Metsänhoito on parasta ilmasto- ja talouspolitiikkaa

Medioissa velloo nyt monenlaista keskustelua metsänhoidosta, hiilinieluista ja hakkuista. Monikaan ei ehdi tai pysty noita seuraamaan perusteellisesti, jolloin kokonaiskuva voi hämärtyä. Myös taustatekijät ja se, kenen asialla ollaan, vaikuttavat ihmisten sanomisiin ja kirjoituksiin. Todella moni asia pystytään perustelemaan hyväksi ja oikeaksi, näyttämään siltä, että tämä on ainoa järkevä tapa suhtautua juttuun. Sitten vielä isketään peliin vetävät otsikot ja tunteisiin vetoavia kuvia. Kuvia, joita tänä päivänä kuvankäsittelyllä voidaan tuottaa ihan mitä ja millaisia vaan halutaan. Ihminen, joka ei ole itse perehtynyt laajemmin asioihin menee helposti vipuun, että näinhän se on ja ostaa ajatuksen sen enempiä ihmettelemättä.

Ymmärtääkö allekirjoittaja Avohakkuun kieltävä kansalaisaloitteen vaikutukset?

Ympäristöjärjestöjen käynnistämä avohakkuukieltoa valtion omistamissa metsissä ajava kansalaisaloite keräsi muutamassa kuukaudessa riittävästi nimiä, jotta aloite etenee eduskunnan käsiteltäväksi. AvohakkuuRohkenen epäillä, että nimensä tuohon kansalaisaloitteeseen laittaneista suurin osa ei edes ymmärrä, millaisia vaikutuksia tuolla kiellolla olisi Suomen taloudelle ja suomalaisille, eikä välttämättä ympäristöasioihinkaan. Moni ajattelee vain avohakkuiden olevan rumia maisemassa. Ei ymmärretä sitä, että tasaikäisenä kasvaneesta ja kasvatetusta metsästä on vuosikymmeniä ottavaa ja todella kallista saada muodostumaan jatkuvapeitteistä metsää. Monikohan allekirjoittaneista on itse metsänomistaja tai perehtynyt yhtään enempää metsänhoitoon ja metsänkasvatukseen. Allekirjoittaja on voinut ajatella että, kun takana on ympäristöjärjestöt, niin asia on hyvä ja, kun minäkin kannatan ympäristöasioita, niin laitan nimeni.

Kuitenkaan allekirjoittaja ei omassa arjessaan sitten tee mitään muutoksia ja jatkan elämistäni kuten ennekin – käyttämällä muovipusseja (unohdin kestokassin kotiin), ostamalla ulkolaisia tuotteita (vaikka kotimainen olisi vieressä tarjolla), kun ne on halvempia. Samalla ihmetellään, miten suomalainen tuote voi olla kalliimpi, eikä tulla ajatelleeksi sitä, että suomalainen tuottaja voi olla ottanut tuotannossaan ympäristöasioita paljon pidemmälle huomioon kuin sen ulkolaisen halvemman tuotteen tuottaja. Saatika, mitä ympäristövaikutuksia on sen ulkolaisen tuotteen rahtaamisessa tänne pohjolan perukoille. Suomalaisen tuotteen ostaessani tukisi suomalaista tuotantoa, suomalaista työllisyyttä ja hyvinvointia. Mutta eihän se nyt käy, kun se suomalainen tuottajahan voisi vaikka rikastua! Tai saada kovalla työllä elantonsa siitä.

Metsävarannon kasvun yksi tekijä on hyvä metsänhoito

Ilmastoasioista ja hiilinieluista on puhuttu tänä syksynä myös paljon. Luonnonvarakeskuksen julkistamat tiedot Suomen metsien kasvusta oliva hienoa luettavaa ja kiitosta metsänomistajille hyvästä metsänhoidosta. Tästä kirjoitin edellisessä blogissani: https://puustapuuhun.fi/rakastatko-luontoa/  Kasvaneesta metsävarannostakin sitten piti avata pöhinää, että hakkuuthan nyt tuhoavat sitten koko hiilinielun, kun isot puut kaadetaan ja menee 80 vuotta, että tilanne korjaantuu, kun metsiä hoidetaan. Tuleekohan moni ajatelleeksi sitä, että se hoidettu metsä – taimesta lähtien – kasvaa kuitenkin paremmin ja nopeammin kuin oman onnensa nojaan jätetty pusikko. Hoitamaton pusikkoMaaperä on Suomessa suurimmaksi osaksi hyvä ravinteista ja rehevää, jolloin sieltä pukkaa puuta enemmän kuin oikeasti mahtuisi. Kymmenen – kahdenkymmenen vuoden sisään taimikossa on puuta niin tiheässä, että niillä ei ole tilaa kasvaa kunnolla, jolloin kasvu hidastuu ja tyrehtyy. Puut yrittävät epätoivoisesti saada latvuksiaan valoon ja ravinteita ei enää maaperästä riitä kaikille. Puut ovat honteloita, heikkolaatuisia, eikä niistä kunnon hiilensitojia kasva. Jos jossain kohtaa niitä yritetään harventaa, seuraava myrskytuuli tai lumitalvi kuittaa sitten tilanteen. Kulkeminen tuollaisessa pusikossa on hankalaa, eikä marjoista ja sienisadoista voi kuin haaveilla. Tilastotietojen mukaan jopa puolet taimikoista on hoitamatta tai hoito myöhästynyt, jolloin metsän tuotto monella tavalla on jo merkittävästi heikentynyt. Hoidettu, istutettu taimikko on jo tässä vaiheessa mennyt ohitse – sekä kasvullisesti, että laadullisesti.

Moniko on miettinyt sitä, mitä hakkuiden vähentäminen Suomessa tarkoittaisi kokonaisuudessaan? Metsäteollisuus, joka on ollut Suomen talouden ja vientiteollisuuden kivijalka, tarvitsee raaka-aineensa. Jos sitä ei Suomesta saada, se tuodaan ulkomailta. Tai jos se ei ole taloudellisesti järkevää, perustetaan tehtaat sinne, mistä raaka-ainetta saa. Silloin työpaikat vähenevät Suomesta – eikä pelkästään paperiteollisuudesta, vaan myös ympäröivästä yhteiskunnasta ja suomalainen häviää. Tästä on esimerkkejä monelta paikkakunnalta, josta paperitehdas on suljettu tai tuotantolinjoja vähennetty.

Suomalaiselle on väliä, missä puu kaatuu

Aamulehdessä 5.12.18 mielipide-sivulla julkaistiin UPM-Kymmenen toimitusjohtaja Jussi Pesosen kirjoitus aiheesta: https://www.aamulehti.fi/a/201338621 Loistava kirjoitus, joka herätti ajattelemaan asiaa laajemminkin. Pesonen toi myös julki sitä, miten metsäteollisuus käyttää uusiutuvia raaka-aineita ja energiaa, kierrättää tehokkaasti sekä kehittää uusia tuotteita korvaamaan fossiilisia tuotteita. Metsäteollisuus on nyt jo vähentämässä päästöjä ja etsimässä kestävän kehityksen mukaisia ratkaisuja. Ei vasta vuodeksi 2030. Hän myös kiitti metsänomistajia siitä, että metsiä hoidetaan ja sitä kautta on saatu metsät kasvamaan hyvin – metsävaranto ja hiilinielu kasvaa, metsäteollisuus saa raaka-ainetta, suomalaisille saadaan työtä ja vaurautta ja samalla pidetään huolta maapallostamme.

Hiilinielulle ei ole väliä, mistä puu kaatuu, mutta Suomen taloudelle ja suomalaiselle on väliä. Pidetään metsänomistajina huolta siitä, että hoidamme metsiämme hyvin ja mahdollisesti entistä paremmin. Pidetään osaltamme huolta, että metsämme ovat kunnossa ja jälkipolvillamme on hyvät olosuhteet elää pallollamme.

-Outi-

Jätä kommentti