Tunne metsäsi – mitä aarteita sieltä löytyykään
Metsissä kulkiessa näkee monenlaisia metsiä ja monenlaisia metsän tunnelmia. On tavallisia talousmetsiä, joita on hoidettu säännöllisesti metsänhoitosuositusten mukaisesti kymmeniä vuosia. Nuorempana metsä on terhakan näköistä ja siitä aistii kasvuhalun. Isompana se tarjoaa usein hyvät marja- ja sienimaastot ja oman tunnelmansa. Usein sieltä löytyy monenlaisia eläinten jälkiä ja voi jäädä pohtimaan, mikä eläin on vaikka kuusen juuristoon kolon kaivanut. Tai kenen pesä löytyy korkealta puun oksistosta.
Onko metsä pusikkoa, jossa ei pääse edes kulkemaan?
Välillä tulee vastaan sellaista pusikkoa, josta ei läpi pääse tai ainakin saa päätään raapia, mistä välistä sinne metsään voisi mahtua.
Silloin manailee mielessään metsänomistajaa, joka ei ole huolehtinut metsästään, kun on antanut sen jäädä oman onnensa nojaan. Eikö metsänomistaja ole hoksannut sitä, että liian tiheänä kasvava metsä ei kasva kunnolla. Siellä puut joutuvat liian kovaan kilpailuun valosta, vedestä ja ravinteista keskenään ja kasvu taantuu. Valoa kohti kurkottelevista rungoista tulee pitkiä ja honteloita, joilla on iso vaara painua pysyvästi lengolle lumen painosta tai katketa seuraavissa myrskyissä, kun tuollainen metsä jossain kohtaa harvennetaan.
Pahimmillaan metsästä ei saa enää järkevään kasvuun lähtevää puustoa millään hoitotoimenpiteillä. Kaikki on aloitettava alusta, jos jotain tuottoa sieltä joskus halutaan saada.
Tuossa ollaan voitu hassata muutama kymmenen vuotta metsän kiertokulusta ja tuottojen saaminen siirtyy saman verran eteenpäin, vaikka kuluja kyllä tulee, jos metsä istutetaan uusiksi.
Jatkuvan kasvatuksen monimuotoinen metsä
Voit löytää myös metsää, jossa eri ikäiset puut ja puulajit kasvavat rinnakkain – jatkuvan kasvatuksen metsiä. Niistä on käyty varovasti poimimassa hakkuilla puita ja avattu tilaa jääville puille jatkaa rauhassa kasvuaan.
Sinne ei ole istutettu taimia vaan metsä uudistuu luontaisesti niillä puilla, mitä sinne siemenestä kasvaa. Tuollaisessa metsässä kaikenlainen lajisto on monipuolisempaa kuin talousmetsänä hoidetuissa metsissä.
Vaikuttavia luontokohteita, joissa sielu rentoutuu
Joskus vastaan tulee mitä upeampia metsämaisemia. Siinä sitä istahtaa kannon nokkaan ihailemaan näkymiä ja huokailemaan metsän kauneutta. Tuollainen voi olla jostain mäen päältä avautuva näkymä. Tai syvä lukko, josta taivaskin näkyy vain heikosti puiden latvoista pilkottaen. Sinne syvälle ei kuulu liikenteen melu tai mitkään muutkaan ihmisen elämisen äänet – lintujen laulu ja mahdollisesti eläinten rapinoita.
Se voi olla vaikuttava kallioseinämä tai lähdealue. Se voi olla upea luonnontilainen vanha aarniometsä, jossa aikakin tuntuu pysähtyvän. Syvä rauha laskeutuu kulkijaan ja kiitollisella mielellä jää ihailemaan näkemäänsä. Verenpaine ja stressi laskee kuin huomaamatta. Ja toisaalta syvä huoli jossain sisimmässäni, että säilyyhän tämä paikka, säilyyhän! Tietäähän metsänomistaja tämän olemassaolosta ja säilyttää tai suojelee tämän.
Metsän tunnelmaa ei näe papereista ja suunnitelmista
Jokaisella metsällä on omanlaisensa luonne ja tunnelma. Siellä on omanlaisensa lajisto puita, kasveja ja eläimiä. Vain kulkemalla metsässä nuo voi nähdä ja aistia.
Mikään metsäsuunnitelma tai kaukokartoituksella kerätty puustotieto ei kerro sinulle, metsänomistaja, tuosta luonteesta ja tunnelmasta. Kuviokartat ja numeeriset faktat puiden koosta ja määrästä eivät sitä sinulle kerro. Vain kulkemalla omassa metsässäsi voit oikeasti tietää, mitä sille metsälle kuuluu.
Ota ne kartat ja metsäsuunnitelman tiedot mukaan, niin voit metsässä niiden perusteella pohdiskella, millaista huolenpitoa metsäsi voisi tarvita. Kun sinulla itselläsi on käsitys metsäsi voinnista ja tarpeista, sinun on helpompi myös miettiä vaihtoehtoja sen hoitamiseksi. Sinun on helpompi keskustella metsäalan ammattilaisten kanssa ja kysellä ja kyseenalaistaa heidän ehdotuksiaan. Sinun on helpompi pohtia sydämessäsi ja tehdä päätöksiä metsäsi parhaaksi, kun tunnet metsäsi.
Tunnetko sinä oman metsäsi?
-Outi-