Kamalat isot avohakkuut – mitä on niiden taustalla?
Media toitottaa “Taas on metsäjätti tullut ja tehnyt isot karmeat avohakkuut!”. Paha syyllinen on yritys, joka on hankkinut raaka-ainetta sahoilleen ja tehtailleen. Mutta kurkataanpa nyt sinne kulissien taakse, mitä siellä oikein on tapahtunut ja kuka hyötyy. Varmaankaan tuo klikkiotsikko ei kerro ihan koko totuutta.
Metsistä hakataan puuta yli kahden miljardin euron edestä
Luonnonvarakeskuksen metsäteollisuuden puunkäyttötilastot kertovat, että puuta tarvitaan monenlaiseen tarpeeseen vuosittain noin 60 – 70 miljoonaa kuutiota, josta kotimaisen puun osuus on noin 50 – 60 miljoonaa kuutiota. Tuo on valtava määrä puuta. Pyöreästi miljoonan puutavara-auton lastit!
Metsänomistaja omistaa koko metsän, sekä maapohjan, että siinä kasvavat puut. Metsänomistaja voi myydä puiden hakkuuoikeuden jollekin, joka saa viedä kaadetut eli hakatut puut käyttöönsä. Tai hän voi itse hakata puitaan tai teettää työn jollakulla metsäpalveluyrittäjällä.
Meitä yksityisiä metsänomistajia on yli 600 000. Meidän metsistämme myydään vuosittain metsäteollisuudelle 80 % sen tarvitsemasta puusta! Tuosta puumäärästä puukauppatuloa eli kantorahatuloa tulee noin 2 miljardia euroa yksityismetsänomistajille. Metsäteollisuudelle ja valtiolle tulee kantorahatuloja 300 miljoonaa euroa. Nämä vuodelta 2019 olevat tiedot löytyvät Luonnonvarakeskuksen julkaisusta.
Aika huima määrä rahaa metsänomistajille! Mitä kaikkea metsänomistajat voivatkaan tuolla rahalla vuosittain tehdä? Kun rahaa laitetaan kiertoon, hyödyntää se muita suomalaisia – palveluiden tai tuotteiden tarjoajina tai valmistajina. Osalle metsänomistajia puukauppatulot ovat merkittävä osa tuloista ja hyvinvoinnista.
Kuka päättää hakkuista?
Puunmyyntisopimuksessa määritetään alue, jolla hakkuut tehdään ja sovitaan hakkuutapa. Hakkuutapa voi olla päätehakkuu eli avohakkuu tai harvennushakkuu, jossa kaadetaan vain osa puista osan jäädessä kasvamaan.
Ennen sopimuksen tekoa on tehty puunmyyntisuunnitelma, johon on kerätty tiedot metsästä ja suunniteltu sopivat hakkuukohteet. Päätöksen puun myynnistä tekee aina metsänomistaja. Samalla hän päättää siitä, millaista hakkuutapaa käytetään hänen metsässään.
Metsänomistaja pohtii omat arvonsa ja tavoitteensa metsänomistajana. Hän tekee tai teettää hoitosuunnitelman metsäänsä, miten noihin tavoitteisiin voidaan päästä. Ja tekee päätökset puukaupoista sitten noiden mukaisesti. Yleensä metsänomistaja kilpailuttaa puunostajat ennen päätöstään, kenelle hakkuuoikeuden myy. Puukauppoja tehtäessä sovitaan tarkkaan, millaiset hakkuut tehdään ja paljonko puuta hakataan.
Puukauppojen tekemisestä voit lukea enemmän artikkelista “Mikä on onnistuneen puukaupan salaisuus?“
Apua! Lavetilla tuodaan isoa metsäkonetta - kauhea aukko tulossa
Metsäkoneet siirretään työmaalta toiselle lavettiautoilla. Lavettiauton ja metsäkoneen ilmestyminen ei kuitenkaan aina tarkoita isoa avohakkuuta. Vain 13% Suomen hakkuista on avohakkuita. Valtaosa on harvennushakkuita tai ylispuiden (taimikon päälle jätettyjen isompien puiden) poistoja tai jatkuvan kasvatuksen menetelmin tehtyjä hakkuita.
Keskimäärin avohakkuualue on noin puolitoista hehtaaria. Se ei ole kovin iso alue, 150 metriä * 100 metriä. Pyöreästi ajateltuna se on kahden urheilukentän kokoinen alue. Kun alueelle vielä jätetään säästöpuita ja mahdollisesti riistatiheikköjä, niin visuaalisesti aukko ei usein edes näytä niinkään isolta.
Toki isompiakin aukkoja tehdään. Kun iso aukko osuu oman elinpiirin kulkureiteille näkyville, se voi tuntua hurjalta. Metsälain mukaisesti metsänomistaja on velvollinen uudistamaan metsän avohakkuun jälkeen. Se tarkoittaa sitä, että metsänomistajan on huolehdittava siitä, että aukolle syntyy uusi metsä. Se voidaan tehdä joko istuttamalla taimia tai siementämällä. Muutaman vuoden päästä aukko alkaa jo kadota, kun taimikolla olevat puut kasvavat.
Isot metsäkoneet pahantekijänä?
Metsäkoneiden koot ovat kasvaneet ja ne näyttävät hurjilta koneilta. On kuitenkin paljon taloudellisempaa ja turvallisempaa, että koneet ovat riittävän isoja työskentelyyn. Pienellä koneella ei pysty isoja puita kaatamaan. Isolla koneella työ sujuu joutuisammin ja valmista tulee, kun koneen tehot riittävät. Uudemmissa koneissa on myös tekniikka aiempaa enemmän ja koneen sekä hakkuupään liikuttelu on näppärämpää. Näin työn jälki metsässä voi olla isolla koneella parempaa, kun metsäkoneenkuljettaja pystyy ketterämmin hallitsemaan konettaan.
Kone itsessään ei yksin siellä metsässä mitään tee. Metsäkoneenkuljettajan ammattitaito ratkaisee, millaista jälkeä metsään tulee. Taitava metsäkoneenkuljettaja toteuttaa hakkuut – oli ne sitten päätehakkuut (avohakkuuta) tai harvennushakkuita – mahdollisimman pienin vaurioin maastoon ja pystyyn jäävään puustoon.
Tiesitkö, että usein se metsäkoneenkuljettaja on itse se yrittäjä, joka omistaa metsäkoneen? Hän on ottanut isot riskit ja lainta sekä investoinut metsäkoneeseen, mahdollisesti myös ajokoneeseen, satoja tuhansia ja joskus jopa toista miljoonaa euroa. Hän tekee työtään yksityisyrittäjänä ja hankkii hakkuita tekemällä elannon itselleen ja perheelleen.
Hänellä voi olla sopimus yhden ison metsäyrityksen tai sahan kanssa tai hän voi tehdä töitä useammalle toimeksiantajalle. Voi olla, että hän on myös palkannut muitakin metsäkoneenkuljettajia töihin, jotta kalliilla koneilla voidaan tehdä töitä kahdessa vuorossa. Olisitko itse valmis ottamaan niin ison riskin ja lainat, jotta sinulla olisi työtä? Harvoin enää isoilla metsäyhtiöillä ja sahoilla on omia metsäkoneita ja niihin palkattuja kuskeja. Suurimmaksi osaksi työt hoituvat näiden yksityisten sopimusurakoitsijoiden kautta.
Metsäyhtiö teki valtavat avohakkuut
Kyllä, metsäyhtiö on voinut ostaa metsänomistajalta hakkuuoikeuden tietylle alalle, jotta saa sieltä kaadetut puut käyttöönsä – raaka-aineeksi sahoilleen tai tehtailleen. Usein toteuttaja ei ole metsäyhtiö, vaan metsäyhtiön sopimusurakoitsija tai jonkun muun metsäpalveluyrityksen kautta toimiva metsäkoneyrittäjä.
Metsäyhtiön tarkoitus on hankkia raaka-ainetta sahoilleen ja tehtailleen. Ilman raaka-ainetta nuo eivät pyörisi, eikä niissä töissä oleville olisi työtä. Ilman raaka-ainetta niistä ei saataisi meidän jokaisen tarvitsemia tuotteita. Millaista olisi elämä ilman vessapaperia tai pakkauskartonkeja? Lähtisitkö kauppaan omien rasioiden ja pullojen kanssa hakemaan ruokatarpeita?
Ei se metsäyhtiö voi mennä kenenkään maille ilman lupaa ja omin nokkinensa mitään hakkuita tekemään. Aina tehdään sopimus metsänomistajan kanssa, mistä voidaan hakata ja kuinka paljon. Ja se metsänomistaja on useinmiten yksityismetsänomistaja – vaikka sinä tai minä.
Jos emme myykään puuta?
Jos me yksityismetsänomistajat emme puuta myy, metsäteollisuus tuottaa sitä puuta ulkomailta. Kun se tulee Suomen rajojen ulkopuolelta, emme voi olla täysin varmoja, miten siellä on metsiä hoidettu ja uudistetaanko metsä avohakkuiden jälkeen. Emme tiedä myöskään, paljonko sieltä hakataan puuta verrattuna puuston kasvuun. Emme voi olla varmoja, että raakapuuta hankitaan kestävän kehityksen mukaisesti.
Kun puu saadaan kotimaasta, tiedetään, että metsät uudistetaan ja hoidetaan. Suomessa seurataan hakkuumääriä verrattuna puuston vuosittaiseen kasvuun. Kun hakkuumäärä eli hakkuukertymä pidetään pienempänä kuin Suomen puuston hakkuumahdollisuudet, kasvaa metsävaranto eli metsissä olevan puuston määrä. Se on kasvanut 70-luvulta tähän päivään asti merkittävästi (1500 milj. kuutiosta 2500 milj. kuutioon) Nämä luvut löytyy Metsien Suomi -sivuilta ja pohjautuvat Suomen metsien inventointiin, jota on tehty aina 1920-luvulta lähtien.
Puuston määrän kasvuun Suomessa on vaikuttanut hyvä metsien hoito, mutta myös lämpenevä ilmasto, joka vauhdittaa puiden kasvua. Kasvava puusto on taas sitten ilmastonlämpenemisen hidastaja, kun se sitoo ilmakehästä hiiltä.
Eikös me jatketa metsiemme hyvää hoitoa ja puun myymistä suomalaiselle metsäteollisuudelle ja sahoille moniin tarkoituksiin? Varmistetaan itsellemme tuloja, mutta myös muille suomalaisille työtä ja huolehditaan samalla ympäristöstä ja ilmastoasioista.
metsäisin terveisin,
-Outi-