tasaikäisrakenteinen metsä sumussa

Tasaikäisrakenteisen, jatkuvan kasvatuksen ja suojellun metsän hiilensidonta

Kiitos, kun jaat postauksen eteenpäin

Miten eri tavoin kasvatetut metsät toimivat hiilinieluina ja sitovat hiiltä? Tässä kirjoituksessa pohditaan hieman tasaikäisrakenteisen, jatkuvan kasvatuksen metsiä sekä suojeltuja metsiä hiilinieluina.

Kolmiosainen blogitekstisarja käsittelee metsien hiilensidontaa eri näkökulmista. Ensimmäisessä tekstissä käsiteltiin sitä, millainen metsä oikeastaan on hiilinielu ja mitä käsitteet hiilinielu, hiilivarasto ja hiilenlähde oikeastaan tarkoittavat. Tämä toinen teksti esittelee hiilensidontaa eri metsänkasvatusmenetelmien sekä metsän totaalisen suojelun näkökulmasta. Viimeisessä osassa pohditaan turvemaalla kasvavan metsän hiilensidontaa. 

Tämä blogikirjoitus on tehty opiskelijoiden projektityönä Tampereen ammattikorkeakoulussa. Tarkoituksenamme oli kerätä tietoa sinulle metsästä hiilinieluna. Tietoa on kerätty laajasti monista eri lähteistä ja koottu tähän kolmen kirjoituksen sarjaan.

Tasaikäisrakenteinen metsä hiilinieluna

Tasaikäisrakenteinen metsänkasvatus perustuu uudistushakkuuseen, jossa hakkuualalta poistetaan lähes kaikki puusto. Puuston kasvusta ja määrästä tällaisissa metsissä on olemassa runsaasti sekä tutkimukseen että kokemuksiin pohjautuvaa tietoa. 

Yleisesti tiedetään, että hiilen sidonta on voimakkainta nuorissa, hyvin hoidetuissa metsissä, jotka kasvavat nopeasti. Tämän kaltaiset metsät siis toimivat parhaiten hiilinieluina.

Koska tasaikäisrakenteinen metsänkasvatus perustuu siihen, että koko metsän puusto on suurin piirtein saman ikäistä ja samaa kehitysluokkaa, voidaan ajatella näiden metsien toimivan hyvinä hiilinieluina, koska niissä on kerrallaan suuria aloja näitä nuoria, nopeakasvuisia puita. Tasaikäisrakenteisen metsän kohdalla tulee kuitenkin ottaa huomioon uudistushakkuun vaikutus metsän toimimiseen hiilinieluna.

Tiedetään, että uudistushakkuun tekeminen heikentää metsän hiilensidontaa noin 20 vuodeksi. Tänä aikana metsä hiilen sitomisen sijaan vapauttaa sitä, ja muuttuu näin päästölähteeksi. Tilanne korjaantuu ajan kanssa taimikon kasvaessa alueelle, mutta siihen kuluu aikaa.  

Jatkuvan kasvatuksen metsistä hiilinieluina on melko vähän tietoa

Jatkuvan kasvatuksen metsistä hiilinieluina on tasaikäisrakenteisiin metsiin verrattuna vähemmän tietoa, ja asiaa tunnetaan huonommin. Tähän osasyynä on jatkuvan kasvatuksen osuuden vähyys metsätalouden piirissä, ja toisaalta myös siitä johtuva hiukan hatara kokemuspohja jatkuvan kasvatuksen menetelmien suhteen. 

On kuitenkin huomattu, että jatkuvan kasvatuksen metsä lisää hiilivarastoa ja toimii hyvänä hiilinieluna, jos metsässä ylläpidetään keskimääräistä suurempaa puumäärää ja luonnonpoistumaa. 

Hiilinielun kannalta etuna jatkuvan kasvatuksen menetelmissä voidaan pitää tasaikäisrakenteiseen metsänkasvatukseen verrattuna juuri sitä, että jatkuvassa kasvatuksessa metsää ei missään vaiheessa hakata kokonaan, eli puusto toimii tasaisena hiilinieluna.

Jatkuvassa metsänkasvatuksessa pääasiallisina puunkorjuun menetelminä käytetään nimenomaan erilaisia harvennushakkuutapoja, esimerkiksi poimintahakkuuta, jossa metsästä poistetaan vain yksittäisiä puita, tai yläharvennusta, jossa nimensä mukaisesti metsästä poistetaan kaikista suurimpia puita. Tämä tarkoittaa sitä, että metsä ei muutu päästölähteeksi, vaan pitää hiilensidontakykynsä ja säilyy hiilinieluna.  

Entäpä suojeluvaihtoehto?

Jatkuvan kasvatuksen metsien tavoin myös suojeltujen metsien hiilitaseesta ja asemasta hiilinieluina on harmillisen vähän tietoa. Lähtökohtaisesti voidaan kuitenkin ajatella, että täysin suojellut metsät sitovat hiiltä ja ovat hiilinieluja vähintäänkin samalla tasolla, kuin talouskäytössä olevat metsät.

Suojeltujen metsienkin hiilensidontakyky voi kuitenkin vaihdella niiden sisällä, koska metsän ikä, puuston määrä ja koko sekä esimerkiksi kasvupaikan ravinteikkuus vaikuttaa myös puuston kykyyn sitoa hiiltä.

Usein suojelluista metsistä puhuessa ihmisille ensimmäisenä tulevat mieleen järeäpuustoiset, vanhat metsät. Tällaiset todella iäkkäät metsät on aiemmin nähty tasapainoisina hiilivarastoina, joissa hiilen määrä ei muutu ajan kuluessa. Joskus on myös ajateltu, että tämänkaltaiset vanhat metsät muuttuisivat ajan myötä hiilinieluista päästölähteiksi. Tähän perusteluiksi on annettu muun muassa myrskyjen ja hyönteisten aiheuttamat puustotuhot.

Uusimmat tutkimustulokset ovat kuitenkin eri mieltä; on tultu siihen tulokseen, että vanhatkin metsät ovat kuitenkin hiilinieluja. Vaikka puuston kasvunopeus hiipuukin metsän iän kasvaessa, hiilivaraston kasvu jatkuu pitkään, sillä näissä vanhoissa suojelluissa metsissä on runsaasti myös muuta orgaanista ainesta puuston lisäksi, kuten paksu karikekerros, johon hiiltä on varastoitunut. 

On tärkeää, että tällaiset vanhat, paljon hiiltä sitoneet metsät pidetään suojelussa, sillä niiden hakkaaminen aiheuttaisi valtavan hiilimäärän vapautumisen ilmakehään. 

Ei ole olemassa vain yhtä oikeaa vaihtoehtoa

Yhteenvetona voitaisiin todeta, että mitä hiilinieluasiaan ja erilaisiin metsiin tulee, ei ole olemassa vain yhtä “oikeaa” vaihtoehtoa. Sekä tasaikäinen metsä, jatkuvan kasvatuksen metsä, että suojelussa oleva metsä toimivat hiilinieluina omalla tavallaan, ja jokaisessa niissä on omat hyvät ja huonot puolensa.

Jos metsänomistaja haluaa ottaa hiilinielut huomioon omissa metsissään, täytyy huomioida myös muut tekijät, kuten muut tavoitteet metsän käytölle sekä metsästä saataviin tuloihin liittyvät asiat ja näiden perusteella valita paras vaihtoehto.  

Jälkikirjoitus

Ammattikorkeakouluopiskelijoilla on kolmantena opiskeluvuotenaan projektityökurssi. Annoimme keväällä muutaman ehdotuksen projektitöiksi Tampereen Ammattikorkeakouluun. Iloksemme opiskelijat nappasivat näistä ehdotuksista kiinni ja saimme kolme motivoitunutta opiskelijaryhmää paneutumaan näihin aiheisiin.

Julkaisemme osan näistä työryhmien tuotoksista nyt blogissamme. Tämä blogikirjoitus on yksi näistä tuotoksista. Osaa hyödynnämme myöhemmin muulla tavalla.

Kiitos työryhmälle tästä kolmen jutun sarjasta ”Metsät hiilinieluina”: Anniina Tuominen, Annina Satoniitty, Elli-Noora Solismaa, Ville Tikka ja Jussi Palkeinen!

Ensimmäinen juttu sarjassa oli Millainen metsä on hiilinielu? Ja kolmantena on juttu Suometsien hiilitalous.

-Outi-

Kiitos, kun jaat postauksen eteenpäin