Miten metsät vaikuttavat ilmastonmuutokseen?
Ilmastonmuutos ja metsät hiilinieluina ovat nyt kovasti esillä eri medioissa. Metsänomistaja on hämillään, kun tuntuu siltä, että hänelle metsänomistajana luodaan valtavia paineita hiilinielu- ja ympäristöasioissa. Ja tuntuu, ettei hänen omistusoikeutensa olekaan selkeä, vaan siihen tulee jatkuvasti uusia vaatimuksia ja paineita ulkopuolelta. Onko minun metsänomistajana kannettava vastuu Suomen, Euroopan ja maailman hiilinieluista, jotta ilmastonmuutosta saadaan hillittyä?
Pohditaan tässä jutussa tätä ilmastonmuutosta yleisesti sekä suomalaisen metsänomistajan kannalta. Tämä ei ole yksinkertainen asia. Se koskee meitä jokaista. Ja meitä metsänomistajia monella tavalla, kun asioita on pohdittava oman metsän ja oman metsäomaisuuden kannalta.
Kuinka paljon metsät vaikuttavat ilmastonmuutokseen?
Kun asiaa seuraa eri medioissa, tuntuu siltä, että metsät on avainasemassa. Toki metsänomistajana – minä ja sinä – voimme olla ylpeitä, että meillä on suoraan mahdollisuus vaikuttaa, edes sen oman metsämme osalta. Mutta paljonko metsillä on todellisuudessa vaikutusta?
Luin Petteri Taalaksen tuoreen tammikuussa ilmestyneen kirjan Ilmastonmuutos ilmastotieteilijän näkökulmasta. Se oli silmiä avaava kokemus ja todella ajattelemaan laittava. Kirja perustuu Petteri Taalaksen kokemuksiin sekä faktoihin, joita hän tuo asian edetessä sopivasti annostellen eteen. Petteri Taalas on ilmastotieteilijä, joka toimii tällä hetkellä Maailman ilmatieteen organisaation WMOn pääsihteerinä.
Paljon on puhuttu liikenteen vaikutuksesta hiilidioksidipäästöihin ja syyllistetään kovasti matkustajia epäekologisesta turhasta liikkumisesta. Taalaksen kirjassa on kerrottu, että lentoliikenne aiheuttaa 2 %, laivaliikenne 7 % ja maantie- / rautatieliikenne 20 – 30 % maailman hiilidioksidipäästöistä. Onhan tuo yhteen laskettu noin 30 – 40 % melko paljon. Osa liikenteestä on kuitenkin välttämätöntä ruoka- ja muun huollon kannalta. Ja liikenteessä etsitään koko ajan ympäristöystävällisempiä päästöjä vähentäviä energiaratkaisuja.
Kirjassa myös mainitaan, että 90 % maailman hiilidioksidipäästöistä aiheutuu kivihiilen, öljyn ja maakaasun käytöstä! Loppu 10 % tulee metsien hävityksestä etenkin tropiikissa. Tässä kohtaa tunsin itseni suomalaisena metsänomistajana aika pieneksi. 90 % siis tulee uusiutumattomien luonnonvarojen käytöstä! Miten voidaan korvata uusiutumattomia raaka-aineita ja energialähteitä uusiutuvilla? Ja miten voidaan sitä määrää vähentää – ne prosentithan eivät loppujen lopuksi ole se ongelma, vaan määrät. Ja vaikka 10 % tulee metsien hävityksestä, niin se kohdistuu pääasiassa tropiikin metsiin, jotka eivät niin vain uusiudukaan kuin nämä meidän Suomen metsät.
Kyllä – metsistä pitää pitää huolta ja niitä ei saa hävittää. Hiilinielujen kasvamisesta on huolehdittava, kuten metsien monimuotoisuudesta. Mutta eihän me nyt voida Suomen metsien kanssa ottaa koko maailman 90 % hiilidioksidipäästöjen kompensointia kontollemme! Kyllä – kärjistän nyt tahallani tätä.
Sellaisia me suomalaiset vain olemme, että meidän pitäisi ottaa kaikki ongelmat huolehdittavaksemme ja ratkaista kaikki. Me emme siihen pysty. Emme maailman tasolla, emmekä edes Euroopan tasolla. Pidetään huolta omista metsistämme ja pidetään puolemme, että emme joudu ottamaan isompaa vastuuta kuin voimme kohtuudella kantaa.
Jos omista metsistämme huolehtimisen jälkeen meillä on mahdollisuus auttaa osaamisellamme metsäasioissa muita maita, niin se on sitten bonusta ja loistava juttu. Suomalaista metsäosaamista pitäisi päästä viemään enemmänkin rajojemme ulkopuolelle.
Ilmasto on monimutkainen systeemi
Me olemme jokainen koulun biologian tunnilla opetelleet ilmastoasioita. Tiedämme, miten tuulet ja sateet syntyvät. Tiedämme merivirtauksista ja niiden vaikutuksesta ilmastoon. Tiedämme, että Golf-virta on tärkeä meille täällä Euroopassa. Tiedämme napajäätiköistä, vuoristoista, makean veden tärkeydestä. Tiedämme veden, ravinteiden ja lämmön vaikutuksesta elolliseen elämään. Metsänomistajina tiedämme noiden vaikutuksen metsiemme kasvuun.
Taalaksen kirjassa tuota kokonaisuutta avattiin myös laajemmin ja maailmanlaajuisesti. Miten napajäätiköiden sulaminen vaikuttaa merivesien lämpötilaan, virtausten nopeuksiin ja merenpinnan korkeuteen eri merialueilla. Miten lämpötilaerot vaikuttavat ilmavirtauksiin ja niiden paikalleen jämähtämisiin, jotka taas aiheuttavat pitkiä kylmiä tai kuumia kausia tai myrskyjä. Ja miten noilla kaikilla taas on vaikutuksensa olosuhteisiin eri puolilla maapalloa. Missä päin ilmasto lämpenee, missä viilenee. Missä sateet lisääntyvät ja missä vähenevät. Missä kasvuolosuhteet paranevat ja missä heikkenevät. Ja mitä taas ravinnon saatavuuden haasteet vaikuttavat vaikkapa ihmisten liikkumiseen ravinnon perässä.
Tuon kokonaisuuden ymmärtäminen on haastavaa. Sen takia on niin helppo keskittyä vain johonkin pienempään osa-alueeseen ja siihen vaikuttamiseen. Kuitenkaan jokin yksi osa-alue ei ratkaise asioita, vaikka se vaikuttaakin isompaan systeemiin.
Ilmaston lämpenemisen vaikutukset Suomen metsiin
Suomessa on talven lämpötilat nousseet tutkitusti kesää enemmän. Myös kasvukausi on jo pidentynyt. Metsien kasvu on jo hyötynyt kohonneista lämpötiloista. Puuraja on siirtynyt pohjoisemmaksi ja korkeammalle tunturialueilla. Kuusi on jo levittäytynyt pohjoisemmaksi. Uusia eläinlajeja on jo levinnyt Suomeen. Toisaalta pohjoisemmassa osa lajeista on joutunut ahtaammalle, kun olosuhteet on muuttuneet ja uudet lajit on vallanneet tilaa.
Myös tuholaisten leviämiseen lämpimämpi ilmasto on ollut otollinen. Pahimmillaan esimerkiksi kirjanpainaja ehtii Etelä-Suomessa tekemään jo kaksikin jälkeläispolvea kesässä, jolloin niiden leviäminen on entistä nopeampaa. Juurikäävän osalta pidentynyt kasvukausi myös tuo tarvetta torjunta-aineiden käytölle pidemmällä ajanjaksolla kuin mitä on nykyiset määräykset. Nämä ovat selkeitä riskejä metsillemme. Aika hurjia kuvia on jo Keski-Euroopasta, missä isoja, laajoja metsäalueita on kuollut pystyyn. Toivottavasti säästymme Suomessa vastaavilta metsäkuolemilta.
Toisaalta lämpimämmät talvet tuovat haasteita, kun sade tulee vetenä, eikä lumena. Pakkasia ei ole, eikä maaperä jäädy enää kunnolla. Kosteus maaperässä lisääntyy. Nämä kasvattavat tuhoriskiä myrskyjen aikaan, kun esimerkiksi kuuset kaatuvat helpommin myrskytuulen tuiverruksessa.
Pitkät kuivat jaksot kesällä lisäävät myös metsäpalojen riskiä. Onneksemme meillä on kattava metsätieverkosto ja hyvin toimiva palolaitos, jolloin metsäpalot saadaan melko nopeasti haltuun. Paloalueet voivat olla tärkeitä monimuotoisuutta lisääviä alueita, mutta toki ovat aina katastrofi metsänomistajalle, jonka omaisuus tuhoutuu.
Kun iso osa metsistämme on yksipuolisia yhtä puulajia kasvavia metsiä, riskien toteutumisen todennäköisyys kasvaa. Yksipuolisuuteen on ajanut moni tekijä, taloudelliset asiat varmaan isoimpana. Mutta oman lisänsä on tuonut myös kasvaneet hirvi- ja peurakannat. Jos maaperä olisikin suotuisampi kasvattaa mäntyä, niin metsänomistajan halukkuus istuttaa mäntyä alueille, joilla on paljon hirviä, on aika heikkoa.
Metsänkäytölle ilmastonmuutos tuo omat haasteensa. Talvileimikoita ei päästä korjaamaan, kun kunnon pakkaset eivät tee jäädytä maaperää ja routaa ei ole. Märkään maastoon ei päästä jättämättä pahoja jälkiä. Eikä ole halpaa uittaa metsäkoneitakaan syvällä jumissa kurakoissa. Kesäleimikoilla on oltava entistä tarkempana torjunta-aineiden levityksen kanssa, kuorellisen havupuun poiskuljetukssa ja ettei aiheuteta kuivana aikana metsäpaloja.
Mitä me metsänomistajat voimme tehdä?
Metsät ovat paras hiilidioksidin sitoja. Metsien määrää on mielellään lisättävä ja niiden kasvusta on huolehdittava. Hyvällä metsänhoidolla me voimme metsänomistajina vaikuttaa oman metsämme kohdalta, että voimme selkä suorana sanoa tehneemme oman osamme. Hyvä metsänhoito ei ole pelkästään talousmetsien hoitoa, vaan se sisältää kaikenlaisten metsien hoidon. Se sisältää metsien monimuotoisuudesta ja ympäristöasioista huolehtimisen. Se sisältää myös arvokkaiden luontokohteiden ja vanhojen ikimetsien suojelun. Se sisältää monenlaisen metsien suojelun.
Metsistä hiilinieluina löytyy kolmiosainen juttusarja, jonka Tampereen ammattikorkeakoulun opiskelijat kirjoittivat viime syksynä. Ensimmäinen osa on Millainen metsä on hiilinielu?. Toisessa osassa sarjasta käsitellään Tasaikäisrakenteisen, jatkuvan kasvatuksen ja suojellun metsän hiilensidontaa. Ja kolmantena on juttu Suometsien hiilitalous.
Pienentääksemme ilmastonlämpenemisen tuomia haasteita, pohditaan oman metsämme kohdalla, miten voimme ennaltaehkäistä erilaisia metsätuhoja. Se voi olla metsän monimuotoisuuden lisäämistä puulajivalikoimaa laajentamalla. Se voi olla hoitotoimien tarkempaa pohtimista ja vaihtoehtojen punnitsemista. Se voi olla suojelupäätösten tekemistä tai kunnostushankkeita. Jokainen metsä ja metsänomistaja on yksilönsä. Yhtä ainoaa ja oikeaa ratkaisua ei ole. Meidän vastuullamme on ottaa riittävästi selvää vaihtoehdoista ja pohtia metsällemme paras ratkaisu. Mikä ratkaisu on omien arvojemme mukaisesti paras ratkaisu?
Suosittelen lukemaan ajatuksen kanssa Petteri Taalaksen Ilmastonmuutos ilmastotieteilijän silmin -kirjan. Sitä löytyy myynnistä monesta paikasta, monien kirjastojen valikomista ja sekä e-kirjana ja äänikirjana. Jokaiselle varmasti löytyy sopiva vaihtoehto. Toiseksi, jos olet metsänomistaja tai tuleva metsänomistaja, suosittelen ottamaan selvää erilaisista vaihtoehdoista oman metsäsi kohdalta. Mitä siellä olisi hyvä tehdä, jotta se selviäisi parhaiten tässä ilmastonmuutoksessa ja olisi jälkipolvillekin vielä elävä, hyvinvoiva metsä.
Metsät pärjää ilman ihmistä, mutta me ihmiset emme pärjää ilman metsiä!
-Outi-