Miten juurikääpäistä metsää kannattaa käsitellä?
Tämä juttu on vieraskynäkirjoitus, jonka kirjoittaja on Lauri Lappalainen, Lallemand Finland Oy.
Juurikääpä on metsissämme yleisesti esiintyvä lahottajasieni. Se leviää pääasiassa ilmassa itiöiden avulla mutta myös maan alla juuristoyhteyksien kautta. + 5°C asteessa sienen itiöemä tuottaa jopa 1,2 miljardia itiötä päivässä, jotka leviävät satoja kilometrejä ilmavirtauksien avulla.
Juurikääpä on metsiemme pahin tuholainen
Suomessa juurikääpää esiintyy kaksi lajia: kuusen lahottajaksi erikoistunut kuusenjuurikääpä (Heterobasidion parviporum) ja pääasiassa mäntyjen juuristoa lahottava männynjuurikääpä (Heterobasidion annosum). (Juurikääpätuhojen tunnistaminen ja torjunta, Metsäkeskus 2019.)
Juurikäävän vaikutus Suomen metsätalouteen on merkittävä. Kuusen tyvilahon suorat kustannukset ovat arviolta 40 miljoonaa euroa. Lisäksi puiden kasvun aleneminen, puulajin vaihto, puunkorjuun uudelleenjärjestelyt ja juurikäävän torjuntatoimenpiteet nostavat kokonaiskustannukset Suomessa ehkä noin 60 miljoonan euroon.
Männyn tyvitervastaudin taloudellisista vaikutuksista ei ole samanlaisia laskelmia kuin kuusenjuurikäävän vaikutuksista, mutta taloudelliset vaikutukset ovat arviolta 10–20 prosenttia kuusenjuurikäävän aiheuttamien tuhojen määrästä. eli n. 5–10 miljoonan euron luokkaa.
Yksittäiselle metsänomistajalle tyvitervastauti voi olla jopa kuusenjuurikääpää pahempi este harjoittaa taloudellisesti kannattavaa metsätaloutta, koska tyvitervastaudin vaivaamilla kuivilla kankailla ei ole taloudellisesti kannattavia metsänkasvatusvaihtoehtoja männylle. (Jarkko Hantula/Luke.)
Kuusenjuurikäävän tunnistaminen
Kuusenjuurikääpä aiheuttaa kuusella tyvilahoa. Tämä kuusen krooninen tauti säilyy ja leviää metsikössä vuosikymmeniä.
Kuusenjuurikääpä havaitaan yleensä vasta kuusikon hakkuun yhteydessä tyveltään lahonneista rungoista. Juurikääpä lahottaa enimmäkseen kuollutta sydänpuuta, joten kuusi voi säilyä vuosista vuosikymmeniin ulkoisesti hyväkuntoisena. Puu alkaa oireilla ulkoisesti, kun laho etenee sydänpuusta elävään mantopuuhun. (Metsänhoidon suositukset, Tapio 2023.)
Metsänhoidon suositusten mukaan tavanomaisia oireita ovat:
- pituuskasvun tyrehtyminen
- latvuksen harsuuntuminen ja neulasten värin haalistuminen
- mahdolliset pihkavuodot rungossa
- rungon tyviosan paksuuntuminen
Näille oireille voi kuitenkin olla myös muita syitä kuin juurikääpä.
Usein juurikääpätartunnan huomaa metsikön sisältä löytyvistä lahojuurisista tuulenkaadoista, joiden juurakoihin kehittyy usein myös juurikäävän itiöemiä. Vanhoista kannoista voi myös löytää juurikääpää, jolloin lahon lisäksi niissä voi näkyä myös juurikäävän itiöemiä. Itiöemät voivat kehittyvät kosteissa olosuhteissa, joten niitä voi löytää kasvillisuuden suojasta tai karikekerroksen peitosta. Juurikäävän itiöemät eli käävät ovat yläpuolelta kanelinruskeita ja alapuolen pillistö on hohtavan valkoinen. (Metsänhoidon suositukset, Tapio 2023.)
Männynjuurikäävän tunnistaminen
Männynjuurikääpä aiheuttaa männiköissä akuuttia tyvitervastautia. Se voi esiintyä kaiken kokoisissa ja ikäisissä männyissä. Tauti alkaa yksittäisen männyn heikkenemisenä. Sairastuneen puun juuristosta tauti laajenee ajan myötä viereisiin puihin. Tautipesäkkeissä on eri asteisesti harsuuntuneita ja ruskettuneita sekä kuolleita puita, koska puut sairastuvat eriaikaisesti.
Mänty pyrkii estämään sienirihmaston leviämisen ylös runkoon runsaalla pihkoittumisella. Vanhemmat puut taistelevat jopa vuosikymmeniä juuristolevintää vastaan, mikä pienentää männikön tilavuuskasvua. Nuoret männyt voivat kuolla jo muutamassa kuukaudessa tartunnasta. (Metsänhoidon suositukset, Tapio 2023.)
Mitä kannattaa huomioida, kun metsässä on juurikääpää?
Juurikääpäisessä metsässä kannattaa välttää turhia hakkuita koska kun juurikäävän lahottama puu kaadetaan, juurikäävän kasvu sen juuristossa nopeutuu aktiivisten puolustusmekanismien toiminnan lakattua. Tämä kiihdyttää lahon leviämistä juuristoyhteyksien kautta terveisiin puihin.
Nuoressa juurikääpäisessä metsikössä yksi harvennuskerta ja päätehakkuu voi olla paras ratkaisu, mutta kasvatushakkuiden vähentämistä ei kuitenkaan pidä koskaan tehdä puuston elinvoimaisuuden ja kasvun kustannuksella. Hyväkuntoinen oikein harvennettu puusto on aina kestävämpi niin juurikääpää kuin muitakin tuhonaiheuttajia vastaan kuin liian tiheänä kasvanut heikkokuntoinen puusto.
Metsänuudistamisessa puulajin vaihtaminen tervehdyttää kasvupaikan. Kuusenjuurikääpä aiheuttaa tuhoja käytännössä vain kuusikoissa ja lehtikuusikoissa, joten puulajin vaihtaminen lehtipuihin tai mäntyyn ehkäisee sekä juurikäävän itiövälitteisen, että kasvullisen leviämisen. Myös runsas sekapuusto vähentää juurikäävän leviämistä.
Männynjuurikääpä tarttuu kaikkiin havupuihin ja jossain määrin myös lehtipuihin, joista se ei kuitenkaan leviä eteenpäin. Ongelmana on kuiville kankaille sopivan puulajin puuttuminen. Mikäli uudistettavan metsän kasvupaikalla esiintyy valmiiksi juurikääpää eikä puulajia ole mahdollista vaihtaa, leviäminen jatkuu tehokkaasti alikasvoskuusten pinnallisten juuristojen muodostamaa verkostoa pitkin.
Metsänuudistamisessa kannattaa välttää alikasvoksen käyttöä juurikääpäisillä leimikoilla. Alikasvoksiin perustuvaan uudistamiseen ja poiminta – ja pienaukkohakkuisiin perustuva jatkuva kasvatus tuottaa juurikäävälle optimaaliset olosuhteet. Käytännössä tämä tarkoittaa huomattavaa osaa eteläisimmän Suomen kuusimetsistä. (Jarkko Hantula/Luke.)
Juurikäävän torjunta
Paras suhtautuminen juurikääpään on torjua sen leviämistä parhain keinoin. Edellä mainitut toimenpiteet ovat vain toimenpiteitä minimoida juurikäävän aiheuttamia taloudellisia tappioita. Kun juurikääpä saastuttaa kasvupaikan se rajoittaa aina metsänhoidon vaihtoehtoja kuten havupuiden kasvatusta sekä avohakkuun vaihtoehtoa eli jatkuvaa kasvatusta.
Varmin keino leviämisen ehkäisemiseksi on hakkuiden ja raivausten ajoittaminen talviaikaan, jolloin sienen itiöt eivät leviä ja juuristo on lumen ja jäisen maan alla suojassa korjuuvaurioilta. Se on kuitenkin täysin mahdotonta, että kaikki Suomen puunkorjuu tai raivaussahatyöt toteutettaisi talvella. Tästä syystä mm. metsänomistajalle talvileimikosta maksettava puukauppatulo on selkeästi keskimäärin alhaisempi, kuin kesäleimikoista saatava tulo.
Kesällä voi kuitenkin hyvin korjata puuta ja estää juurikäävän leviämistä, koska Suomessa on kantokäsittelyvelvoite kesäajan puunkorjuulle. Tähän hyväksyttyjä kasvinsuojeluaineita ovat kemialliset urealiuokset sekä biologinen harmaaorvakkaliuos eli Rotstop. Urean ja Rotstopin tehovaikutus katkotun kannon leikkauspinnalla on lähes sama, mutta Rotstop kasvaa myös kannon sisään sekä juuristoon ja rajoittaa näin juurikäävän leviämistä juuristoyhteyksienkin kautta. Biologinen harmaaorvakkaliuos on myös ureaa ympäristöystävällisempi ratkaisu.
Rotstopin hiilijalanjälki on tutkitusti lähes 1000 kertaa pienempi kuin urean. Tämä johtuu pääasiassa urean valmistukseen käytettävästä maakaasusta ja sen hajoamisprosessista puun kannolla. Urea hajoaa kannolla mm. hiilidioksidiksi, ammoniakiksi ja dityppioksidiksi (N2O), joka on 300 kertaa voimakkaampi kasvihuonekaasu kuin hiilidioksidi. Rotstop ei aiheuta kasvihuonepäästöjä kannolla.
Jos metsänomistajana haluat käytettävän ympäristöystävällisempää ja juuristoyhteyksienkin kautta juurikääpää torjuvaa kantokäsittelyainetta kesäajan hakkuissa niin neuvottele siitä puukaupan yhteydessä.