Hirvipaisti soitti ovikelloa
Metsän tuotoksia mietittäessä ei aina muisteta metsästystä. Usein mietitään vain puuta ja keräilytuotteita, kuten marjoja ja sieniä. Nuo ovat jotenkin luonnollisia – puu tietysti ensi sijaisena. Marjat ja sienet ovat jokamiehenoikeudella kenen tahansa poimittavissa. Mutta metsästys ja riista unohtuu usein. Metsänomistaja omistaa myös metsästysoikeudet omassa metsässään. Itselleni ainakin tuli yllätyksenä, kun metsänomistajiksi tulimme, että meillä on myös metsästysoikeus maillamme. Tiesitkö sinä sitä?
Kaikki metsänomistajat eivä kuitenkaan itse metsästä. Metsästysoikeuden voi vuokrata metsästäjille. Paikallinen metsästysseura tekee mielellään sopimuksen metsänomistajan kanssa ja kerää näin metsästysoikeudet mahdollisimman kattavasti omalla toimialueellaan. Näin syksyllä hirvenmetsästyksen alkaessa on helpompi suunnitella jahteja, kun ei tarvitse pohtia, mihin metsäpalstalle olikaan oikeus ja mihin ei.
Metsästysoikeudet voi jakaa erikseen mm. hirvieläimiin ja pienriistaan. Pienriistan metsästysoikeuden voi antaa vaikka yksittäiselle metsästäjälle.
Kaikki eivät halua metsästäjiä omaan metsäänsä. Jokaisella metsänomistajalla on täysi oikeus päättää, salliiko metsästystä metsässään vai ei.

Miksi suosia metsästystä?

Monessa taimikossa on taimet syöty ennen kuin ne on kunnolla päässeet kasvuun. Metsän uudistaminen viivästyy ja saattaa vaatia täydennysistutusta, kun jänikset, kauriit tai hirvet ovat herkut poskeensa pistäneet.
Kyllä siinä metsänomistaja raapii korvallistaan ja pohtii, millä ilveellä suojaisi taimikkonsa ja tulevat metsätulonsa noilta tuholaisilta. Karkotteita ja keinoja jos toisiakin kokeillaan ja etsitään ratkaisuja vaikka kannon nokkaa viedystä radiosta, joka höpöttelee siellä yötä päivää.
Toisaalta voidaan yrittää ohjailla kauriita ja peuroja syöttöpaikkoilla tietyille alueille ja koittaa pitää ne tyytyväisinä omenoilla ja muilla herkuilla talven, jotta taimet saisivat olla rauhassa.
Majavat voivat myös olla yksiä riiviöitä. Sen, mitä kaksi insinööriä kerkiää purkamaan patoja ojista päivisin, patoinsinöörit kasaavat yön aikana uudestaan. Pahimmillaan jopa niin, ettei paikalle viety riistakamera tallenna tekijöitä, mutta yks kaks pato ja rakennustarpeet on viihen vain ilmestyneet.
Monessa paikassa on nähty, kuinka majavien tekemät padot ovat nostaneet veden metsän puolelle. Isoja alueita puustoa on tuhoutunut, kun juuristo on hukkunut veteen, eikä happea enää ole sinne riittänyt. Myös laajentunut majavakanta on saattanut kaataa ison alueen puut, ihan vain syödäkseen kuoret ja rakentaakseen seuraavaa patoa jonnekin.. Yhdelläkin majavaperheellä on laaja vaikutus isolle alueelle ja jos yhdyskunta kasvaa, niin tuhoalue laajenee moninkertaiseksi.
Kun metsästäjät saavat metsästysoikeuksia palstoille ja näitä riistakantoja saadaan pidettyä kurissa, hyötyjä on paljon. Taimikot pääsevät paremmin kasvamaan rauhassa ja tuottamaan omistajalleen puuta normaalissa kiertoajassa. Myöhemminkin voidaan taimikot raivata normaaliin kasvatustiheyteen ilman, että tarvitsee jättää niitä turhan tiheiksi hirvivaaran vuoksi. Majavat eivät pääse tuhoamaan metsää ja mahdollisesti peltoalueita.
Metsästys lisää turvallisuutta
Vielä isompana ja tärkeämpänä asiana pidän kuitenkin hirvi-, peura- ja kauriskannan kurissa pitämistä liikenteen turvallisuuden kannalta. Tänäkin syksynä on pari ystävää jo kolauttanut yhteen peuran tai kauriin kanssa. Onneksi on säästytty nyt pelkällä kulkupelien vaurioitumisella ja lievillä niskojen muutaman päivän särkemisellä. Pahemminkin olisi voinut käydä.
Valitettavan paljon pahempia kolareja käy. Yli 1800 hirvikolarissa on parin viime vuoden aikana kuollut kolme ihmistä vuodessa ja loukkaantunut reilu 140 henkeä. Näiden laskennalliset kustannukset yhteiskunnalle olivat vuonna 2017 63,5 miljoonaa euroa, mikä on valtava summa!
Hirvieläintuhoista voi metsänomistaja saada korvauksia
Hirvieläinten aiheuttamista tuhoista voi metsänomistaja saada valtiolta korvausta, mikäli tuhojen määrä on merkittävä. Lisätietoa aiheesta löytyy Metsäkeskuksen sivulta Hirvieläinvahingosta ilmoittaminen ja korvauksen hakeminen.
Korvausta voi saada metsänviljelyaineiston, taimikon tai sitä varttuneemman puuston arvon merkittävään alenemiseen perustuen.

Näiden ajatusten myötä palaan siihen ovikellonsoittoon. Hirvipaisti, tai oikeammin sen tuoja, soitti ovikelloa. Iloisella mielin otin paistin vastaan, kun samalla tiesin, että yksi iso uroshirvi on saanut osuman, eikä ole enää vaarana ihmisille – ei metsissä, eikä liikenteessä.
Meillä herkutellaan tuosta useamman kerran ja nautitaan puhdasta luomulihaa. Perheen “lihaanit” kiittävät ja kumartavat, kun metsästäjät ovat omaa aikaansa käyttäneet meidän kaikkien yhteiseksi hyväksi.
Jos koit kirjoituksen hyödylliseksi, niin laita hyvä kiertämään.