Lahopuun määrä on yksi arvioitava asia, kun mietitään, onko suojelu mahdollisuus kyseiseen metsään.

Miten voin suojella metsäni?

Kiitos, kun jaat postauksen eteenpäin

Moni metsänomistaja haluaisi suojella metsäänsä, mutta ei tiedä, miten sen voi tehdä. Jotkut arvokkaat kohteet metsissä sisältyvät metsälain 10§ suojeltavien kohteiden listalle. Metsien sertifiointikriteerit kannustavat monimuotoisuuden vaalimiseen lakisääteisiä rajoja laajemmin. Suurimmaksi osaksi metsien suojelu perustuu vapaaehtoisuuteen.

Metsien suojelun tarkoitus on säilyttää erilaisia metsätyyppejä ja elinympäristöjä sekä vaalia monimuotoisuutta ja luontoarvoja – sekä kasvi- että eläinkunnan osalta. Osa metsänomistajista kokee suojelun tärkeämmäksi kuin metsien taloudellisen tuoton. Toisaalta metsien suojelu on myös osa kokonaisvaltaista kestävää metsätaloutta. Erilaisista suojeluohjelmista metsänomistaja voi saada korvausta, jonka suuruus on yllättänyt monen metsänomistajan.

On olemassa erilaisia suojeluohjelmia, joihin metsänomistaja voi tarjota metsiään tai joitakin alueita sieltä. Metsänomistaja voi myös perustaa yksityisen luonnonsuojelualueen. Ensisijaisen tärkeää on, että metsänomistaja tuntee metsänsä hyvin ja osaa kysyä metsäasiantuntijoilta, voisiko hänen metsänsä olla suojeluohjelmiin sopiva, mikäli suojelu kiinnostaa. Pohdintaa oman metsän tuntemisesta voit lukea jutusta Tunne metsäsi – mitä aarteita sieltä löytyykään.

Metsänomistajan ei itse tarvitse tietää vaihtoehdoista tarkemmin. Metsänomistajalle riittää, että hän pyytää suojeluasioihin perehtyneen metsäasiantuntijan arvioimaan tilanteen. Metsäasiantuntija osaa sitten kertoa vaihtoehdoista, mikä suojeluohjelma tai vaihtoehto voisi tulla kyseeseen. Metsäasiantuntija auttaa myös hakemuksen tekemisessä. Hakemuksen teko ei vielä ole metsänomistajaa sitova päätös, vaan päätöksen aika tulee myöhemmin.

Käydään tässä jutussa läpi niitä vaihtoehtoja ja miten metsänomistaja voi selvittää, sopiiko hänen metsänsä tai osa siitä suojelukohteeksi.

Monet lait ohjaavat metsien suojelua

Metsien ja luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen on tärkeää. Meillä Suomessakin metsät kasvavat hyvin eri tyyppisinä erilaisilla maapohjilla. Osa metsätyypeistä on harvinaisempia ja vaarantuneita. Metsistä löytyy myös arvokkaita luontokohteita. Erilaisilla metsätyypeillä ja erilaisissa pienialaisissa luontokohteissa elää omanlaisensa kasvi- ja eläinlajisto. Näiden suojelemiseksi ja säästämiseksi on eri lakeihin kirjattu määräyksiä ja toimenpiteitä, jotta niitä ei hävitettäisi.

Ensimmäisenä on metsälaki, joka ohjaa metsien hoitamista ja käyttämistä metsätalousmaaksi luettavilla alueilla. Metsälain 10§ on sellainen, joka jokaisen metsänomistajan pitäisi ainakin tietää. Siinä määritellään monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeät elinympäristöt, jotka ovat luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia kohteita ja erottuvat ympäröivästä metsäluonnosta selvästi. Nämä monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeät elinympäristöt ovat luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia kohteita, jotka erottuvat ympäröivästä metsäluonnosta selvästi.

Toisena on luonnonsuojelulaki, jota sovelletaan luonnon ja maiseman suojeluun ja hoitoon niiltä osin, mitkä ei kuulu metsälain piiriin. Luonnonsuojelulain mukaisesti suojeltuja ovat esimerkiksi jalopuumetsät, pähkinäpensaslehdot ja tervaleppäkorvet. Tarkemmin suojeltavista luontotyypeistä löydät tietoa ymparisto.fi -sivustolta Luonnonsuojelulain luontotyypit -sivulta. Joissakin kohteissa luontotyyppien säilyminen saattaa edellyttää jatkuvaa hoitoa ja käyttöä.

Monelle saattaa tulla yllätyksenä, mutta maankäyttö- ja rakennuslain mukaisesti voi maankäyttöä ja rakentamista ohjaavissa kaavoissa olla suojelualue merkintöjä. Tämän takia metsänomistajankin on hyvä seurata metsiensä sijaintikuntien kaavoitusta, ettei tule yllätyksiä metsänkäytön suhteen.

Mikäli metsässä on muinaismuistoalueita, niiden säilyttämisestä säädetään muinaismuistolaissa

Melkoinen liuta lakeja, vai mitä olet mieltä? Vaikka nuo sitovat metsänomistajaa, ei kannata huolestua. Sinun ei tarvitse ruveta lakeja ulkoa opettelemaan. Pääasia, että tiedät niiden olemassaolon ja osaat arvioida, voisiko metsässäsi olla arvokkaita luontokohteita, joiden säilyttäminen voi olla lakisääteistä. Tai osaat pyytää metsäasiantuntijan arvioimaan metsäsi tuolta osin.

Saatat nyt miettiä, että mainitsin jotain vapaaehtoisuudesta suojelun yhteydessä. Kyllä, suurin osa metsien suojelusta toteutetaan vapaaehtoisen suojelun kautta. Paneudutaanpa niihin suojeluohjelmiin nyt seuraavaksi.

METSO-ohjelma on yksi keino vapaaehtoiseen metsien suojeluun

METSOn, Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelman, tavoite on osaltaan pysäyttää metsäisten luontotyyppien ja metsälajien taantuminen ja vakiinnuttaa luonnon monimuotoisuuden suotuisa kehitys vuoteen 2025 mennessä.

METSO on ympäristöministeriön sekä maa- ja metsätalousministeriön yhteishanke, joka perustuu valtioneuvoston periaatepäätökseen. Tavoitteena on, että maanomistajien vapaaehtoisesti tarjoamia alueita perustetaan yksityisiksi luonnonsuojelualueiksi, niitä hankitaan valtiolle tai rauhoitetaan määräajaksi yhteensä 96 000 hehtaaria vuoteen 2025 mennessä. Tästä valtion maiden osuus on 13 000 hehtaaria. Lisäksi ympäristötuella ja luonnonhoitohankkeilla turvataan yhteensä 82 000 hehtaaria talousmetsien luontokohteita vuoteen 2025 mennessä. 

Kuulostaa isoilta määriltä. Suomessa on kuitenkin metsiä 22,8 miljoonaa hehtaaria. Siitä tuo on vain reilu 0,4%.  

METSO-ohjelman periaatteet ovat:

  1.     Vapaaehtoisuus: metsänomistaja voi halutessaan hakea metsänsä suojeluun.
  2.     Korvaus: metsänomistaja saa verovapaan korvauksen metsänsä suojelusta.
  3.     Vaihtoehdot: metsänomistaja voi valita omiin tarpeisiinsa sopivimman vaihtoehdon.

METSO-ohjelman metsiensuojelun vaihtoehdot metsänomistajalle ovat pysyvä tai määräaikainen suojelu. Pysyvä suojelu voidaan toteuttaa perustamalla yksityinen suojelualue, jolloin suojelualue jää maanomistajan omistukseen. Toinen vaihtoehto on myydä alue valtiolle suojelualueeksi. 

Määräaikainen suojelu voidaan tehdä ELY-keskuksen kanssa enintään 20 vuoden suojelusopimuksena tai vaihtoehtoisesti 10 vuoden ympäristötukisopimuksella. Ympäristötukisopimukset ovat osa kestävän metsätalouden rahoituslain (KEMERA) mukaisia toimia, joista Suomen metsäkeskus vastaa.

Suojelusta kiinnostunut voi ottaa yhteyttä suoraan oman alueensa ELY-keskukseen, metsäkeskukseen tai muihin metsäalan toimijoihin, jotka välittävät hakemuksia eteenpäin. Asiantuntijan avulla selviää kohteen luontoarvot ja sopivuus METSO-ohjelmaan. 

Jos kohde hyväksytään, ELY-keskus tekee suojelusta tarjouksen maanomistajalle. Korvausta maksetaan taloudellisista menetyksistä eli käytännössä puuston arvo. Hinnoittelussa käytetään Luonnonvarakeskuksen tilastoimia pidemmän ajan keskiarvohintoja. Korvaus on verovapaata tuloa metsänomistajalle. 

Lisätietoa METSO-ohjelmasta sekä metsänomistajien kokemustarinoita löytyy  METSO-ohjelman sivuilta. 

Helmi-ohjelma ja soiden suojelu Helmi-elinympäristöohjelmassa

Ympäristöministeriö on vuonna 2020 käynnistänyt uuden valtakunnallisen Helmi-elinympäristöohjelman. Helmi-ohjelman avulla edistetään luonnon monimuotoisuutta ja suojellaan, kunnostetaan sekä hoidetaan arvokkaimpia elinympäristöjä. Helmi-ohjelman on tarkoitus kestää vuoteen 2030 asti. 

Helmi-ohjelman teemat ovat:

  •       Soiden suojelu ja ennallistaminen
  •       Lintuvesien ja kosteikkojen kunnostus
  •       Perinnebiotooppien hoito
  •       Metsäisten elinympäristöjen hoito
  •       Vesi- ja rantaluonnon kunnostus

Soidensuojelu Helmi-ohjelmassa

ELY-keskukset vastaavat soidensuojelun toteuttamisesta eli suojelualueiden perustamisesta Helmi-ohjelmassa. Soidensuojelua toteutetaan METSO-ohjelman tavoin. Helmi-ohjelman tavoitteena on suojella noin 20 000 hehtaaria soita vuoden 2023 loppuun mennessä. Se on maanomistajalle vapaaehtoista suojelua, jossa suojelusta maksetaan maanomistajalle korvaus. 

Suojelu toteutetaan joko yksityisenä suojelualueena tai kiinteistökauppana valtiolle luonnonsuojelutarkoituksiin. Ensimmäisessä vaihtoehdossa maapohja jää maanomistajan omistukseen ja toisessa alue siirtyy kokonaan maapohjineen valtion omistukseen.  Metsähallitus vastaa soiden ennallistamisesta.

Vapaaehtoiseen suojeluun toivotaan soidensuojelun täydennysehdotuskohteita

Luontoarvoiltaan arvokkaimmat suot inventoitiin jo 2013–2014 tehdyissä kartoituksissa suunniteltua soidensuojelun täydennysohjelmaa (SSO) varten. Suojeluohjelmasta luovuttiin, mutta kyseiset suot sisältyvät nykyiseen soidensuojelun täydennysehdotukseen (SSTE). 

Helmi-ohjelman alkuvaiheessa vapaaehtoista soidensuojelua voidaan kohdistaa pääasiassa vain näille SSTE-kohteille tai kuntien ja kaupunkien kaavojen suojeluvarauksena oleville suokohteille. Tässä yksi syy metsänomistajalle tarkistaa oman tilan kohdalta, onko kaavoituksessa jotain varauksia tai merkintöjän oman tilan kohdalla olemassa. 

Myöhemmin tapauskohtaisesti suojelutoteutukseen voidaan ottaa mukaan myös muita arvokkaita suokohteita, jotka täydentävät jo olemassa olevaa suojelualueverkostoa, laajentavat ja parantavat suokohteiden suojelualuerajauksia tai ovat ennallistettavien soiden kannalta tärkeitä kohteita. 

METSO-kriteerit täyttäviä puustoisia soita voidaan edelleen toteuttaa METSO-ohjelmalla. 

SSTE-kohteina on sekä luonnontilaisia vähäpuustoisia (esim. laajat avosuot tai kitupuustoiset suot) että puustoisia (esim. puustoiset korpikohteet, luhdat) suoelinympäristöjä. Lisäksi SSTE-rajauksissa on usein mukana myös ojitettuja suoalueita, muuttumia tai turvekankaita liittyneinä luonnontilaisiin alueisiin. Sinun ei tarvitse metsänomistajana noista kaikista erilaisista suotyypeistä tietää ja niitä tunnistaa. Metsäalan ammattilaiset osaavat arvioida kohteen ja sen mahdollisen sopimisen suojelukohteeksi.

Helmi-elinympäristöohjelman sivusto löytyy Ympäristöministeriön alta.

Omaehtoinen suojelu ilman tukia

Mikäli metsä ei sovellu mihinkään tämän hetken suojeluohjelmiin mukaan, jää metsänomistajalle vielä mahdollisuus omaehtoiseen suojeluun. Silloin ei suojelusta saa mitään korvauksia, mutta eipä tarvitse käydä mitään byrokratiaakaan läpi. Tämä on vain metsänomistajan oma päätös jättää metsänsä tai osa siitä metsänhoitotoimien ulkopuolelle.  

Arvokkaiden luontokohteiden säilyttäminen voi vaatia hoitotoimia

Varsinaisen suojelun ulkopuolellakin on paljon, mitä voi tehdä. Ja mihin myös Helmi-ohjelma voi antaa apua. 

Metsissä ja soilla on paljon erilaisia kohteita, jotka ova tyyppeinä arvokkaita, mutta eivät säily sellaisina ilman hoitoa. Joissakin kohteissa umpeen kasvaminen voi hävittää sen metsä- tai suotyypin. Harjujen paahderinteet on yksi esimerkki. Mikäli sieltä ei vesakkoa raivata, katoavat paahdetta kaipaavat lajit, kun aurinko ei enää pääsekään maan pintaan asti. Tai rehevissä lehdoissa tai jalopuumetsiköissä on vaarana, että varjopuuna kasvavat kuuset valtaavat alan lehtipuilta. 

Ojitettuja soitakin voidaan ennallistaa ja palauttaa niiden vesitalous märempään suuntaan. Silloin elinympäristö palautuu suotuisaksi monelle eläin- ja kasvilajille, jotka ovat vaarantuneita.  

Tunne metsäsi ja pyydä metsäalan ammattilainen tilakäynnille kanssasi metsään. Kysele, miltä se metsä näyttää ja mitä siellä voisi olla hyvä tehdä. Onko metsässä sellaisia kohteita, joiden suojelu tai kunnostaminen voisi olla hyvä vaihtoehto. Aina erityskohteita ei ole, mutta joskus tällaiset huomataan vasta, kun siellä metsässä rauhassa kuljetaan ja katsellaan.

Miten suojeluohjelmaan pääsee mukaan?

Kuten huomaat, monenlaisia vaihtoehtoja metsän suojelemiseksi löytyy. Osassa niistä metsänomistaja saa korvauksen. Korvauksen tarkoitus on korvata metsänomistajalle se tulonmenetys, joka tulee, kun hän ei voi suojeltua metsäänsä hakata ja hakkuutulot jäävät saamatta. 

Suurin osa näistä suojeluvaihtoehdoista perustuvat vapaaehtoisuuteen. Mikäli metsässä on kohteita, jotka voivat sopia suojeluohjelmiin, on metsänomistajan itse oltava aktiivinen. Kysy metsäasiantuntijalta, voisiko metsäsi tai osa siitä sopia suojeltavaksi ja pyydä tekemään arvio kohteesta. 

Seuraavaksi on sitten edessä hakemuksen täyttäminen suojeluohjelmaan mukaan pääsyksi. ELY-keskuksessa tehdään arvio kohteen soveltuvuudesta. Jos se sopii suojeluohjelmaan, ELY-keskus tekee siitä tarjouksen metsänomistajalle, joka sitten viime kädessä päättää, haluaako hyväksyä saamansa tarjouksen vai ei.

Suojelusta maksettava korvaus perustuu puuston laskennalliseen arvoon. Suojelun yhteydessä voidaan sopia luonnonhoitotöistä, kuten lähteen tai korven ennallistamisesta. Myös luonnonhoitotyöt voidaan rahoittaa ympäristötuella.

Suojelusta saatava korvaus on metsänomistajalle verotettavaa metsätalouden tuloa.

 

Paljon erilaisia vaihtoehtoja siis on, mikäli haluat suojella metsääsi. Itse ei kuitenkaan tarvitse syvällisesti ruveta noihin vaihtoehtoihin perehtymään ja miettimään, mikä sopisi metsääsi. Sitä varten on metsäasiantuntijat, jotka tietävät vaihtoehdoista ja osaavat ohjata ja auttaa sinua oikeanlaisen hakemuksen tekemiseen. Ole aktiivinen ja pyydä arviointia metsääsi, jos se yhtään kiinnostaa!

Huolehditaan yhdessä, että arvokkaat luontokohteet ja -tyypit säilyvät myös meidän jälkeemme!

metsäisin terveisin

-Outi- 

Kiitos, kun jaat postauksen eteenpäin