Mikä on tukkipuu ja tukki – mitä niistä pitäisi tietää?
Mikä se tukkipuu on? Millainen se on? Mitä minun pitäisi tietää tukkipuista? Mistä minä tiedän, onko minun metsässäni tukkipuita? Itse pohdin näitä kysymyksiä uutena metsänomistajana, kun oudot sanat vilisivät korvissani ja nettisivuilla. Yritin päästä kiinni sanastoon, että saisin konkretiaa metsäasioihin.
Tukkijätkät ja vanhat Suomifilmit tulivat mieleeni, kun tukkilauttoja uitettiin ja tukkijätkät loikkivat tukeilta toisille ja hurmasivat rannassa olevia neitosia. Olin melkein asiassa, mutta miten se sitten liittyi minun metsääni ja onko siellä tuollaisia pöllejä? Oletko sinä pohtinut tällaisia asioita? Minä ainakin tuoreena metsänomistajana jouduin monen oudon metsäalan sanan kohdalla etsimään tietoa, mitä se oikeasti tarkoitti.
Unohdetaan nyt nuo komeat tukkijätkät ja palataan tähän päivään ja metsään. Katsotaan yhdessä, mikä on tukkipuu ja mitä sinun on siitä metsänomistajana hyvä tietää.
Tukkipuu on puun paksuin, arvokkain osa
Kun puu kaadetaan, se katkaistaan erilaisiin osiin, jotta se voidaan kuljettaa metsästä pois kohti puun käyttäjän sahaa tai tehdasta. Puun juurelta lähtien siitä paksuimmasta osasta saadaan tukkeja, jos puu on riittävän iso. Puun koosta – paksuudesta ja pituudesta – riippuen siitä voidaan saada yksi, kaksi tai kolme tukkia.
Puun paksuus eli halkaisija pitää olla yleensä vähintään 15 senttimetriä ohuemmasta päästä, jotta tuota pätkää (joka voi olla hyvin eri mittainen) voidaan sanoa tukiksi. Halkaisijaa sanotaan myös puun läpimitaksi.
Useissa tapauksissa maksimiläpimitta tukkipuulle on 55 senttiä. Puu on lievästi kartiokas eli se kapenee ylöspäin mentäessä. Kaikki se, mitä juurelta ylöspäin sinne 15 sentin läpimittaan asti, voidaan katkoa tukeiksi. Tukkien pitää kuitenkin täyttää niille asetetut laatuvaatimukset.
Tukkien laatu pitää olla hyvä, jotta ne kelpaavat tukkeina käyttöön. Puiden pitää olla riittävän suoria ja terveitä. Laatuun vaikuttaa puiden oksaisuus, mutkat, erilaiset vioittumat ja lahoisuus. Hyviä esimerkkikuvia erilaisista laatuvirheistä löytyy Puutiedon Tukkien ja pölkkyjen laatu -sivulta.
Saatat ihmetellä, miksi tukeille on maksimihalkaisijat. Monella sahalla paksuimmat puut tuovat hankaluuksia. Saattaa olla, että sahan teräkiekon halkaisija on kuudessakymmenessä sentissä ja kuljetuslinjat on tehty niin, että tuon paksuiset vielä kulkevat siellä hyvin. Puut eivät aina ole täysin suoriakaan, joten jonkun verran heittoa tulee puiden lenkoudesta. Sekin pitää ottaa huomioon puiden käsittelyssä ja linjastossa.
On toki sahoja, jotka pystyvät käsittelemään paksumpiakin tukkeja. Ja joihinkin erikoistarkoituksiin haetaankin järeämpää puuta. Itsestäänselvyys se ei ole, että paksumpia puita voidaan hyötykäyttää. Ei siis kannata odottaa, että puut kasvavat mahdollisimman isoiksi, jos niitä meinaa myydä ja saada niistä mahdollisimman hyvän hinnan. Pahimmillaan liian isoiksi kasvaneet puut eivät enää kelpaa tukeiksi, eikä niistä saa tukkipuun hintaa.
Kaikki metsäkoneetkaan eivät pysty isoimpia puita kaatamaan turvallisesti. Kyse ei ole pelkästään puun paksuudesta, vaan koko puun koosta. Tyveltä noin paksu puu on muutenkin iso ja pitkä ja se painaa todella paljon. Painoa lisää myös oksisto neulasineen tai lehtineen. Kun puu sahataan poikki, se jo painonsa puolesta lähtee kaatumaan helposti sinne, minne haluaa. Jos metsäkoneella ei ole riittävästi voimaa ja painoa itsessään, se ei pysty enää hallitsemaan sitä, minne ja miten iso jättipuu kaatuu.
Miten voin mitata puun läpimitan?
Usein sinulle metsänomistajana riittää arvio puuston läpimitasta, kun käyt metsässäsi katsomassa, mitä sinne kuuluu. Puun läpimitan arvioimisen voi tehdä silmämääräisesti. Mittaa kotona, kuinka pitkä vaaksa sinulla on. Vaaksa on peukalon ja etusormen yhteismitta, kun venytät ne reippaasti auki. Se on usein siinä 15 – 20 senttiä. Tai voit mitata vaikka kännykkäsi korkeuden ja tehdä arvion sen kanssa.
Mikäli haluat mitata puun läpimitan, ota mittanauha metsään mukaan. Mittaa ensin puun ympärysmitta sillä mittanauhalla suurinpiirtein 1,3 metrin korkeudelta. 1,3 metrin korkeus on metsäalalla käytetty rinnankorkeus ja mittaukset pyritään tekemään aina siltä korkeudelta. 1,3 metrin korkeudelta mitattu puun läpimitta on metsäalalla käytetty niin sanottu rinnankorkeusläpimitta.
Kun olet mitannut sen ympärysmitan, kaiva kännykkäsi esiin ja sieltä laskin. Sitten kaivellaan muistilokeroita ja koulun matematiikan tunnilta muistellaan ympyrän kehän kaavaa. Äläkä nyt pelästy, että mennään vaikean matematiikan puolelle. Tässä pärjätään yksinkertaisella kerto- ja jakolaskulla, kun tiedetään, mitä lasketaan.
Muistin syöveristä nousee mieleen p = 2 * π * r.
Tuossa p on se ympärysmitta, r on ympyrän säde ja π =3,14 ja tuhottoman pitkä lista numeroita tuon jälkeen. Meille riittää näissä laskelmissa hyvin piille tuo 3,14 tarkkuus. Kun huomataan vielä että halkaisija (d) on 2 * r eli säde, niin kaava muuttuu yksinkertaisemmaksi:
p = π * d eli ympärysmitta = π * halkaisija.
Meillä on nyt kuitenkin mitattuna se ympärysmitta ja halutaan tietää halkaisija. Silloin pyöräytetään kaava näin päin:
halkaisija = ympärysmitta / π eli mittaamasi ympärysmitta jaettuna piillä eli 3,14
Esimerkki: 50 senttiä ympärysmitta jaetaan 3,14 saadaan halkaisijaksi noin 15,9 senttiä. Tuo on lähellä sitä tukin minimiläpimittaa.
Mitenkäs sitten se maksimi. Lasketaanpa se toisin päin eli lähdetään siitä maksimihalkaisijasta 55 senttiä. Kerrotaan se piillä, niin saadaan ympärysmitaksi noin 173 cm. Mietipä tuota mittaa. Se on enemmän kuin normaali mittanauha, joka on 150 cm.
Levitäpä nyt kätesi leveelleen. Pyydä kaveria mittaamaan tuo sormenpäistä toisiin sormenpäihin. Riippuu käsiesi pituudesta, mutta voisin arvata, että ollaan joko alle tuon 173 cm tai sitä lähellä. Jos menet metsään ja halaat puuta, niin saatko sormenpäät koskemaan toisiaan vai et?
Huomaatko, että löysimme sinulle karkeat arviointivälineet? Vaaksa tai kännykän korkeus on lähellä tukin minimiläpimittaa. Ja jos sormenpääsi eivät enää ylety toisiinsa kiinni puuta halatessasi, aletaan olla tukin maksimimitoissa.
Mihin tukkeja käytetään?
Tukeista tehdään monenlaista sahatavaraa aina hirsistä pienempiin lautoihin ja listoihin, joita käytetään rakentamisessa ja monenlaisten puutuotteiden tekemisessä. Puusepät käyttävät monenlaista puutavaraa tehdessään huonekaluja, kalusteita ja pienempiä esineitä.
Puusta tehdään myös monenlaisiin erityistarpeisiin tuotteita kuten vaneria ja pylväitä. Puurakentaminen on nyt kovasti muodissa ja puukerrostalojenkin rakentaminen lisääntyy. Hyvälaatuiselle sahatavaralle on kysyntää ihan maailmanlaajuisestikin.
Toki puuta käytetään moneen muuhunkin raaka-aineena, mutta moneen tarkoitukseen kelpaa pienempikin puu, ns. kuitupuu. Käydään kuitupuuta läpi myöhemmin toisessa kirjoituksessa.
Miksi tukkipuu on arvokasta?
Puiden kasvaminen tukkikokoon ottaa 50 – 100 vuotta. Se on melkoinen aika odottaa, että saadaan paksua hyvää puuta hyödynnettäväksi. Jos puut kaadetaan nuorempina ja pienempinä, uuden puuston kasvatus alkaa nollista ja taas on odotettava tuo ihmisikä. Harva metsänomistaja pystyy kahta tukkisatoa saamaan samoilta aloilta omasta metsästään.
Puun ominaisuudet monessa käyttötarkoituksessa ovat ainutlaatuisia, eikä kaikkiin käyttötarkoituksiin ole korvaavia materiaaleja, jotka olisivat ominaisuuksiltaan yhtä hyviä kuin puu. Jos korvaavia materiaaleja löytyy, ne saattavat olla kalliimpia tai ne eivät ole yhtä ympäristöystävällisesti tuotettuja tai käyttäjälle niin terveellisiä kuin puu. Materiaalit voivat olla myös uusiutumattomista raaka-aineista tehtyjä.
Hyvästä raaka-aineesta ollaan valmiita maksamaan, kun ymmärretään sen tuottamisen vaatima aika ja se, että myös metsänomistajan on saatava tuottoa tuottamalleen puulle.
Mikä on tukin hinta?
Puun hinta heiluu markkinatilanteen mukaan. Siihen vaikuttaa ostajien tarpeet ja myynnissä olevan puun määrä. Ja siihen vaikuttaa myös se, minkälaista puuta on tarjolla, minkä kokoisilta alueilta ja mistä päin Suomea. Sijainnin suhteessa puuta käyttävään sahaan tai tehtaaseen lisäksi vaikutusta on myös tiestöllä, mitä pitkin metsään päästään ja millaiseen vuodenaikaan puuta voidaan metsästä hakata.
Jos puunostajalla on kova pula tietynlaisesta puusta, hän voi maksaa puusta paremman hinnan kuin jos tarvetta ei ole niin paljoa ja saatavilla olisi vain pieni määrä jossain kaukana hankalien yhteyksien päässä. Puunostajat myös koittavat ennakoida tarvettaan ja tekevät hakkuusopimuksia valmiiksi. Sopimuksissa on usein sovittu, että puun hakkuuoikeus on ostajalla kahden vuoden ajan. Joskus metsäkone voi ilmestyä lähes heti sopimuksen teon jälkeen, joskus voi mennä pidempäänkin, kun odotetaan sopivia kelejä, muita mahdollisia kauppoja lähialueelta tai puuvaraston pienenemistä sahalla.
Yleisimmin käytetyt puulajit ovat mänty ja kuusi sekä rauduskoivu. Puun ostotarjouksissa on yleensä omat rivinsä ja hintatarjouksensa noille puulajeille erikseen sekä tukkipuulle että kuitupuulle. Tarjouspapereissa nuo on merkitty lyhyemmällä koodilla MÄT, KUT ja KOT eli mäntytukki, kuusitukki ja koivutukki. Hinta neuvotellaan ja sovitaan jokaisessa puukaupassa erikseen. Metsälehden sivuilta löytyy puun hintatilastoja, josta voit nähdä tämän hetken keskihintoja eri alueilla Suomessa.
Hinnat ilmoitetaan kuutiohintoina. Nyt saatat miettiä, mikä se kuutio tai motti on, mistä metsäalan ihmiset puhuvat? Tsekkaa havainnollistava videomme Mikä on motti? Youtubesta.
Kuten hintatilastoista näet, on tukkipuun ja kuitupuun hintaero useita kymmeniä euroja. Sillä todellakin on merkitystä puukaupan loppusummaan, paljonko on tukin osuus (tukkisaanto) hakatusta puumäärästä. Hakkuita ei kannata tehdä liian aikaisin, jos tukkimäärän saisi kasvatettua muutaman vuoden odottelulla. Myös hakkuutapa vaikuttaa hinnoitteluun. Mutta hakkuutavan valinta on sitten taas jo ihan oma juttunsa, josta voisi kirjoittaa vaikka kuinka.