Avohakkuut vai metsän suojelu?
Sohaistaanpa vähän tätä ampiaispesää. Näin vaalikeväänä on ympäristöasiat yhtenä esillä olevana teemana esillä ja musta-valkoisia, joskus populistisiakin, näkökantoja on esillä.
Avohakkuut – loistava keino saada puuta teollisuuteen!
Suomihan pysyy pystyssä puujalkansa avulla. Metsäteollisuus on yksi kolmesta tärkeimmästä jalostavan teollisuuden alasta, jonka avulla Suomi tuottaa hyvinvointia ja vaurautta. Totta kai suomalaisen puun käyttäminen ja jalostaminen mahdollisimman pitkälle on Suomen ja suomalaisten etu. Ja jotta metsäteollisuus saa tarvitsemansa raaka-aineen halvalla, puuta pitää saada mahdollisimman tehokkaasti ja nopeasti tehtaille. Eihän siinä ole muuta vaihtoehtoa kuin avohakkuut.
Metsän suojelu – upea keino saada ylläpidettyä metsän monimuotoisuutta ja ympäristön hyvinvointia
Suomessa on upea luonto ja monimuotoisia metsiä etelästä pohjoiseen. Niitä ei missään tapauksessa saa hävittää. Niissä asuu ja elää yli 22 000 eläin- ja kasvilajia, joista yli 10% on uhanalaisia. Vain suojelemalla metsiä voidaan nämä lajit säilyttää. Metsät ovat hiilinielu, joka ylläpitää koko maapallon elinvoimaa. Missään nimessä metsistä ei saa yhtään puuta kaataa!
Hieman kärjistetysti tämä on se vastakkainasettelu, joka tuntuu mediassa vellovan. Mutta onko tuo koko totuus ja nuo ainoat vaihtoehdot?
Mietitäänpä tilannetta hieman auki. Kyllä – metsäteollisuus on tärkeä osa Suomen hyvinvointia. Sen kautta kymmenet tuhannet suomalaiset saavat työtä suoraan tai välillisesti. Ihmiset saavat tuloja, joilla maksaa oma elonsa ja työllistää palveluammateissa olevia, maksaa veroja, jotta yhteiskunnan palvelut – terveydenhoito, koulutus, infra.. – toimivat.
Jos metsäteollisuus ei saa puuta Suomesta, se hankkii sen jostain muualta. Puuta rahdataan jo nyt Suomeen valtavia määriä muualta. Eikä suomalaisilla ole oikeasti vaikutusmahdollisuuksia siihen, miten luonnonhoito ja ympäristöasiat on puiden lähtöpaikassa hoidettu. Eikä se kovin ympäristöystävällistä ole kuljettaa puuta tänne Suomeen, Pohjolan perukoille.
Toinen vaihtoehto on, että metsäteollisuus siirtää tuotantonsa sinne, missä puuta on saatavilla. Silloin häviäjä on suomalainen, jolta lähtee työpaikka ja elanto alta, eikä ole varaa maksaa palveluista ja muista elämisen kannalta tärkeistä asioista, jolloin välilliset vaikutukset suomalaisten työllisyyteen ja hyvinvointiin kertautuvat.
Suomalaisen metsäteollisuuden juuret ovat syvällä Suomessa ja rohkenen väittää, että suomalaisten hyvinvointi on metsäteollisuudelle tärkeä arvo – sekä taloudellisesti, että luonnonhoidollisesti ja ympäristön kannalta ajateltuna.
Metsänhoito on ympäristöteko
Hyvällä metsänhoidolla metsien kasvua voidaan parantaa. Ja kun metsien kasvua parannetaan, se ei ole pelkästään euroja metsänomistajien laariin, vaan myös hiilinielun kasvattamista ja maapallomme tilan parantamista! Metsänhoitotyöt tarjoavat myös koko maassa työtä ja hyvinvointia kymmenille tuhansille ihmisille.
Suomessa myös kehitetään ja innovoidaan jatkuvasti uusia ympäristöystävällisempiä tuotteita, joilla pyritään syrjäyttämään uusiutumattomien luonnonvarojen käyttöä ja lisäämään raaka-aineissa kotimaisten, uusiutuvien luonnonvarojen osuutta. Pyrkimys on myös minimoida raaka-ainehukkaa ja kehittää käyttöä aiemmin jätteeksi luokitelluille aineille. Tekstiili- ja pakkausteollisuus ovat tästä hyvät esimerkit, unohtamatta elintarvike-, lääke-, energia- ja rakennusteollisuutta. Ja näissä on taas kyse suomalaisten työstä, hyvinvoinnista ja samalla koko maapallon hyvinvoinnista. Samalla saadaan kehitettyä vientikelpoisia tuotteita tai tuotantomenetelmiä.
Metsien suojelu on arvokas asia
Suojelemalla metsiä voidaan säilyttää metsien monimuotoisuutta ja eläin- ja kasvilajeja, jotka tarvitsevat ympärilleen sopivia elinympäristöjä. Metsässä kannattaa miettiä kohteittain, onko tämän tilan tai metsäalueen suojelu vai hakkuu arvokkaampi asia.
Suojeluakin voidaan toteuttaa monella tavalla. Se ei ole pelkästään täyssuojelua, jossa metsässä ei tehdä yhtään mitään toimenpiteitä. Suojelualueilla voi olla perusteltua tehdä hoitotoimenpiteitä, joilla varmistetaan se, että kasvaessaan metsästä ei katoa sen erityispiirteet. Esimerkiksi paahderinne ei saa kasva umpeen, jolloin valoisasta, lämpimästä, paahteisesta ympäristöstä riippuvaiset lajit voivat kadota.
Suojelualue voidaan rajoittaa koskemaan tiettyä pienempää aluetta tai tiettyjä puulajeja tai puita, jotka säästetään metsää hoidettaessa ja hakatessa. Suojeltavan kohteen ympärille jätetään usein suojavyöhyke varmistamaan sitä, ettei kohde kärsi liikaa ympärillä tehtävistä toimenpiteistä.
Vaihtoehtoja on avohakkuiden ja täydellisen suojelun välillä
Metsänomistajaa voi nyt ruveta hirvittämään, että minäkö tässä ylläpidän Suomen ja suomalaisten hyvinvointia ja minun on pakko tehdä hakkuita ja myydä puuta sitä mukaa, kun ostajia ilmestyy ovelle kolkuttamaan. Ei nyt sentään! Metsänomistaja on oivallisella aitiopaikalla metsänsä kanssa ja hän voi itse pohtia ja miettiä, miten haluaa olla näihin asioihin vaikuttamassa.
Jokainen metsätila on yksilöllinen, eikä kukaan ulkopuolinen voi tulla sanomaan, mitä sinun pitää metsäsi kanssa tehdä. On upeita vanhoja metsiä sekä metsiä, joissa on erityisiä luontokohteita, joita kannattaa suojella – joko täysin tai osittain. On talousmetsinä hoidettuja metsiä, joissa kannattavinta on jatkaa kasvatusta talousmetsäajattelulla. Ja on paljon tiloja, joista löytyy monimuotoista, monen ikäistä ja rakenteista metsää, joissa voidaan ylläpitää erilaisia eri eläin- ja kasvilajien tarvitsemia elinympäristöjä samalla, kun metsästä hakataan puuta erilaisiin käyttötarkoituksiin. Hakkuitakin voidaan toteuttaa monella tavalla, eikä avohakkuu ole ainoa vaihtoehto.
Minä metsänomistajana voin vaikuttaa
Itse metsänomistajana sydäntäni sykähdyttää ajatus siitä, että omistan palan isänmaatani. Se tuo myös vastuun siitä, että huolehdin ja hoidan sitä parhaan kykyni mukaisesti niin, että sen arvo säilyy ja se on jatkossakin tärkeä osa suomalaista hiilinielua ja monimuotoista ympäristöä. Ja että se on turvaamassa lasteni ja mahdollisten tulevien jälkipolvien elämää.
Tämä vaatii itseltäni hieman ymmärrystä metsän kasvusta, metsänhoidosta ja hakkuuvaihtoehdoista. Ei minun tarvitse kuitenkaan tietää syvällisesti näitä asioita, perusasiat riittävät vallan hyvin. Ja tieto siitä, mistä mihinkin asiaan löydän ja voin hakea ammattiosaamista.
Koska itse olen nollista lähtenyt näihin asioihin tutustumaan, metsäasioita ja metsäalan slangia opettelemaan, muistan myös hyvin sen toivottomuuden tunteen, että ei tästä tule mitään. Haluan auttaa nyt sinua pääsemään alkuun polullasi metsäasioihin tutustumisessa, jotta sinä voi tehdä perusteltuja, oman arvomaailmasi mukaisia päätöksiä metsäomaisuutesi hoidossa. Verkkokurssiltamme Polku METSÄÄN – Untuvikosta metsänomistajaksi saat ajatuksia metsäomaisuutesi hoitoon sekä vinkkejä tarvitsemasi lisätiedon etsintään.
Ei eletä mustavalkoisessa maailmassa, vaan nähdään metsä puilta. Joskus auringon valo siivilöityy puiden välistä ja tuo värit esiin. Joskus sää on pilvisempi, mutta värisävyjä riittää silti. Nähdään metsän värit joka suunnasta – ja huolehditaan omalta osaltamme omasta metsästämme!