Metsän uudistaminen – milloin on pakko ja mitä metsänomistaja voi itse tehdä?
Kun metsässä tehdään päätehakkuu, metsän tarina ei pääty – se vasta alkaa uudelleen.
Metsän uudistaminen on metsänomistajalle lakisääteinen velvollisuus, mutta myös mahdollisuus vaikuttaa siihen, millainen metsä siihen kasvaa tulevaisuudessa.
Milloin uudistaminen on pakko tehdä? Voiko metsän istuttaa itse? Ja miksi pelkkä kuusikko ei ole enää fiksuin valinta?
Metsälaki velvoittaa uudistamaan metsän
Metsä uusiutuu luonnossa usein itsestään, mutta ei aina toivotulla tavalla. Ilman ihmisen apua uudistuminen voi jäädä epätasaiseksi ja hitaaksi.
Metsänomistajalla on lain määräämä velvollisuus huolehtia metsän uudistamisesta päätehakkuun jälkeen. Metsälaissa määrätään, että uudistaminen on tehtävä tietyn ajan sisällä hakkuusta. Aikaraja määräytyy sen mukaan, missä päin Suomea metsä sijaitsee.
Taimien on oltava elinvoimaisia ja vähintään 50 sentin mittaisia. Niitä on myös oltava riittävän paljon hehtaarilla. Määrä riippuu puulajeista, joita halutaan kasvattaa. Metsanhoitosuosituksista löytyy tiedot aikarajoista ja taimimääristä.
Mikäli aukko on pienempi kuin 0,3 hehtaaria, sitä ei koske uudistamisvelvoite.
Mutta laki ei ole ainoa syy. Uudistaminen on ennen kaikkea investointi tulevaisuuteen – se takaa, että metsälläsi on myös jatkossa taloudellista ja ekologista arvoa.
Uudistamistavat: istutus, kylvö vai luontainen uudistuminen?
Uuden metsän voi perustaa kolmella eri tavalla. Valintaan vaikuttavat kasvupaikka, puulaji, kustannukset, metsänomistajan tavoitteet – ja yhä useammin myös ilmastonmuutokseen varautuminen.
🌱 Istutus on yleisin tapa uudistaa metsä
Istutus on yleisin ja varmin tapa uudistaa metsää. Istutettaessa taimia saadaan sopiva määrä hehtaarille. Istuttaessa voi valita myös tarkemmin mitä puulajia mihinkin istutuspaikkaan laittaa. Puulajien valinta kannattaa tehdä harkiten ja ottaa huomioon kasvupaikkatyyppi.
Yhä useammin suositellaan sekapuustoisuutta, eli samalle alalle istutetaan esimerkiksi kuusta ja koivua tai mäntyä ja koivua. Monipuolinen puulajisto tekee metsästä kestävämmän niin tuholaisia kuin sään ääri-ilmiöitä vastaan. Esimerkiksi puhtaan kuusikon istuttamista en tänä päivänä suositella juurikin kirjanpainajariskin pienentämiseksi.
Ennen istuttamista tarvitaan usein maanmuokkaus. Maanmuokkauksessa tehdään valmiita istutuspaikkoja, joihin on helppo taimi istuttaa. Nykyisin suositaan mätästystä ja laikutusta, jotka ovat kevyempiä ja vähemmän maanpintaa rikkovia menetelmiä verrattuna perinteiseen äestykseen. Muokkaustapa valitaan maapohjan mukaan.
🌾 Kylvö – edullinen ja sopiva karummille maille
Kylvö on erityisesti männylle soveltuva menetelmä. Siemenet kylvetään koneellisesti tai käsin suoraan maahan, mieluiten kivennäismaalle.
Siemenet ovat halvempia, kuin taimet. Mutta siementen määrää per kylvöpaikka on vaikea hallita käsinkylvössä. Sinne ropsahtaa sen verran, mitä sattuu tulemaan. Tiedossa voi sitten olla taimikonhoitovaiheessa enemmän työtä, jos useampi siemen itää ja taimia lähtee kasvamaan paljon.
Kylvö soveltuu hyvin karuille ja hiekkapohjaisille kasvupaikoille. Rehevämmillä kasvupaikoille siemenet jäävät helposti muun kasvillisuuden alle.
Kylvö vaatii kevyen maanmuokkauksen, laikutuksen, jotta siemenet pääsevät paremmin itämään.
Kylvön ja istutuksen yhdistäminen voi olla joskus järkevää: kivisille alueille voidaan kylvää, parempiin kohtiin istuttaa.
🌳 Luontainen uudistaminen – luonto hoitaa
Luontainen uudistaminen tapahtuu, kun metsään jätetään siemenpuita tai annetaan maapohjan kylväytyä itsestään. Luontainen uudistaminen soveltuu parhaiten männylle ja rauduskoivulle.
Se on edullinen, mutta epävarma uudistamistapa, eikä aina onnistu toivotusti. Mikäli taimia ei nouse riittävästi määräajassa voi metsänomistaja joutua tekemään täydennysistutuksen.
Myöhemmin on mietittävä, missä vaiheessa siemenpuut kaadetaan alta nousevan taimikon päältä. Ajoitusta kannattaa miettiä, miten pienentää taimikon vaurioitumista siemenpuuhakkuissa.
Luontaisen uudistamisen kanssa kannattaa harkita perusteellisesti, onko säästö maanmuokkauksesta ja taimista järkevää.
Mitä metsänomistaja voi itse tehdä?
Taimien istuttaminen tai käsin kylväminen ovat helppoja ja mukavia hommia, jotka metsänomistaja voi tehdä itse. Urakka kannattaa suunnitella hyvin etukäteen. Mihin taimilaatikot tai huoltopiste aukon laidalla viedään. Millaisessa järjestyksessä työtä ruvetaan tekemään, jotta koko alue tulee hoidettua. Käveltävää tulee työn aikana paljon, joten hyvällä suunnittelulla sitä voi hieman minimoida.
Riippuen siitä, kuinka paljon uudistamistöitä sinulla tulee, voit joko ostaa taimivakan ja pottiputken (istutusputken) tai vuokrata ne jostain. Esimerkiksi metsänhoitoyhdistyksen jäsen voi saada työvälineet ja opastuksen omasta yhdistyksestään.
Kun sitten käyt vuosittain tarkastamassa taimikot, niin näet konkreettisesti, miten uusi metsä syntyy ja lähtee kasvamaan. Ja näet, milloin on tarve ensimmäisille taimikonhoitotoimille.
Aina metsänomistajalla ei ole itse mahdollista istutusta tai kylvöä tehdä, joten koko uudistamisen voi ulkoistaa. Metsänhoitoyhdistykset, metsäyhtiöt ja yksityiset toimijat tarjoavat palveluita ”avaimet käteen” -periaatteella. Näistä voi sopia jo puukaupoista keskustellessa.
Uudistaminen alkaa puukaupasta – muista tämä kun rahat kilahtavat tilille
Uudistamisen kustannukset tulevat eteen puukaupan jälkeen, kun hakkuut on tehty. Siksi on tärkeää huomioida nämä kulut, kun puukaupparahat tulevat – varmista, että osa tuloista on varattu uuden metsän perustamiseen.
Mikäli metsän uudistaminen ja sen kulut toteutuvat hakkuita seuraavana vuonna, kannattaa metsäverotuksessa tehdä menovaraus uudistamiskuluja varten. Sillä pienennät puukauppatulojen verotusta.
Hyvin tehty metsän uudistaminen varmistaa metsäsi tarinan jatkumisen
Metsän uudistaminen on metsänomistajan tärkeimpiä tehtäviä. Sitä ei kannata unohtaa ja väheksyä. Se on hieno mahdollisuus vaikuttaa siihen millainen metsäsi on 30, 50 tai 100 vuoden kuluttua.
Hyvin perustettu taimikko varmistaa, että metsäsi tarina jatkuu.