Allekirjoita tämä nyt heti!

euroja tiskiin

Oletko koskaan kohdannut vahvaa, vaikuttavaa mainostusta, johon olet napannut kiinni – heti – miettimättä – ottamatta selvää? Millainen tilanne on ollut? Sinulla on todennäköisesti ollut jo jonkinlainen tarve tuolle tuotteelle tai palvelulle, jota sinulle ollaan myymässä. Tai ainakin olet jotenkin alitajuisesti jo ollut siirtymässä ostoajatuksen suuntaan ja markkinointi osuu sopivaan kohtaan ja päätät tarttua nyt tilaisuuteen.

Kun sitten hetki on kulunut ostostasi, niin olet ehkä ruvennut miettimään, mitä tuli tehtyä. Joskus olet jälkikäteenkin tyytyväinen hankintaasi. Joskus tilanne on kaduttanut ja toteat tehneesi hutiostoksen. Riippuen tilanteesta saatat lähteä purkamaan kauppaa, palauttamaan ostostasi. Tai sitten annat olla ja nuolet haavasi. Toteat, että oma moka. Pohdit, että seuraavalla kerralla olet tarkempi ja otat asioista tai todellisesta tarpeestasi selvää ennen ostosta.

Hutikauppoja ei kannata metsästä tehdä

Olemme ihmisiä ja hutihankintoja tulee tehtyä joskus. Eikä se niin vaarallista ole, jos taloudelliset seuraukset ja muut päätöksen vaikutukset eivät ole isoja. Metsäasioissa ei tällaisia kannata päästää sattumaan, kun kyse voi olla isoistakin taloudelisista asioista. Eikä hakattuja puita enää saa takaisin pystyyn kasvamaan, jos tulee katumapäälle. Kyse voi olla useiden vuosikymmenien harmituksesta ja menetyksistä. Kilpailuttamalla ostajat voi metsänomistajan tilipussiin kertyä satoja, jopa tuhansia euroja enemmän kuin jos summamutikassa myy puunsa ensimmäiselle yhteydenottajalle. Metsäasioissa kannattaa mieluummin ottaa ensin selvää vaihtoehdoista. Niin kiire ei saa olla, etteikö ehtisi perehtymään tilanteeseen, jotta ymmärtää, mistä on kauppoja tekemässä.

Kuulin metsänomistajasta, jolle on puun ostaja kovin ahkerasti soitellut ja nyt sitten lähettänyt pyytämättä ja tilaamatta paksun nivaskan paperia suoraan allekirjoitettavaksi. Päällimmäisenä oli ollut karttakuva metsänomistajan tilasta ja erilaisia merkintöjä siinä. Tämä metsänomistaja oli kovin ahdistunut tuosta tapauksesta, kun ei koko nivaskasta oikeastaan ymmärtänyt kuin sen, että hänen oman metsänsä tiedoista oli kyse. Hän totesi, että pitäisi kyllä tehdä puukauppaa, mutta ensin täytyisi itse vähän ottaa selvää asioista tietääkseen, mitä on tekemässä. Hän kauhisteli myös sitä, että kuinkahan moni säikähtää tuollaista nippua ja allekirjoittaa paperit ymmärtämättä oikeasti, mitä allekirjoittaa. Aika pelottavaa minunkin mielestäni tuollainen noin aggressiivinen kaupan teko.

ÄLÄ ALLEKIRJOITA mitään ennen kuin ymmärrät, mitä olet allekirjoittamassa!

Vihellä peli poikki heti. Ota aikalisä. Vaadi selityksiä selkokielellä niin, että ymmärrät. Se on sinun oikeutesi. Se on sinun velvollisuutesi oman omaisuutesi hoidossa! Se on myös velvollisuutesi metsän tulevia omistajia kohtaan – olivat he lapsiasi, sukulaisiasi tai joku ihan muu. Se on myös velvollisuutesi ympäristön ja luonnon hyvinvoinnin kannalta. Ottaa selvää asioista – ajoissa, etukäteen. Päivästä, viikosta tai edes vuodesta ei voi olla kiinni se, että isoja päätöksiä pitäisi tehdä ilman, että ymmärtää päätösten vaikutusta.

Millaisena haluat metsäsi kasvavan?

Ennen puukaupoille ryhtymistä on syytä miettiä omia ajatuksiaan ja arvomaailmaansa. Mitkään puunostajat tai metsäalan ammattilaiset eivät päätä sinun metsäsi kohtalosta, vaan se olet sinä itse, joka ne päätökset tekee. Metsän hoitamisessa on monenlaisia vaihtoehtoja. Järkeviä vaihtoehtoja yleensä löytyy, kun otetaan huomioon metsän aiempi hoitotausta, metsän metsätyyppi ja kasvupaikka, sijainti, metsänomistajan toiveet ja arvomaailma. Näistä puunostajat eivät tiedä, eivätkä osaa ottaa näitä huomioon, jos et metsänomistajana itse ole niitä pohtinut ja osaa niistä kertoa.

Puunostajilla on ensi sijaisesti tarve saada puuta tehtailleen, sahoilleen, mihin ikinä käyttötarpeisiin puuta tarvitsevatkaan. He etsivät itselleen kiinnostavia kohteita ja sopivista kohteista rupeavat kauppaa hieromaan. Heillä ajatuksena on tietysti mahdollisimman edulliset hankintakustannukset ja tehokas puun hankinta. Toki he usein tarjoavat metsänomistajalle lisäpalveluja – metsän uudistamista ja muita juttuja, joilla voisivat myynti-innostusta lisätä. Ostajasta riippuu paljon, kuinka aktiivisesti hän metsänomistajan kanssa metsänomistajan ajatuksista ja toiveista keskustelee. Paljon on hyviä kokonaisuutta ajattelevia ostajiakin, mutta joukossa on näköjään myös näitä aggressiivista kaupankäyntiä harjoittaviakin tekijöitä.

Maalaisjärjellä ja pienellä perehtymisellä hyvään tulokseen

Metsäasioissa ei tarvitse olla raketti-insinöörin tai aivokirurgin tasoinen metsäammattilainen ymmärtääkseen perusasiat. Metsiä on hoidettu ja puuta on myyty vuosisatoja. Pienellä panostuksella ja asiaan keskittymisellä jokainen meistä pystyy ymmärtämään välttämättömimmät asiat ja tekemään omaan metsäänsä ja omaan talouteensa sopivat parhaat päätökset. Minä haluan auttaa sinua alkuun polullasi metsäasioissa. Äänikirja Polku METSÄÄN antaa sinulle puolessa toista tunnissa hyvän sysäyksen alkuun ja tukun vinkkejä tarvitsemasi lisätiedon hankintaan. Käy tutustumassa: https://webinarstars.com/products/polku-metsaan

Keväistä viikonvaihdetta!

-Outi-

Pusikosta metsäksi – metsän arvoa nostamaan

Meidän metsä alkoi näyttää enemmän pusikolta kuin metsältä. Tajusimme tuon kesällä ja rupesimme miettimään, mitä sille pitäisi tehdä. Isäntä kävi siellä puuhastelemassa, mutta eihän hänkään paljoa sinne ehtinyt. Alkoi olla “suutarinlapsella ei ole kenkiä” – olo. Eikä sitä käsipelillä ruveta kuin satunnaisia puita polttopuuaineiksi kaatamaan. Varsinkaan, kun metsätyöt ei ole se päätyö kummallakaan meistä ja elämässä on paljon muutakin touhua.

Metsänhoitoyhdistyksen neuvoja kävi paikanpäällä ja totesi tyynesti, että kyllä täällä tekemistä olisi. Kyllähän me sen tiesimme jo itsekin, että kohta liika harvennettu koivikkotiheys rupeaa häiritsemään puiden kasvua. Liian tiheässä puut joutuvat liian kovaan kilpailuun keskenään valosta ja ravinteista. Ne yrittävät työntää latvuksiaan mahdollisimman valoisaan ja venyttävät siinä vain pituuttaan, mutta eivät ehdi runkoa vankistamaan. Toisaalta ravinteita ei tahdo riittää kaikille, minkä ensimmäisenä huomaa siitä, että puuston alla rupeaa vihreä ja vehreä pohjakasvillisuus kuolemaan. Ei ole marjoja, eikä sieniä poimittavaksi. Ei siellä omassa metsässä enää niin kiva ollut kulkeakaan, kun ei paikoitellen läpi meinannut päästä. Tuo on muuten hyvä mittari kenelle tahansa metsänomistajalle: jos et tahdo löytää paikkaa, mistä metsän puolelle pääsisi, on se jo liian tiheää ja jotain pitäisi kiiruusti tehdä. Eihän ne kasvimaallakaan porkkanat kasva, jos ei niitä harvenna.

Tarkemman pohdinnan ja metsäneuvojan ehdotuksen jälkeen päädyttiin tilanteeseen, jossa kaksi kolmasosaa tilan kuvioista käydään läpi. Ensiharvennusta, harvennusta, ylispuiden poistoa ja yksi pieni tuottamaton kuvio vallan nurin ja uusintaan. Eihän noilla toimenpiteillä vielä mitään isoa tiliä tehdä, kun pääasiassa tuolta poistuva puusto on kuitupuukokoista ja -hintaista. Hyvä, kun jotain jää saamapuolelle, eikä kaikki mene korjuukustannuksiin.

Nyt, kun tuo saadaan tehtyä, voidaan hetkeksi huokaista ja tiedetään, että seuraavalla kierroksella 5-10 vuoden päästä on sitten jo tukkikokoistakinpino laanilla puuta kaadettavaksi, jolloin hiukan jo kirstun pohjalle kilahtaa eurojakin. Tässä on hyvää aikaa miettiä, mihin ne eurot sitten sijoittaa. Metsänhoito ei ole mitään nopean toiminnan ja tuoton työtä, vaan vuosien päähän katsovaa, pitkäjänteistä, suunnitelmallista taloudenpitoa. Kyllä – taloudenpitoa. Monella metsänomistajalla metsä on yksi iso omaisuuserä, jolla on todellakin merkitystä perheen talouteen. Jos emme nyt olisi näitä toimenpiteitä teettäneet, olisi tuo tuleva tuotto jäänyt varmuudella huomattavasti heikommaksi. Ja siitäkös jälkikasvu olisi riemastunut, kun sen olisi aikanaan huomannut. 

Aikaa tämäkin prosessi otti. Siitä, kun ruvettiin pohtimaan, että jotain tarvis tehdä siihen, että metsäkone paikalle tuli, meni reilusti yli puoli vuotta. Ja tämä tapahtui nopeasti. Joskus voi olla, että ajatuksesta toteutukseen voi mennä parikin vuotta – varsinkin jos on kyse talvikorjuuna tehtävästä päätehakkuusta ja sattuu leudot talvet, eikä puun ostajalla ole kiire saata puuta liikkeelle. Meillä oli vielä voimassa oleva metsäsuunnitelma, jota oli päivitetty ja tiedettiin tilanne, jolloin töiden suunnittelun alkuun päästiin melko helposti. Jos taas olisi lähdetty nollista ilman kuviotietoja metsästä, olisi hoitotarpeiden kartoitus ottanut enemmän aikaa.

Myös, jos olisimme luottaneet pelkästään metsään.fi palvelun tietoihin, niin metsään olisi menty. Siellä tiedot olivat vuodelta 2009, jotain päivitystä oli ajokone tuo tavaraa laanille2012 tehty, mutta siellä ei ollut niitä omia raivauksia, istutuksia ja muita, joita sen jälkeen on tehty. Monella tuon palvelun tiedot perustuvat pelkästään Suomen laajuiseen metsien inventointiin ja laserkeilausdataan, eikä kukaan ole tietoja metsässä käynyt varmistamassa. Olisi saattanut ehdotuksissa olla päätehakkuuta jo kuvioille, jotka ovat parhaassa kasvussaan vielä ja tuottavat tulevien vuosien aikana oikeasti kuitupuukokoisesta puustosta kunnon tukkia. Ei kannata alle kahdenkympin kuutiohinnalla myydä pienempää määrää puuta, josta parin vuoden päästä voi saada isomman kuutiomäärän ja yli 60 euroa kuutiolta.

Metsäkone pärähti alku viikolla palstalla käyntiin ja aloitti urakkansa. Mielenkiintoista oli nähdä, että kyllä siellä pusikossa metsä piilossa oli. Lumi suojaa maastoa koneiden alla ja suunnitellut ajourat ehtivät jo jäätyäkin ennen isomman lumikerroksen päälle satamista. Sen tiedän, että työtä siellä piisaa meille vielä ensi kesänäkin. Varsinkin näillä lumisateilla aina jää  ajokoneenkuljettajalta jotain huomaamatta metsään, josta saa vielä hellapuita ja saunan pesään klapia. Ja aina on niitä lumppeja ja paksumpia oksia, joita ei energiapuukasaan kerätä.

Tuoreen kaadetun puun tuoksua päivällä ihastellut,

-Outi-

Kyllä minä niin mieleni hyväksi sain!

Viime kesänä rupesimme suunnittelemaan oman metsätilan hoitotoimenpiteitä ja harvennuksia. Jotain oli pakko tehdä, kun metsään ei meinannut pusikolta päästä.

Meille oli selvää, että käytämme tässä asiantuntija-apua. Ei meillä ole kokemusta, eikä tietoa siitä, kenelle tuollaiset ensiharvennukselta ja Harvennettuaharvennukselta tulevat puut edes kannattaisi myydä. Olisi ottanut aikaa, että olisimme ruvenneet perehtymään paikallisiin puunostajiin ja metsäkoneyrittäjiin, joita he käyttävät korjuissaan tai etsimään itse yrittäjää, kuka ehtisi muilta töiltään tuon meidän pienen tilan käydä hoitamassa. Tiesimme, miten teoriassa homma hoituu, mutta ei meillä ollut aikaa ruveta asiaa sen syvällisemmin ihmettelemään. Tiesimme myös, että tila on sen verran pieni ja hoidettavilta kuvioilta ei hehtaareja, eikä puuta tule niin paljoa, että se edes kiinnostaisi isompia ostajia. Eikä tällainen hoitokohde muutenkaan kiinnosta, kun pääasiassa tulossa on kuitu- ja energiapuuta. Apua siis tarvittiin.

Metsänhoitoyhdistykseen, jonka jäseniä olemme, oli selvä ja helppo valinta. Heillä on loistava paikallistuntemus. He tietävät alueelta puuta ostavien kommervenkit ja millaista työjälkeä eri metsäkoneyrittäjien korjuukalustot tekevät. He tietävät myös, kenelle kuitupuut on paras myydä, mihin pieni kasa tukkeja saadaan menemään ja mistä löytyy käyttäjä energiapuulle. Prosessi käyntiin ja homma etenemään. Yhteistuumin todettiin kohteen olevan talvella hoidettava eli jäätiin odottamaan talvea ja pakkasia.

Naapurimökin nuorempi isäntä tuli jutulle. Oli vähän katsellut metsiä sillä silmällä, että harvennettavaa olisi, mutta hehtaareja ei niin paljoa ole, että mahtaako ketään kiinnostaa… Kerroimme siinä omasta käynnissä olevasta prosessista ja vinkattiin hänellekin metsänhoitoyhdistys. Jos vaikka siellä saataisiin yhdistettyä meidän naapuritilojen leimikot isommaksi kokonaisuudeksi, joka voisi kiinnostaa ostajia enemmän. Etuna olisi myös se, että samalla, kun metsäkone ja ajokone työmaalle tuodaan, voidaan hoitaa molempien tilojen asiat kerralla. Asia jäi sille puheelle.

Nyt metsäkone tuli meidän palstalle ja isäntä lähti kiinnostuneena katsomaan paikalle. Metsänhoitoyhdistyksen metsäneuvoja tuli myös valvontakäynnille motokatsomaan, että metsäkoneenkuljettajalla on selvät sävelet ja samalla merkkaamaan viimeisiä rajapyykkejä. Siinä olivat jutelleet työmaasta ja kävi ilmi, että samaan toimeksiantoon metsäkoneyrittäjälle oli saatu meidän tilan lisäksi neljä muuta tilaa! Tuon naapurin lisäksi, joka oli toimeksiannon myös tehnyt, metsäneuvoja oli ottanut yhteyttä myös kolmeen muuhun metsänomistajaan, kun oli huomannut, että niilläkin tiloilla olisi puhdetta tarjolla.

Yhden pienen parin päivän työmaan sijaan metsäkoneyrittäjälle saatiin yhdistettyä viiden tilan hoitotyöt yhteen savottaan! Ihan varmasti siinä kehrää yrittäjä mielissään, kun jää neljä metsä- ja ajokoneen siirtoa lavetilla työmaalta toiselle tekemättä, kun työmaat on saatu ketjutettua metsänhoitoyhdistyksessä yhteen. Ei meinaan ole ihan halpaa ottaa lavettia koneita siirtämään ja siirron ajan metsäkoneenkuljettaja puuhastelee, mitä puuhastelee ja koneet seisovat tuottamattomana lavetilla. Pienistäkin Puita ajokonetta odottamassatyömaista saadaan tällä tavalla kannattavampia metsäkoneyrittäjälle. Ja korjuukuluja pienemmäksi per metsänomistaja. Myös ympäristön ja päästöjen kannalta ratkaisu on paljon parempi kuin jos metsäkoneita olisi kuljetettu neljään kertaan johonkin suuntaan laveteilla. Ja viiteen kertaan olisi puutavararekka hakenut pientä määrää puuta. Nyt laanipaikkoja saatiin yhdisteltyä ja ajokone voi tuoda vähän pidemmällä olevan pienemmän tien varrelta palstan puut samaan laaniin muiden kanssa. Tuolla säästetään myös tuota pienempää tietä, jonka kestävyydestä tienhoitokunta oli huolissaan.

Viiden työmaan puumääräkin on varmasti helpompi myydä paremmalla hinnalla eteenpäin, kun ostajan puutavararekka saa kunnon kuorman käytännössä yhdeltä laanilta eli varastolta päälleen. Todennäköisesti tämä tuottaa myös meidän metsänomistajien tilipussiin hieman enemmän euroja, kuin jos olisi kaikki viisi hoitanut kauppansa erikseen.

Kun tämän kuulin, että meidän työmaan lisäksi samalla tehdään neljä muuta, totesin tyytyväisenä, että näin se kuuluu mennäkin. Tämä on sitä palvelua, jota paikallinen metsänhoitoyhdistys voi jäsenilleen tarjota. Tämä on sitä metsänomistajien ympäristön hyväksi tekemää työtä, jossa pyritään pienentämään metsänhoitotöissä syntyviä päästöjä samalla, kun hoidetaan metsät hyvään kasvukuntoon ja hoitamaan hyvin tehtävänsä kestävän kehityksen mukaisena hiilinieluna.

Kyllä minä niin mieleni hyväksi sain!

-Outi-

Talvella on hyvä tehdä suunnitelmia

Vihdoinkin tuli oikein kunnon talvi. Lunta taitaa olla koko maassa mukavasti ja pakkanen paukkuu välillä kipakastikin. Mukavia muutamien pakkasasteiden päiviä, jolloin aurinkokin on pilkistänyt, on ollut useita. Luonto on kaunis lumipeitteessään.

Ensimmäiset pahemmat lumimyräkätkin on jo saatu kokea sähkökatkoksineen osassa maata. Silloin, kun seinästä ei sähkö virtaa ja moni arkinen askare hankaloituu, tunnen syvää kiitollisuutta metsiä ja puulämmitteistä hellaa, takkaa ja saunaa kohtaan. Klapia pesään ja tuijottamaan maagisia tulen liekkejä. Siinä väkisin mieli rauhoittuu ja syke laskee, kun pirtti lämpiää ja keittiön hellalla voi keitellä ruoat ja kahvit. Varautua on kyllä pitänyt, että kuivia klapeja on ja kanisterista löytyy puhdasta vettä tai sitten lähdetään hakemaan naapurin käsipumppukaivosta vettä. Ymmärrän myös, että monessa paikassa sähkökatkot tuovat jo katastrofin aineksia ja onneksi on keksitty aggrekaatit ja muut varavirtavoimat, joista saadaan apu mm. sairaaloissa tai karjatiloilla. Näitä on muuten hyvä joskus pohdiskella, kuinka riippuvaisia me oikeasti ollaan jostain sellaisesta perusasiasta kuin sähkö tai puhdas vesi. Ja mitä ovat ne vaihtoehdot, jos noita ei jostain syystä saakaan. Puulämmitteiset varaavat takat voivat olla pelastus talon lämmityksessä, mutta sekin vaatii kuivaa klapia, jota saa metsästä. Onhan metsäsi hoidettu hyvin, jotta niiden puuntuottokyky säilyy?

Tästä päästäänkin varsinaiseen aiheeseen. Millä jamalla ovat metsiesi hoitosuunnitelmat? Nyt talvipakkasilla on loistava hetki istahtaa pohtimaan näitäkin asioita – vaikka sitä takkatulta tuijotellen. Moni on tehnyt uuden vuoden lupauksia ja päätöksiä oman kuntonsa tai hyvinvointinsa eteen. Voisiko lupauksen tehdä myös oman taloutensa hoitamisen parantamiseen? Metsän hoitaminen on juuri sellainen asia, jolla tuohon voi pitkäjänteisellä työllä vaikuttaa. Metsä ei kasva hetkessä, eikä sen arvo sahaa kuin osakkeiden kurssit Helsingin pörssissä. Kuitenkin se, miten hoidat tai olet hoitamatta metsääsi, vaikuttaa mahdollisiin metsästä saataviin tuloihin viiden, kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päästä. Vaikka sinulla ei juuri nyt olisikaan akuuttia rahan tarvetta, niin tämän päivän päätöksillä on vaikutusta siihen, mitä sieltä metsästä voi tulevaisuudessa saada – joko sinä itse tai seuraava metsänomistajasukupolvi.

Hyvä on aloittaa kaivamalla piirongin Metsäsuunnitelman hakkuuehdotuslaatikosta metsäsuunnitelma, jos sellainen on metsällesi tehty. Metsäsuunnitelmassa metsätila on jaettu niin sanottuihin kuvioihin, jotka ovat samaa metsätyyppiä ja saman kokoista puustoa. Kullekin kuviolle löytyy metsäsuunnitelmasta ehdotukset hoitotoimenpiteiksi lyhyellä, keskipitkällä tai pidemmällä ajalla. Eri kuvioille on erilaisia ehdotuksia sen mukaan, mitä siellä on tilanne ollut, kun metsäsuunnitelma on tehty. Jossain olisi taimikko hoidettava, toisaalla saattaa olla ensiharvennusta kaipaavaa puustoa ja jossain voi olla jo isoakin tukkikokoista metsää. Voi myös olla kuvioita, joille ei tarvitse nyt tehdä yhtään mitään, vaan antaa kasvaa rauhassa. Metsäsuunnitelma tehdään yleensä kymmeneksi vuodeksi kerrallaan. Sitten se pitäisi päivittää. Käydä tarkistamassa, mikä siellä metsässä on tilanne. Onko metsä kasvanut oletetusti vai nopeammin tai hitaammin. Ettei vaan olisi mitään myrsky- tai hirvituhoja sattunut. Ellei metsäsuunnitelmaa ole, suosittelen laittamaan sellaisen tilaukseen. Kannattaa kysyä omasta metsänhoitoyhdistyksestä tai muulta paikalliselta metsäpalveluiden tuottajalta tarjousta suunnitelman tekemisestä. Missään nimessä ei kannata luottaa pelkästään metsään.fi palvelun tietoihin, jotka on kerätty laserkeilausdatasta, mutta jota ei ole käyty maastossa varmentamassa oikeiksi. Nyt kevättalvella on hyvä nuo tarjoukset pyytää, niin valittu tekijä pääsee sitten heti sopivien kelien tultua suunnitelmaan käsiksi ja maastoon tarvittavia mittauksia tekemään. Metsäsuunnitelma muuten tehdään sen mukaisesti, mitkä ovat sinun omat toiveesi metsäsi hoitamiseksi. Jos haluat maksimoida taloudellista tuottoa tietyllä aikavälillä tai painottaa monimuotoisten luontoarvojen säilymistä metsässäsi, metsäalan ammattilainen ottaa nämä asiat huomioon suunnitelmaa tehdessään. Suunnitelma on myös oikeasti suunnitelma ja ehdotus hoitotoimenpiteistä. Se ei edellytä sinulta toimenpiteitä, jos et halua mitään tehdä tai voit poiketa ehdotuksista. Teet itse päätöksesi, miten sinun metsääsi hoidetaan ja miten sieltä puuta hakataan.

Suunnitelman kanssa on sitten hyvä pohdiskella tilannetta. Onko siellä ehdotettuja toimenpiteitä ja millaisia ne ovat? Onko siellä jotain, mitä itse metsänomistajana voisit tehdä? Tai haluatko ostaa työn joltain paikalliselta metsäpalveluiden tuottajalta? Jos taas on jo harvennuksia tai puukauppoja tehtäväksi, niin mieti, miten niitä lähtisit viemään eteenpäin. Niissä on monenlaisia kiemuroita tiedettäväksi ja hoidettavaksi, mutta kyllä niistä selviää, kun vähän näkee vaivaa asian eteen. Puukauppojen teko ottaa jonkun verran aikaa, joten on hyvä aloittaa tuo prosessi ajallaan, jos tiedät tulevista rahantarpeistasi. Puukaupat kannattaa kilpailuttaa useammalla ostajalla ja vertailla tarjoukset keskenään, jotta saat tehtyä itsellesi ja metsällesi parhaat kaupat. Metsästäsi riippuu, milloin sinne voi metsäkoneella mennä ja kuinka kiinnostava se ostajille on. Myös eri ostajien tilanne vaikuttaa siihen, millaista hintaa he sinulle tarjoavat puistasi ja milloin he sitten hakkuut toteuttavat, jos kaupat syntyy. Julkaisemme pian pienen ilmaisen vinkkioppaan puukauppojen tekemisestä ja millaisilla asioilla voit kasvattaa mahdollisuuksiasi parempiin kauppoihin. Täytyy vielä ratkoa muutamat tekniset ongelmat, jotta saadaan tuo julkaistua.

Nyt, kun talvi on kauneimmillaan, niin lähdetään ulos nauttimaan siitä! Sukset jalkaan ja ladulle. Tai lumikengät ja niiden kanssa metsään umpihankeen. Aaro Hellaakosken säkeiden mukaan:

“”Tietä käyden tien on vanki. Vapaa on vain umpihanki.”

-Outi-

Mitä ihmeen tilinpäätösostoja?

Vuosi lähenee loppuaan ja moni kauppa mainostaa tilinpäätösostoja ja kovia alennuksia. Mutta mitä ihmettä moiset on? Tai miten ne liittyy metsänomistamiseen? Kyllä – todellakin nyt kannattaa lukaista tämä juttu ja miettiä sitten, josko vielä käyttäisi tilaisuuden hyväksi.Euroja seteleinä ja kolikoina

Jos avaisinkin asiaa siltä puolelta, että kelpaisiko sinulle raha? Nytkö heräsi kiinnostus. Ymmärrän. Niin minullakin heräsi, kun ensimmäisen kerran tämän asian ymmärsin.

Yksinkertaisesti asia menee näin yksityismetsänomistajan metsätaloudessa:

metsätalouden tulot – metsätalouden menot = metsätalouden tulos

Jos tulos on positiivinen, siitä maksetaan verot. Jos tulos on negatiivinen, se pienentää omaa verotustasi. Mitä isommat menot, sitä pienempi on tulos. Varsinkin, jos tuloja on ollut, on verojen pienentämiseksi hyvä pohtia vielä, olisiko tarve uudelle raivaussahalle tai ostaisinko vielä perheen nuorisolle turvavarusteet, että pääsevät mukaan omaa tulevaa perintöään hoitamaan tai hankkisiko heille verkkokurssin, jolla pääsevät alkuun metsäasioiden opettelussa. Vinkkinä muuten teille, joilla on vähän rehevämpää Erilaiset raivurivaljaatrintavarustusta tai muuten kroppa ei ole standardikokoa. Raivaussahavaljaissa on todellakin eroja. Huonot säädöt tai väärän kokoiset valjaat tuovat vain ärtymystä koko raivaamiseen, kun jostain päin joku painaa ja hankaa ja raivurikin tuntuu raskaalta. Itselle sovitetut ja säädettävissä olevat valjaat tekevät raivauksesta mukavaa puuhaa. Kannattaa pyytää kaupassa mahdollisuutta sovittaa valjaita ja tutkia, että säädöt riittävät itselle!

Verottajan sivuilla asia on ilmaistu näin: “Metsätalouden veroilmoitus täytyy antaa vain silloin, jos sinulla on metsätalouden tuloja tai menoja tai varauksiin ja metsävähennyksiin liittyviä tietoja.” Ei siis tarvitse edes olla metsätalouden tuloja, kun metsätalouden veroilmoitus pitää antaa. Ja kannattaa antaa.

Jokaisella metsänomistajalla on varmasti jotain kuluja ollut vuoden aikana, jotka voi vähentää metsäverotuksessa menoina. Oletko käynyt palstallasi vuoden aikana? Tarkastusmatkojenkin kilometrit voit vähentää. Myös metsänhoitoyhdistyksen jäsenmaksu, metsävakuutus, metsäalaan liittyvä kirjallisuus, lehdet, opiskelu käyvät menoihin. Selviä ovat myös metsänhoitoon liittyvät varusteet, mm. sahat, niiden tarvikkeet ja polttoaineet. Omat henkilökohtaiset suojavarusteet on vähennyskelpoisia sen lisäksi, että ennaltaehkäisee ja suojaa itseään metsätöissä sattuvilta haaverilta! On paljon mukavampi sitten vanhana kiikkustuolissa muistella, kuinka hyvät varusteet pysäyttivät kivestä pompanneen sahan ennen kuin nahkaan tuli naarmuakaan verrattuna niihin muisteloihin jos jälki olisikin ollut ambulanssireissua vaativaa..

Nyt on hyvä aikaa kaivaa kuluvan vuoden kuitit jo esiin ja tehdä ensimmäinen karkea laskelma, mikä on tilanne. Ensimmäinen arvio metsätalouden tilinpäätöksestä. Jos näyttää siltä, että tulos on kovasti plussan puolella, on hyvä huolehtia siitä, että verojen maksuun on rahaa. Ja tehdä pikainventaari, olisiko jotain vielä, mitä pitäisi muutenkin ostaa ja käydä vielä shoppailemassa tilinpäätösostoja ennen vuodenvaihdetta. Sillä voi vähän korjata tilannetta ja pienentää maksettavaksi tulevia veroja.verottaja

Arvonlisäverovelvollisen metsänomistajan kannattaa täyttää myös arvonlisäveroilmoitus, vaikka arvonlisäverollisia tuloja ei olisikaan ollut kuluvalta vuodelta. Menojen arvonlisäverot eivät pelkästään vähennä tuloista maksettavaa arvonlisäveroa vaan ne voi saada kokonaan takaisin, jos metsätaloudesta ei arvonlisäverollisia tuloja ole ollut. On ihan kiva saada jo tehdyistä ostoista 24% palautus, kun on arvonlisäveroilmoituksen täyttänyt. Mitä kivaa sillä rahalla keksisit?

Ne on muuten ihan yksinkertaiset lomakkeet täyttää – metsäveroilmoitus sekä arvonlisäveroilmoitus. Siinä oikeasti saa jo omalle työlleen palkkaa, kun tuon homman tekee. Pidä itselläsi tallessa vanhat veroilmoitukset ja kuitit. Lakisääteinen säilytysvelvollisuus on kuusi vuotta. Edellisen vuoden metsäveroilmoituksesta löydät mm. mahdollisen metsävähennyksesi tiedot. Ja muistiinpanoista palautuu mieleen, mitkä kaikki vuosittaiset kuitit pitäisi nytkin löytyä.

Missähän ne omat kuitit on.. Pääsisinköhän minä shoppailemaan?

-Outi-

Metsänhoito on parasta ilmasto- ja talouspolitiikkaa

Medioissa velloo nyt monenlaista keskustelua metsänhoidosta, hiilinieluista ja hakkuista. Monikaan ei ehdi tai pysty noita seuraamaan perusteellisesti, jolloin kokonaiskuva voi hämärtyä. Myös taustatekijät ja se, kenen asialla ollaan, vaikuttavat ihmisten sanomisiin ja kirjoituksiin. Todella moni asia pystytään perustelemaan hyväksi ja oikeaksi, näyttämään siltä, että tämä on ainoa järkevä tapa suhtautua juttuun. Sitten vielä isketään peliin vetävät otsikot ja tunteisiin vetoavia kuvia. Kuvia, joita tänä päivänä kuvankäsittelyllä voidaan tuottaa ihan mitä ja millaisia vaan halutaan. Ihminen, joka ei ole itse perehtynyt laajemmin asioihin menee helposti vipuun, että näinhän se on ja ostaa ajatuksen sen enempiä ihmettelemättä.

Ymmärtääkö allekirjoittaja Avohakkuun kieltävä kansalaisaloitteen vaikutukset?

Ympäristöjärjestöjen käynnistämä avohakkuukieltoa valtion omistamissa metsissä ajava kansalaisaloite keräsi muutamassa kuukaudessa riittävästi nimiä, jotta aloite etenee eduskunnan käsiteltäväksi. AvohakkuuRohkenen epäillä, että nimensä tuohon kansalaisaloitteeseen laittaneista suurin osa ei edes ymmärrä, millaisia vaikutuksia tuolla kiellolla olisi Suomen taloudelle ja suomalaisille, eikä välttämättä ympäristöasioihinkaan. Moni ajattelee vain avohakkuiden olevan rumia maisemassa. Ei ymmärretä sitä, että tasaikäisenä kasvaneesta ja kasvatetusta metsästä on vuosikymmeniä ottavaa ja todella kallista saada muodostumaan jatkuvapeitteistä metsää. Monikohan allekirjoittaneista on itse metsänomistaja tai perehtynyt yhtään enempää metsänhoitoon ja metsänkasvatukseen. Allekirjoittaja on voinut ajatella että, kun takana on ympäristöjärjestöt, niin asia on hyvä ja, kun minäkin kannatan ympäristöasioita, niin laitan nimeni.

Kuitenkaan allekirjoittaja ei omassa arjessaan sitten tee mitään muutoksia ja jatkan elämistäni kuten ennekin – käyttämällä muovipusseja (unohdin kestokassin kotiin), ostamalla ulkolaisia tuotteita (vaikka kotimainen olisi vieressä tarjolla), kun ne on halvempia. Samalla ihmetellään, miten suomalainen tuote voi olla kalliimpi, eikä tulla ajatelleeksi sitä, että suomalainen tuottaja voi olla ottanut tuotannossaan ympäristöasioita paljon pidemmälle huomioon kuin sen ulkolaisen halvemman tuotteen tuottaja. Saatika, mitä ympäristövaikutuksia on sen ulkolaisen tuotteen rahtaamisessa tänne pohjolan perukoille. Suomalaisen tuotteen ostaessani tukisi suomalaista tuotantoa, suomalaista työllisyyttä ja hyvinvointia. Mutta eihän se nyt käy, kun se suomalainen tuottajahan voisi vaikka rikastua! Tai saada kovalla työllä elantonsa siitä.

Metsävarannon kasvun yksi tekijä on hyvä metsänhoito

Ilmastoasioista ja hiilinieluista on puhuttu tänä syksynä myös paljon. Luonnonvarakeskuksen julkistamat tiedot Suomen metsien kasvusta oliva hienoa luettavaa ja kiitosta metsänomistajille hyvästä metsänhoidosta. Tästä kirjoitin edellisessä blogissani: https://puustapuuhun.fi/rakastatko-luontoa/  Kasvaneesta metsävarannostakin sitten piti avata pöhinää, että hakkuuthan nyt tuhoavat sitten koko hiilinielun, kun isot puut kaadetaan ja menee 80 vuotta, että tilanne korjaantuu, kun metsiä hoidetaan. Tuleekohan moni ajatelleeksi sitä, että se hoidettu metsä – taimesta lähtien – kasvaa kuitenkin paremmin ja nopeammin kuin oman onnensa nojaan jätetty pusikko. Hoitamaton pusikkoMaaperä on Suomessa suurimmaksi osaksi hyvä ravinteista ja rehevää, jolloin sieltä pukkaa puuta enemmän kuin oikeasti mahtuisi. Kymmenen – kahdenkymmenen vuoden sisään taimikossa on puuta niin tiheässä, että niillä ei ole tilaa kasvaa kunnolla, jolloin kasvu hidastuu ja tyrehtyy. Puut yrittävät epätoivoisesti saada latvuksiaan valoon ja ravinteita ei enää maaperästä riitä kaikille. Puut ovat honteloita, heikkolaatuisia, eikä niistä kunnon hiilensitojia kasva. Jos jossain kohtaa niitä yritetään harventaa, seuraava myrskytuuli tai lumitalvi kuittaa sitten tilanteen. Kulkeminen tuollaisessa pusikossa on hankalaa, eikä marjoista ja sienisadoista voi kuin haaveilla. Tilastotietojen mukaan jopa puolet taimikoista on hoitamatta tai hoito myöhästynyt, jolloin metsän tuotto monella tavalla on jo merkittävästi heikentynyt. Hoidettu, istutettu taimikko on jo tässä vaiheessa mennyt ohitse – sekä kasvullisesti, että laadullisesti.

Moniko on miettinyt sitä, mitä hakkuiden vähentäminen Suomessa tarkoittaisi kokonaisuudessaan? Metsäteollisuus, joka on ollut Suomen talouden ja vientiteollisuuden kivijalka, tarvitsee raaka-aineensa. Jos sitä ei Suomesta saada, se tuodaan ulkomailta. Tai jos se ei ole taloudellisesti järkevää, perustetaan tehtaat sinne, mistä raaka-ainetta saa. Silloin työpaikat vähenevät Suomesta – eikä pelkästään paperiteollisuudesta, vaan myös ympäröivästä yhteiskunnasta ja suomalainen häviää. Tästä on esimerkkejä monelta paikkakunnalta, josta paperitehdas on suljettu tai tuotantolinjoja vähennetty.

Suomalaiselle on väliä, missä puu kaatuu

Aamulehdessä 5.12.18 mielipide-sivulla julkaistiin UPM-Kymmenen toimitusjohtaja Jussi Pesosen kirjoitus aiheesta: https://www.aamulehti.fi/a/201338621 Loistava kirjoitus, joka herätti ajattelemaan asiaa laajemminkin. Pesonen toi myös julki sitä, miten metsäteollisuus käyttää uusiutuvia raaka-aineita ja energiaa, kierrättää tehokkaasti sekä kehittää uusia tuotteita korvaamaan fossiilisia tuotteita. Metsäteollisuus on nyt jo vähentämässä päästöjä ja etsimässä kestävän kehityksen mukaisia ratkaisuja. Ei vasta vuodeksi 2030. Hän myös kiitti metsänomistajia siitä, että metsiä hoidetaan ja sitä kautta on saatu metsät kasvamaan hyvin – metsävaranto ja hiilinielu kasvaa, metsäteollisuus saa raaka-ainetta, suomalaisille saadaan työtä ja vaurautta ja samalla pidetään huolta maapallostamme.

Hiilinielulle ei ole väliä, mistä puu kaatuu, mutta Suomen taloudelle ja suomalaiselle on väliä. Pidetään metsänomistajina huolta siitä, että hoidamme metsiämme hyvin ja mahdollisesti entistä paremmin. Pidetään osaltamme huolta, että metsämme ovat kunnossa ja jälkipolvillamme on hyvät olosuhteet elää pallollamme.

-Outi-

Rakastatko luontoa?

Luin Elizabeth Gilbertin kirjaa Big Magic – uskalla elää luovasti, kun hän nosti tuon kysymyksen eteeni. Hän kertoi ystävästään tohtori Robin Wall Kimmeresistä, joka on  kasvitieteilijä, kirjailija ja opettaa ympäristöbiologiaa Ympäristötieteen ja metsänhoidon SUNY Collegessa Syracusassa New Yorkissa. Tuon kysymyksen tohtori heittää opiskelijoilleen ja tietenkin kaikki nyökkäävät. Niin minäkin tein ja mielessäni vielä lisäsin: “Tietenkin!” Sitten jäinkin hiljaisena pohtimaan jatkokysymystä, kuten kaikki oppilaatkin: “Uskotko, että luontokin rakastaa sinua?”

Luontopolun portaatEsi-isämme, isovanhempamme ja ehkä vielä vanhempammekin ovat monessa tapauksessa eläneet paljon lähempänä luontoa kuin mitä me tänä päivänä elämme. Heidän elämänsä on ollut paljon riippuvaisempaa luonnosta ja luontoäidin mielialoista. Väitän, että he ovat ymmärtäneet luontoa ja sen oikkuja nykyihmistä paremmin ja sopeuttaneet omaa elämäänsä luonnon kiertokulun ja tilojen mukaiseksi. Metsä on ollut lähempänä arkea kuin mitä tänä päivänä monella meillä, jotka asumme kaupungeissa. Arki saattaa olla kaukana metsästä, eikä joka päivä edes nähdä puita tai pensaita. Arjen näkyvä luonto voi olla pieni puisto tai kadulla tepasteleva pulu. Kuitenkaan ilman luonnon ja metsien olemassaoloa ja hyvinvointia meidän olisi mahdotonta elää.

Metsillä on merkittävä rooli ilmaston lämpenemisessä ja tai oikeastaan sen hillitsemisessä. Metsät ja muu biomassa sitovat yhteyttäessään hiilidioksidia ilmakehästä ja toimivat siten merkittävinä hiilinieluina. Oheisessa kuvassa on Tilastokeskuksen yksinkertaistettu infograafi vuodelta 2013  siitä, mitä tuon hiilinieluasia tarkoittaa. Klikkaamalla kuvaa, saat suurennettua sen uuteen välilehteen.

Infograafi metsien hiilinielusta

Hiilinielu ja päästöt ovat olleet kuuma puheenaihe, kun EU-tasolla väännettiin LULUCF-asetusta. Tuo asetus määrittelee miten maankäytön, maankäytön muutoksen ja metsänhoidon nielut ja päästöt otetaan huomioon EU:n ilmastotavoitteissa vuoteen 2030 saakka. Suomalaisilla metsäisenä maana oli paljon pelissä rajoituksista keskusteltaessa. Suomalaisten metsien laskennallinen hiilinielu on ollut viimeisen parin kymmenen vuoden aikana 30 – 60% Suomen päästöistä. Muualla Euroopassa taso on ollut vain 10% luokkaa. (https://mmm.fi/metsat/metsatalous/metsat-ja-ilmastonmuutos/metsien-hiilinielut) Samat rajoitukset olisivat olleet kohtuuttoman suuret suomalaisille metsänomistajille ja metsäteollisuudelle, kun metsien käyttöä olisi rajoitettu rajummin. Nyt Luonnonvarakeskus on julkaissut uutta tutkimustietoa Suomen metsävarannosta eli siitä, paljonko metsät kasvavat vuosittain sekä paljonko niitä käytetään. (https://www.luke.fi/tietoa-luonnonvaroista/metsa/metsavarat-ja-metsasuunnittelu/)  Positiivisena uutisena tuli tieto siitä, että suomalaiset metsät kasvavat aiempaa enemmän, jolloin metsien sitoma hiilimääräkin on kasvanut. Ylen uutisoinnissa mainitaan merkittäväksi tekijäksi tässä suomalaisen parantuneen metsänhoidon! (https://yle.fi/uutiset/3-10516859) Tästä me metsänomistajat voimme olla ylpeitä ja jatkaa samalla tiellä pitämällä entistä paremmin huolen metsistämme – sekä Suomen, suomalaisten ja koko maapallon puolesta, mutta merkittävästi myös oman metsäomaisuutemme arvon kasvattamiseksi.

Vähän toisenlaisen näkökulman luonnon rakastamiseen toi väsynyt metsänomistaja, joka jatkaa vuodesta toiseen taisteluaan majavien kanssa. Sen, mitä metsänomistaja ehtii patoja purkamaan, harmistuneet majavat rakentavat takaisin ja pahimmoillaan nostavat veden metsään tuhoten laajojakin alueita. Siinäkö sitä todistetta siitä, että luonto rakastaa meitä? Yksi luontokappale kiusaa toisia itsekkäällä padonrakentamisella ja hukuuttaa puuston ja häiritsee niistä riippuvaisten lajien elämää. Jänis ja pyy kavereineen saattavat purra hammasta, kun raivaussaha on pörrännyt ennakkoraivauksella, eikä tutusta pusikosta löydy suojaa, mihin päänsä työntää. Hirvet taitavat sen sijaan olla konemiehiä, kun kuulemma niitä käy ihmettelemässä raivurin tai moottorisahan ääntä. Vai käyvätkö tarkistamassa, mistä aukeaa helpommat kulkureitit tai löytääkö metsuri vesakosta sopivan kokoista männyntainta popsittavaksi.

Haapaäidin itku raivattujen juurivesojensa perään sen sijaan saa sen lykkäämään entistä tiheämpää häiritsevämpää vesakkoa. Samoin juuri uutisoitiin sitä, että  metsämyyrät lisäävät sikiämistään ja kasvattavat poikueidensa kokoa, jos pelko saalistavasta pedosta saavuttaa feromonituoksuina vaikka vain toisen käden tietona emomyyrät. (https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/era/artikkeli-1.336050) Näistäkin kaikista luonnon meille eteen tuomista haasteista selvitään, kunhan yritetään ymmärtää kokonaisuutta ja ottaa luonto kokonaisuutena huomioon. Suunnitellaan metsänhoitotoimenpiteet niin, että pienriistan tarpeet huomioidaan. Hakkuita suunnitellaan ja  pohditaan vähän laajemmin ja pidempikestoisesti kuin juuri sen hetken tarpeiden mukaisesti. Näin toimien on päästy tuohon Suomen metsien isompaan kasvuun ja vanhan sanonnan mukaisesti: Luonto palkitsee hoitajaansa.

Hakkuilta jätettyjä pikkukuusia

Luonnon ja ihmisen välinen molemminpuolinen rakkaus ja vuorovaikutus on välttämätöntä molemmille. Ilman ihmisen huolenpitoa luonnosta ja metsistä ei luonto pystyisi huolehtimaan ihmisestä – vastavuoroisuutta tarvitaan. Kuten Elizabeth Gilbert tiivistää: “Luonto antaa siemenen, ihminen puutarhan: kumpikin on kiitollinen toisen avusta.”

Tiedostetaan metsiemme tärkeys ja arvo, rakastetaan metsiämme, niin metsät rakastavat meitä!

-Outi-

Oletko jo haravoinut metsäsi?

Jaa, että mistä moinen kysymys nyt tuli mieleeni. Yhdysvaltain presidentti Donald Trump kävi tutustumassa Kalifornian maastopaloalueeseen. Käynnillään hän haastattelussa kommentoi muiden maiden hoitavan metsiään paremmin. Mallimaaksi hän nosti Suomen metsävaltiona, jossa käytetään paljon aikaa metsien haravoimiseen ja siivoamiseen. Linkki Ylen uutiseen https://areena.yle.fi/1-4235830?seek=10 Suomen presidentti Sauli Niinistö korjaa keskustelujen sisältöä Ilta Sanomien jutussa: https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005903597.html

Pari ajatusta, jotka tästä päivän puheenaiheeksi nousseesta tapauksesta tulee mieleeni. Mikä on median valta tuoda asioita julki? Kuinka paljon medioissa esiin nostetut asiat ovat vastaavia sammakoita, joita sitten kukaan ei viitsi, ehdi, halua korjata? Kuinka paljon julkaistuista asioista päästetään läpi tarkoituksella, jotta saadaan yleisö lukemaan ja ostamaan? Paljonko läpi päässeistä asioista on oikeasti lipsahduksia, joissa toimittajien yleistietämys tai asiaan perehtyneisyys ei ole riittänyt karsimaan virheellisiä asioita tai ymmärrys ei ole riittänyt etsimään laajempaa tietoa ja viitekehystä aiheeseen. Toisaalta mietityttää myös lukijoiden mediakriittisyys. Pystyvätkö ihmiset arvioimaan, mikä uutinen on selkeä lehtisammakko tai kuvankäsittelyllä tehty pöllönpoikasprovokaatio?

Trumpin haravointiesimerkin jokainen suomalainen ymmärtää selkeäksi hölmöksi lipsahdukseksi. Mutta kuinka paljon ihmiset ymmärtävät medioissa esiin tuotuja asioita kärjistyksiksi ja ääritapauksiksi, joiden välissä on todellisuudessa se kultainen keskitie ja paljon vaihtoehtoja? Metsäkään ei ole mustavalkoinen ja irrotettavissa muusta maailmasta omaksi saarekkeekseen. Avohakkuiden kieltäminen nostaisi puuraaka-aineen hintaa merkittävästi, jolloin metsä- ja sahateollisuuden toimintamahdollisuudet heikkenisivät Suomessa rajusti. Kuinka isot vaikutukset tuolla olisi Suomen kansantaloudelle, jos tehtaita jouduttaisiin sulkemaan ja työpaikkoja vähenisi? Paljonko uusien puupohjaisiin raaka-aineisiin pohjautuvien innovaatioiden toteuttaminen ja niiden kautta uudenlaisten teollisuuden syntyminen Suomeen kärsisivät? Kuinka paljon vientituloja jäisi saamatta? Tai paljonko jouduttaisiin tuomaan ulkomailta puuraaka-ainetta Suomeen ja rahat virtaisivat rajojemme ulkopuolelle? Työpaikkojen vähenemisen kerrannaisvaikutuksia en edes lähde tässä pohtimaan. Myös ilmastonmuutoksen, metsien hiilen sidonnan, hakkuumäärien ja taimien istutukset eivät ole ihan niin yksinoikoisia, mitä median jutuista saattaa kuvan saada. Aina pitäisi miettiä, mitkä ovat asiantuntijoiden omat taustat ja agendat.

Metsänomistajana tällainen ääriasioihin keskittynyt uutisointi voi tuntua ahdistavalta. Jos itsellä ei metsään ja metsänhoitoon liittyvät asiat ole kaikista tutuimpia asioita, avuttomuus näiden asioiden edessä voi saada entisestään lykkäämään ne jonnekin paremmalla ajalla pohdittavaksi. Sitä parempaa aikaa odotellessa sitten metsän arvo saattaa kärsiä. Jättäisitkö kiinteistösi tai muut isommat sijoituksesi odottamaan sitä, että ehdit joskus niitä hoitamaan? Vaikka metsänhoito on pitkäjänteistä työtä, ei sitä kannata jättää tekemättä. Kvartaali ei ole metsänhoidossa vuosineljännes, vaan neljännesvuosisata. Nyt tekemäsi päätökset vaikuttavat vuosikymmenien taakse metsätilallasi. Saatat olla itse tuotoksen kerääjänä, mutta voi olla, että hyötyjiä ovat perillisesi tai muut tulevat tilan omistajat.

Mielestäni on jokaisen metsänomistajan velvollisuus ottaa perusasioista itse selvää, jotta ei ole ihan median, eikä yhden asian takana olevien asiantuntijoiden vietävissä. Vihreänkultaisia keskipolkuja löytyy metsästä paljon.

Lähdetään askel kerrallaan metsäpolulle – ilman haravia,

-Outi-

 

Hirvipaisti soitti ovikelloa

Metsän tuotoksia mietittäessä usein jämähdetään vain puuhun, marjoihin ja sieniin. Nuo ovat jotenkin luonnollisia – puu tietysti ensi sijaisena. Marjat ja sienet jokamiehenoikeudella kenen tahansa poimittavissa. Mutta riista unohtuu usein. Metsänomistaja omistaa myös metsästysoikeudet omassa metsässään. Itselleni ainakin tuli yllätyksenä, kun metsänomistajiksi päädyimme, että meillä on myös metsästysoikeus maillamme. Tiesitkö sinä sitä?

Osa metsänomistajista ei kuitenkaan itse metsästä. Ei mekään metsästetä.  Hirvenmetsästäjä tornissaElämä on muutenkin täynnä kaikenlaista, ei siihen enää mahtunut ajatuskaan metsästyksestä mukaan. Metsästysoikeus voidaan luovuttaa metsästäjille. Paikallinen metsästysseura tekee mielellään sopimuksen metsänomistajan kanssa ja kerää näin metsästysoikeudet mahdollisimman kattavasti omalla toimialueellaan. Näin syksyllä hirvenmetsästyksen alkaessa on helpompi suunnitella jahteja, kun ei tarvitse pohtia, mihin metsäpalstalle olikaan oikeus ja mihin ei. Pienriistan metsästysoikeuden voi luovuttaa vaikka yksittäiselle metsästäjälle, joka voi sitten käydä riistalintuja tai jäniksiä ampumassa. Kuulostaako kauhealta? Pieniä viattomia luontokappaleita ammutaan ja vielä minun metsässäni.

Hirven katkaisema puuMietitäänpä asiaa nyt ensin metsän kannalta. Monessa taimikossa on taimet syöty ennen kuin ne on kunnolla kasvuun päästy. Metsän uudistaminen viivästyy ja saattaa vaatia täydennysistutusta, kun puput, kauriit tai hirvet ovat herkut poskeensa pistäneet. Kyllä siinä metsänomistaja raapii korvallistaan ja pohtii, millä ilveellä suojaisi taimikkonsa ja tulevat metsätulonsa noilta tuholaisilta. Karkotteita ja keinoja jos toisiakin kokeillaan ja etsitään ratkaisuja vaikka kannon nokkaa viedystä radiosta, joka höpöttelee siellä yötä päivää. Toisaalta voidaan yrittää ohjailla kauriita ja peuroja syöttöpaikkoilla tietyille alueille ja koittaa pitää ne tyytyväisinä omenoilla ja muilla herkuilla talven, jotta taimet saisivat olla rauhassa.

Majavat voivat myös olla yksiä riiviöitä. Sen, mitä kaksi insinööriä kerkiää purkamaan patoja ojista päivisin, patoinsinöörit kasaavat yön aikana Majavien tekemä patouudestaan – pahimmillaan jopa niin, että paikalle viety riistakamera ei tallenna tekijöitä, mutta yks kaks pato ja rakennustarpeet on siihen vain ilmestynyt. Taistelu alkaa syysöiden viilentyessä ja kestää aina kunnon talven tuloon asti. Miksikö emme anna viattomien luontokappaleiden rauhassa padota ojaa, jos ne kerran niin haluavat? Monessa paikassa on nähty, kun padot on kenenkään huomaamatta päästy rakentamaan, niin vesi on noussut metsän puolelle. Isoja alueita puustoa on tuhoutunut, kun juuristo on hukkunut veteen, eikä happea enää ole sinne saatu. Myös laajentunut majavakanta on saattanut kaataa ison alueen puut, ihan vain syödäkseen kuoret ja rakentaakseen seuraavaa patoa jonnekin.. Yhdelläkin majavaperheellä on laaja vaikutus isolle alueelle ja jos yhdyskunta kasvaa, niin tuhoalue laajenee moninkertaiseksi.

Kun metsästäjät saavat metsästysoikeuksia palstoille ja näitä riistakantoja saadaan pidettyä  pienempänä, hyötyjä on paljon. Taimikot pääsevät paremmin rauhassa kasvamaan ja tuottamaan omistajalleen puuta normaalissa kiertoajassa. Myöhemminkin voidaan taimikot raivata normaaliin kasvatustiheyteen ilman, että tarvitsee jättää niitä turhan tiheiksi ahtaammin kasvamaan hirvivaaran vuoksi. Majavat eivät pääse tuhoamaan metsää ja mahdollisesti peltoalueita.

Vielä isompana ja tärkeämpänä asiana pidän kuitenkin hirvi-, peura- ja kauriskannan kurissa pitämistä liikenteen turvallisuuden kannalta. Tänäkin syksynä on pari ystävää jo kolauttanut yhteen peuran tai kauriin kanssa. Onneksi on säästytty nyt pelkällä pellillä ja lievillä niskojen muutaman päivän särkemisellä. Pahemminkin olisi voinut käydä. Ja valitettavan paljon pahempia kolareja käykin. Yli 1800 hirvikolarissa on parin viime vuoden aikana kuollut kolme ihmistä vuodessa ja loukkaantunut reilu 140 henkeä. Näiden laskennalliset kustannukset yhteiskunnalle olivat vuonna 2017 63,5 miljoonaa euroa, mikä on valtava summa!

HirvipaistiNäiden ajatusten myötä palaan siihen ovikellonsoittoon. Hirvipaisti, tai sen tuoja, soitti eilen ovikelloa. Iloisella mielin otin paistin vastaan, kun samalla tiesin, että yksi iso uroshirvi on saanut osuman, eikä ole enää vaarana ihmisille – ei metsissä, eikä liikenteessä. Meillä herkutellaan tuosta useamman kerran ja nautitaan puhdasta luomulihaa. Perheen “lihaanit” kiittävät ja kumartavat, kun metsästäjät ovat omaa aikaansa käyttäneet meidän kaikkien yhteiseksi hyväksi.

Turvallista syksyä kaikille!

-Outi-

Pyhäinpäivän ajatuksia metsänomistamisesta

Oletko saanut hiljattain suru-uutisen? Ihan ensimmäisenä osanottoni!

Tunteiden vuoristorata voi olla melkoinen ja päälle kaatuu valtava määrä asioita hoidettavaksi. Tilanne on usein vaikea, voimia ei olisi ruveta näitä kaikkia setvimään. Eikä aina ole tietoakaan, mitä kaikkea pitää hoitaa. Yksi tärkeimpiä asioita on kuitenkin perunkirjoitus, joka pitää tehdä kolmen kuukauden sisällä ihmisen kuolemasta. Perunkirjoituksessa kirjataan perukirjaan kaikki perilliset sekä kuolleen varat ja velat ja luetaan mahdollinen testamentti. Perukirjan perusteella määräytyvät perillisille lankeavat perintöverot. Tämän takia kannattaa valmistautua perunkirjoitukseen mahdollisimman hyvin, jotta kaikki asiat tulee sinne kirjattua ja varallisuuden arvot on todenmukaisia.

Miten tämä sitten liittyy metsänomistukseen? Mikäli kuollut henkilö omisti metsää, pitää se olla myös kirjattuna varoissa. Metsätila tai -tilat voivat olla iso osa kuolleen varallisuudesta. Ja mitä oikeammin niiden arvo on määritelty ja kirjattu perukirjaan, sitä oikeammin myös perintöverot määräytyvät. Perinnönjaossakin tasapuolisuuden nimissä on kaikkien etu, että tila-arvio on mahdollisimman todenmukainen.

Tilan arvo voidaan määrittää hyvin monella tavalla. Verottajalla esimerkiksi on keskimääräiset alueelliset taulukkohinnat, joissa käytännössä tilan pinta-ala ja sijaintikunta määrittää arvon. Harvalla kuitenkaan on mitään keskimääräistä tilaa, vaan joka tila on oma yksilöllinen tilansa omine erityispiirteineen ja puustoineen. Myöskään keskimääräiset myyntitilastot alueelta eivät anna yleensä oikeaa arvoa. Valtakunnallisen metsien laserkeilauksen kautta saadaan myös jonkin tasoinen tieto puustosta, mutta ehdottomasti pitäisi ammattilaisen käydä paikan päällä siellä metsässä varmistamassa ja tekemässä tarkistukset, jotta saadaan todenmukainen arvo tilalle. Voit verrata metsätilan arviointia vaikka asunnon hinta-arviointiin. Tuskin senkään kohdalla luottaisit siihen, että kyseiseltä postinumeroalueelta on tuon kokoisia asuntoja myyty tällä keskimääräisellä neliöhinnalla. Vai luottaisitko? Käymättä paikan päällä et voi tietää, mikä asunnon kunto on. Sehän voi olla ihan purkukuntoinen tai loistavassa kunnossa, jolloin kummassakin tapauksessa keskimääräinen hinta on poskellaan. Aivan sama voi olla metsätilan kanssa. Kyseessä voi olla hyvin hoidettu tai täysin hoitamattomaksi jätetty, myyntikokoista tai pelkkää taimikkoa sisältä tila. Arvo on kaikissa todella erisuuruinen. Jos metsätilan arvo kirjattaan liian korkeaksi, perintöveroja lankeaa maksettavaksi turhan paljon. Myös perinnönjaossa liian iso tai liian pieni arvo ajaa perilliset eriarvoiseen asemaan, kun omaisuutta jaetaan.

Usein kuolinpesä jätetään jakamatta. Metsän kannalta tämä saattaa olla haastava tilanne. Kuolinpesässä päätökset pitää tehdä yksimielisesti. Mikäli kuolinpesän jäsenet eivät ole yksimielisiä siitä, miten metsää hoidetaan, voi päätökset jäädä tekemättä ja metsä hoitamatta. Pahimmassa tapauksessa metsä jää hoitamattomana oman onnensa nojaan ja vuosien vieriessä sen arvo voi jopa laskea. Kannattaa yhdessä pohtia, mikä on paras ratkaisu, jotta metsätilan arvo ei pääse. Vaihtoehtoja on monia asian ratkaisemiseksi. Vaihtoehdoilla on erilaisia vaikutuksia sekä omistuksellisesti että verotuksellisesti. Kannattaa kysyä neuvoa metsäasiantuntijoilta vaikka paikallisesta metsänhoitoyhdistyksestä tai metsäasioihin perehtyneeltä juristilta.

Metsä voi olla sinulle nyt paikka, jossa rauhoittua ja pohtia tilannetta. Auringonvalon siilautuessa puiden lomasta voit antaa itsesi surra rauhassa ja kerätä voimia päästäksesi elämässä eteenpäin.

Lämpimin ajatuksina pyhäinpäivän iltana,

-Outi-