt asiaa, miksi tästä hiiliasiasta nyt puhutaan niin paljon ja miksi se on tärkeää. Aloitin myös tällä kysymyksellä, kun sitten Hömpän kanssa seuraavan kerran näimme metsässä. Hömppä katsoi minua hölmistyneenä, että olenko unohtanut kaiken, mitä joskus koulussa biologian tunnilla sinulle opetettiin. Mutisin tietenkin heti jotain vastaan, mutta istuin alas kannon päähän ja kuuntelin, mitä Hömppä jatkoi.
Hömppä aloitti: “Kaikki lähtee yhteyttämisestä. Siis siitä, kuinka kasvit hiilidioksidista ja vedestä valon avulla tekevät happea ja sokereita. Niitä sokereita ne kasvit sitten käyttävät ravintonaan. Huomasitkos? Siis hiilidioksidi, se CO2-molekyyli, napataan sieltä ilmasta ja tehdään siitä hyödyllistä sokeria. Samalla sieltä vapautuu happea, O2 -molekyylejä, ilmaan. Sitä sinä itse ja kaikki muutkin ihmiset ja eläimet maapallolla tarvitsevat hengittämiseen.” Kyllähän minä nyt tämän tiesin – kasvit ja puut ovat ne maapallon keuhkot, että meillä on puhdasta ilmaa. Mutta se hiili?
Hömppä jatkoi rauhallisesti selittäen, vaikka touhottikin samalla puusta toiseen. Se hiili siis sitoutui niihin sokereihin, joita kasvit ja puut käyttävät ravintonaan. Ravintoa ne tarvitsevat kasvamiseen ja hyvin voimiseen.
Hömpän puhuessa ravinnosta, alkoi vatsani murista ja kaivoin eväät esille repustani. Niitä siinä mutustellessani kuuntelin, kuinka Hömppä kertoi siitä, kuinka ilman hiilidioksidipitoisuus on vuosikymmenien aikana noussut. Tyynesti se vain mainitsi, että ihmisen monenlaiset tekemiset on tuohon vaikuttaneet – tehtaat, liikenne, asuminen.. eikä ottanut sen enempää kantaa noihin, vaan pysyi tiukasti tässä meidän keskustelunaiheessa.
Hiilidioksidi on merkittävä kasvihuonekaasu
Hömppä kertoi, kuinka hiilidioksidi on yksi merkittävimmistä kasvihuonekaasuista. Kasvihuonekaasut päästävät lähes kaiken auringonsäteilyn lävitseen, mutta ei taas päästä maan lämpösäteilystä isoa osaa lävitseen ja aiheuttaa näin kasvihuoneilmiön. Siinä tuli mieleeni se, kuinka isoon kasvihuoneeseen mennessä ilma on siellä usein lämmintä ja kosteaa.
Nyt aloin ymmärtää, että miksi tuosta kasvihuoneilmiöstä ja maapallon lämpiämisestä puhutaan niin paljon. Meillä on liikaa hiilidioksidia ilmassa, jolloin auringon energiaa pääsee liikaa maahan asti, eikä maan oma lämpösäteily pääse poistumaan. Nämä yhdessä aiheuttavat sen, että maapallon lämpötila nousee.
Hiilidioksidia pitää siis saada sidottua enemmän ja tehokkaammin pois ilmasta, kuin mitä tällä hetkellä tapahtuu. Ja ne kasvit ja puut sitovat sitä ilmasta. Nyt syttyi lamppu päässäni, se minun metsäni – mitä paremmin ne puut siellä voivat ja kasvavat, sitä tehokkaammin ne hoitavat tuota hommaa.
Hömppä totesi nyt, että eiköhän tämä riitä nyt tällä kertaa tästä aiheesta. Hänellä on jo kiire etsimään ruokaa. Hänen ruokansa kun ei kulje repussa mukana. Ennen kuin Hömppä pörähti kuusikkoon, se vielä huikkasi, että jos sinua kiinnostaa enemmän, niin käy katsomassa sieltä teidän netistä Hiilipuu.fi ja lue sieltä lisää. Hölmistyneenä jäin tuijottamaan Hömpän perään, että mistä se netin ja tuollaisen tiesi.
Miten metsä sitoo hiiltä?
Lähdetään tilanteesta, jossa metsästä hakataan puut pois. Puusta käytetään osa sahatavarana ja valmistetaan erilaisia puutuotteita. Niissä puuhun sitoutunut hiili on tallessa, eikä lämmittämässä ilmakehää. Osa puusta käytetään energian tuottamiseen eli poltetaan. Vaikka poltossa vapautuu hiilidioksidia, siinä voidaan korvata samalla uusiutumattomien polttoaineiden käyttöä.
Osa puusta, kuten oksat, lehdet, neulaset, kannot ja juuret, jäävät yleensä metsään. Ne maatuvat siellä aikaa myöten – osa nopeammin, osa hitaammin – mistä vapautuu taas hiiltä ilmakehään ja ravinteita maaperään. Ravinteet ovat tärkeitä uusille kasvaville puille.
Istutetaan metsään taimet, kylvetään siemenet tai annetaan metsän uudistua luontaisesti itsekseen siemenpuiden hoitaessa kylvämisen. Maan päällä oleva vihreä osa taimista alkaa yhteyttämisen ja hiilen sidonnan. Pienellä taimella se ei ole paljoa, mutta taimen kasvaessa hiilen sidontakyky kasvaa koko ajan.
Taimien kasvaessa maaperästä vapautuu hiiltä enemmän kuin taimet sitä sitovat eli metsä on tuolloin hiilen lähde. Noin 20 vuoden ikäisenä taimikon hiilen sidonta ylittää maaperästä vapautuvan hiilen määrän. Silloin metsä muuttuu hiilinieluksi.
Seuraavat vuosikymmenet kasvavat puut ovat hiilinieluja. Ja mitä paremmin ne kasvavat, sitä enemmän ne pystyvät hiiltä sitomaan. Jos metsää ei hoideta, vaan siellä puusto kasvaa vapaasti, usein on tulos hitaammin kasvava ylitiheä puusto.
Mikäli hoitotoimet viivästyvät, tuollaisesta ylitiheästä puustosta on hankala saada hyvin kasvavaa kestävää puustoa. Liian tiheänä kasvaneen puusto on harvennuksen jälkeen herkempi myrsky- ja lumivaurioille.
Kun puusto ikääntyy, sen kasvu alkaa hidastumaan ja hiilen sidontakyky pienenee. Vanhan puuston terveys myös heikkenee ja se on alttiimpi erilaisille sairauksille ja hyönteistuhoille. Kun ränsistyvä puusto alkaa lahota, se muuttuu jälleen hiilinielusta hiilen lähteeksi.
Tässä metsänomistajan kannattaa olla hereillä. Missä vaiheessa metsäsi kasvu on? Vieläkö se voi hyvin ja kasvaa, eikä sinne ole esimerkiksi kirjanpainaja iskenyt puita tappamaan?
Niin kauan kuin puusto on hyvinvoivaa ja kasvussa, se on hiilivarasto. Elävät puun osat – runko, oksat, lehdet, juuristo – ovat hiilivarastoja. Samoin metsämaahan on varastoitunut hiiltä, vaikka sieltä lahoamisen myötä sitä vapautuukin.
Samoin puutuotteissa – puurakenteet, huonekalut ym. – on hiiltä varastoituneena. Vasta, kun puu alkaa lahota tai se poltetaan, siitä vapautuu siihen sitoutunut hiili.
Mitä metsänomistaja voi tehdä?
Metsänomistaja voi tehdä paljon asioita metsänsä hyvinvoinnin ja hiilensidonnan hyväksi. Hakkuiden jälkeinen mahdollisimman nopea taimien istutus ja taimista hyvä huolehtiminen ovat kiertoajan alussa tärkeitä. Oikea-aikainen taimikonhoito ja raivaus auttavat puita kasvamaan hyviksi hiilensitojiksi.
Varttuneemman metsän kohdalla on hyvä seurata metsän kasvua ja sen hidastumista ja huolehtia sopivaan aikaan hakkuista. Mitä parempaa laatutukkia sieltä metsästä saadaan, sitä varmemmin se on hiilivarastona erilaisina rakennusmateriaaleina tai huonekaluina tai muina puutuotteina.
Vaikka tuntuu, että hiilinielu- ja ympäristöasiat on niin isoja juttuja, ettei pieni ihminen pysty paljoa vaikuttamaan, niin metsänomistaja voi vaikuttaa enemmän. Metsät ovat parhaita hiilen sitojia maailmassa ja niistä kannattaa pitää huolta. Kaikkialla maailmassa ei metsiä edes ole tai siellä ei huolehdita uuden metsän kasvatuksesta, kun vanha metsä kaadetaan.
Meillä täällä Suomessa taas on paljon metsiä ja osaamme niitä hoitaa hyvin. Meillä on iso vastuu huolehtia, että pidämme omat hiilinielut kunnossa ja kasvavina. Me metsänomistajat ollaan siinä tärkeässä roolissa.
metsäisin terveisin
-Outi-