Miten hoidan taimikkoa?
Moni metsänomistaja miettii, mitä voisi itse siellä metsässään tehdä. Taimikonhoito on yksi helpoimpia itse tehtäviä metsänhoitotöitä. Kuitenkin se usein unohtuu ja taimien istutuksen jälkeen taimet jäävät oman onnensa nojaan selviämään monenlaisista vaikeuksista. Samalla hukataan istutukseen käytetty työ ja raha, jos ei huolehdita, että taimilla on parhaat mahdollisuudet kasvaa niin isoiksi, että selviävät jo kilpailusta vatukon ja vesakon kanssa.
Edellisessä blogissani “Miten hoidan metsääni” käytiin pintapuolisesti läpi metsänhoidon eri vaiheita. Taimikkoa vertasin pieniin lapsiin, jotka ovat isossa ihmisruuhkassa aikuisten seassa näkemättä ympärilleen ja yrittäen selvitä tilanteesta tukehtumatta isompien puristuksiin. Kun taimet on maahan istutettu, niillä on ollut hyvin tilaa ympärillään. Maa on usein muokattu ja tehty istutuspaikat valmiiksi. Siinä on ravinteikasta kivennäismaata ja taimi on istutettu niin syvään, että sen juuret saavat myös kosteutta maasta. Valoa on tarpeeksi, kun liian lähellä ei ole muuta kasvillisuutta. Metsänomistaja on usein tyytyväinen istutustyömaata katsellessaan. Nyt saavat taimet kasvaa rauhassa tuossa seuraavat pari kolmekymmentä vuotta ennen kuin mitään tarvitsee tehdä.
Siinä metsänomistaja tekee ison virheen. Ethän sinä unohda noita arvokkaita taimiasi oman onnensa nojaan? Olet maksanut taimista ja joko teettänyt istutustyön jollain tai käyttänyt omaa ja perheen aikaa istuttamiseen. Kuluja on syntynyt, joten kannattaisi varmistaa, että kulut myös tulevat myöhemmin muuttumaan tuloiksi.
Taimien kasvulle ensimmäiset vuodet ovat kriittisiä. Aukko, jolla taimet aloittelevat eloaan, on oivallinen kasvupaikka myös metsän muulle kasvustolle. Aurinkoa piisaa.
Myllätyssä maassa on erilaisten kasvien siemenpankki odottanut vain sopivia olosuhteita lähteäkseen jälleen kasvuun. Siellä voi olla vuosikymmeniäkin odottaneita siemeniä, jotka eivät ole varttuneessa metsässä valon vähyyden, viileämmän maaperän tai niille vääränlaisen ravinnepitoisuuden takia pystyneet kasvamaan. Sieltä putkahtaa pintaan monenlaista heinää ja kukkaa. Vadelmat valtaavat äkkiä alan ja pian sieltä alkaa nousta myös lehtipuiden taimia. Vuodessa parissa istutetut taimet saattavat kadota vallan näkyvistä ja niitä saa toden teolla etsiä muun kasvuston seasta.
Heinäys on helppoa hommaa
Ensimmäisenä työnä taimikon varhaishoidossa on heinäys. Käytännössä tuo tarkoittaa sitä, että kuljet läpi koko taimikon ja tavalla tai toisella kaadat istutustaimien ympäriltä heinät ja muun kasvillisuuden pois. Kun heinikko on syksyllä korkeimmillaan ja alkanut lakastua, on heinäykseen paras aika. Silloin vihreät taimet näkyvät helposti ja heinät ja muut kasvit katkeavat helpommin.
Heinäyksen voi tehdä ihan tallomalla heinät nurin taimista kauemmaksi. Jos ei jaksa teputella koko aukkoa läpi, voi avuksi ottaa työkaluja. Heinäykseen käy ihan kaksihaarainen keppi, jolla pyöräyttää heinät nurinniskoin tai vaikka jääkiekkomaila, jolla tehdä sama työ.
Lapsetkin oppivat tämän homman ja voi olla kiva perheen yhteinen Taimien pelastus – operaatio, kun käytte porukalla tuon työn tekemässä. Kun vielä repusta löytyy hyvät eväät työn lomassa syötäväksi, niin tuota päivää on mukava muistella sitten isompana, kun lapset käyvät ihmettelemässä, kuinka taimet ovat kasvaneet heistä ohi.
Mikäli siellä on jo vähän sitkeämpää vatukkoa ja lehtipuuvesakko päässyt nousemaan, voi olla, että tarvitaan hieman terävämpiä aseita. Viikate tai raivausveitsi ovat oivallisia työkaluja tähän hommaan. Halutessaan voi toki ottaa jo raivaussahankin ruohoterällä käyttöön.
Heinäyksellä vähennetään taimikon tuhoriskiä ja varmistetaan uudistamisvelvoitteen täyttyminen
Mikäli heinäystä ei tehdä, joutuvat taimet hankalampaan tilanteeseen talvella. Heinät ja muut kasvillisuus voivat kaatua taimien päälle. Kun vielä päälle tulee lumen paino, se voi olla kohtalokasta taimille. Pahimmillaan niiden latva voi katketa, jolloin tulevan puun laatu huononee. Tai taimet voivat kasvaa vinoiksi ja vinkuralle, kun ne yrittävät sieltä heinien, vatukon ja vesakon seasta löytää tietään valoa kohti. Vinkuroista puista ei tulla koskaan suoraa laatutukkia saamaan.
Heinikon ja vatukon suojassa on myös myyrien helppo piileskellä saalistajiaan ja käydä popsimassa taimien latvoja ja rungon kuorta. Myös kasvillisuuden päälle satanut lumi tekee kivan suojan, jonka alla myyrillä on kiva touhuta talvi, kun ruokapöytä on katettuna. Kun heinäys on tehty, niin taimien ympärillä on avointa tilaa, eikä siihen niin äkkiä tuota lumisuojaakaan tule. Silloin myyrät ovat isommassa vaarassa joutua itse saalistetuksi, kun joutuvat liikkumaan avoimemmalla maalla.
Heinäystä tehdessä tulee samalla tarkistettua se, että onko elinvoimaisia taimia riittävästi. Silloin, kun metsässä on tehty yli 0.3 hehtaarin aukkohakkuu, on metsänomistaja velvollinen uudistamaan metsänsä. Uudistamisvelvoite täytyy, kun istutettujen tai luontaisesti uudistuneiden taimien keskipituus on puoli metriä. Elinvoimaisia taimia pitää olla riittävän tiheästi sekä niiden laatu riittävä.
Jos taimia ei riittävän paljoa löydy, on metsänomistajan huolehdittava täydennysistutuksesta. Täydennysistutuksessa käydään istuttamassa taimettomiin tai harvempiin kohtiin lisää taimia. Jotta nuo uudet taimet saisivat mahdollisimman hyvät kasvuolosuhteet, kannattaa tuo tehdä mahdollisimman nopeasti, ettei aiemmin istutetut taimet ole ehtineet kasvaa liian isoiksi uusiin taimiin verrattuna.
Reikäperkaus palkitsee tekijänsä
Pari vuotta myöhemmin, on syytä vielä käydä tarkistamassa taimikon tilanne. Vatukko ja lehtipuuvesakko ovat sitkeitä ja valtaavat mielellään valoisan ravinteikkaan aukon. Kasvuvoima on niissä melkoinen. Vielä taimet tarvitsevat metsänomistajan apua selvitäkseen näistä kriittisistä vuosista.
Nyt kuitenkin kannattaa jo vähän säästää itseään liialta työltä. Ihan kaikkea muuta kasvustoa ei kannata taimikosta raivata. Riittää se, että taimien ympäriltä raivataan pois noin metrin alalta vesakko ja vatukko. Tehdään niin sanottu reikäperkaus. Muualle jätetään lehtipuustoa suojaamaan taimikkoa. Se voi hallanaroilla alueilla suojata taimia hallalta tai antaa jäniksille, peuroille ja hirville muuta syötävää kuin istutetut taimet.
Vesakossa voi hyvin olla koivun lisäksi muita lehtipuita, jotka lisäävät metsän monimuotoisuutta. Reikäperkaus on raivaussahatyötä, jonka metsänomistaja voi hyvin tehdä itse, jos vain aikaa ja halua on. Tässä myös näkee oman työnsä jäljen nopeasti, kun taimet löytyvät vesakon keskeltä.
Ensimmäiset vuodet ja ajallaan tehty taimikonhoito varmistavat metsän tuoton
Taimikon ensimmäiset viisi – kymmenen vuotta ovat kriittisimmät uuden metsän kasvun kannalta. Kun taimilla on hyvin valoa, ravinteita ja vettä kasvaa, ne kasvavat tässä vaiheessa mittaa reilusti. Mikäli ne joutuvat taistelemaan elintilastaan kuin se pieni lapsi siellä ihmisruuhkan keskellä, kasvu jää vähäiseksi. Energia menee silloin tuohon taisteluun ja kasvun kannalta tärkeistä valosta, ravinteista ja vedestä on niukkuutta muun kasvuston käyttäessä niitä.
Kun taimikko saa metsänomistajalta apuja, se pääsee kasvamaan isommaksi kuin muut tilarosvot vesakossa. Kun taimien pituus alkaa ylittää aikuisen ihmisen mitan, yleensä tilanne on jo sellainen, että metsänomistaja voi huokaista helpotuksesta, kun taimikko on selvinnyt hyvään kasvuvauhtiin.
Taimikonhoito on metsänomistajalle usein kannattavinta työtä tehdä itse. Samalla tulee tarkistettua oman metsän tila ja ulkoiltua itsekin. Taimikonhoidon jälkeen näkee työn merkityksen, kun taimet terhakoituvat ja pyrähtävät kasvuun päästyään muun kasvillisuuden alta vapauteen.
Aina ei metsänomistajalla ole mahdollisuutta tehdä taimikonhoitoa itse. Silloin kannattaa satsata euroja siihen, että teettää työn jollain. Metsäpalveluyrityksistä ja metsänhoitoyhdistyksistä löytyy paikallisesti tekijöitä taimikonhoitoon.
Fiksu metsänomistaja on puukauppatuloista pistänyt talteen rahaa metsän uudistamista sekä taimikonhoitoakin varten. Myös metsäveroilmoitusta tehdessään hän on voinut tehdä puukauppatuloista menovarauksen tätä varten, jolloin hän on saanut pienennettyä puukauppatuloista aiheutuvia veroja.
Käy kurkkaamassa taimikkosi tila
Syksy on hyvää aikaa taimikonhoitoon aina lumen tuloon asti. Pidä huolta taimikostasi kuin pitäisit huolta siitä pienestä käsipuolessasi olevasta lapsesta ihmisruuhkassa. Varmista, että hänellä on hyvä olla, on tilaa hengittää ja ravintoa on saatavilla sopivasti. Huolta pitäen hänestä kasvaa kelpo taimi ja aikuinen puu.
metsäisin terveisin
-Outi-