Pusikosta metsäksi – metsän arvoa nostamaan

Meidän metsä alkoi näyttää enemmän pusikolta kuin metsältä. Tajusimme tuon kesällä ja rupesimme miettimään, mitä sille pitäisi tehdä. Isäntä kävi siellä puuhastelemassa, mutta eihän hänkään paljoa sinne ehtinyt. Alkoi olla “suutarinlapsella ei ole kenkiä” – olo. Eikä sitä käsipelillä ruveta kuin satunnaisia puita polttopuuaineiksi kaatamaan. Varsinkaan, kun metsätyöt ei ole se päätyö kummallakaan meistä ja elämässä on paljon muutakin touhua.

Metsänhoitoyhdistyksen neuvoja kävi paikanpäällä ja totesi tyynesti, että kyllä täällä tekemistä olisi. Kyllähän me sen tiesimme jo itsekin, että kohta liika harvennettu koivikkotiheys rupeaa häiritsemään puiden kasvua. Liian tiheässä puut joutuvat liian kovaan kilpailuun keskenään valosta ja ravinteista. Ne yrittävät työntää latvuksiaan mahdollisimman valoisaan ja venyttävät siinä vain pituuttaan, mutta eivät ehdi runkoa vankistamaan. Toisaalta ravinteita ei tahdo riittää kaikille, minkä ensimmäisenä huomaa siitä, että puuston alla rupeaa vihreä ja vehreä pohjakasvillisuus kuolemaan. Ei ole marjoja, eikä sieniä poimittavaksi. Ei siellä omassa metsässä enää niin kiva ollut kulkeakaan, kun ei paikoitellen läpi meinannut päästä. Tuo on muuten hyvä mittari kenelle tahansa metsänomistajalle: jos et tahdo löytää paikkaa, mistä metsän puolelle pääsisi, on se jo liian tiheää ja jotain pitäisi kiiruusti tehdä. Eihän ne kasvimaallakaan porkkanat kasva, jos ei niitä harvenna.

Tarkemman pohdinnan ja metsäneuvojan ehdotuksen jälkeen päädyttiin tilanteeseen, jossa kaksi kolmasosaa tilan kuvioista käydään läpi. Ensiharvennusta, harvennusta, ylispuiden poistoa ja yksi pieni tuottamaton kuvio vallan nurin ja uusintaan. Eihän noilla toimenpiteillä vielä mitään isoa tiliä tehdä, kun pääasiassa tuolta poistuva puusto on kuitupuukokoista ja -hintaista. Hyvä, kun jotain jää saamapuolelle, eikä kaikki mene korjuukustannuksiin.

Nyt, kun tuo saadaan tehtyä, voidaan hetkeksi huokaista ja tiedetään, että seuraavalla kierroksella 5-10 vuoden päästä on sitten jo tukkikokoistakinpino laanilla puuta kaadettavaksi, jolloin hiukan jo kirstun pohjalle kilahtaa eurojakin. Tässä on hyvää aikaa miettiä, mihin ne eurot sitten sijoittaa. Metsänhoito ei ole mitään nopean toiminnan ja tuoton työtä, vaan vuosien päähän katsovaa, pitkäjänteistä, suunnitelmallista taloudenpitoa. Kyllä – taloudenpitoa. Monella metsänomistajalla metsä on yksi iso omaisuuserä, jolla on todellakin merkitystä perheen talouteen. Jos emme nyt olisi näitä toimenpiteitä teettäneet, olisi tuo tuleva tuotto jäänyt varmuudella huomattavasti heikommaksi. Ja siitäkös jälkikasvu olisi riemastunut, kun sen olisi aikanaan huomannut. 

Aikaa tämäkin prosessi otti. Siitä, kun ruvettiin pohtimaan, että jotain tarvis tehdä siihen, että metsäkone paikalle tuli, meni reilusti yli puoli vuotta. Ja tämä tapahtui nopeasti. Joskus voi olla, että ajatuksesta toteutukseen voi mennä parikin vuotta – varsinkin jos on kyse talvikorjuuna tehtävästä päätehakkuusta ja sattuu leudot talvet, eikä puun ostajalla ole kiire saata puuta liikkeelle. Meillä oli vielä voimassa oleva metsäsuunnitelma, jota oli päivitetty ja tiedettiin tilanne, jolloin töiden suunnittelun alkuun päästiin melko helposti. Jos taas olisi lähdetty nollista ilman kuviotietoja metsästä, olisi hoitotarpeiden kartoitus ottanut enemmän aikaa.

Myös, jos olisimme luottaneet pelkästään metsään.fi palvelun tietoihin, niin metsään olisi menty. Siellä tiedot olivat vuodelta 2009, jotain päivitystä oli ajokone tuo tavaraa laanille2012 tehty, mutta siellä ei ollut niitä omia raivauksia, istutuksia ja muita, joita sen jälkeen on tehty. Monella tuon palvelun tiedot perustuvat pelkästään Suomen laajuiseen metsien inventointiin ja laserkeilausdataan, eikä kukaan ole tietoja metsässä käynyt varmistamassa. Olisi saattanut ehdotuksissa olla päätehakkuuta jo kuvioille, jotka ovat parhaassa kasvussaan vielä ja tuottavat tulevien vuosien aikana oikeasti kuitupuukokoisesta puustosta kunnon tukkia. Ei kannata alle kahdenkympin kuutiohinnalla myydä pienempää määrää puuta, josta parin vuoden päästä voi saada isomman kuutiomäärän ja yli 60 euroa kuutiolta.

Metsäkone pärähti alku viikolla palstalla käyntiin ja aloitti urakkansa. Mielenkiintoista oli nähdä, että kyllä siellä pusikossa metsä piilossa oli. Lumi suojaa maastoa koneiden alla ja suunnitellut ajourat ehtivät jo jäätyäkin ennen isomman lumikerroksen päälle satamista. Sen tiedän, että työtä siellä piisaa meille vielä ensi kesänäkin. Varsinkin näillä lumisateilla aina jää  ajokoneenkuljettajalta jotain huomaamatta metsään, josta saa vielä hellapuita ja saunan pesään klapia. Ja aina on niitä lumppeja ja paksumpia oksia, joita ei energiapuukasaan kerätä.

Tuoreen kaadetun puun tuoksua päivällä ihastellut,

-Outi-

Kyllä minä niin mieleni hyväksi sain!

Viime kesänä rupesimme suunnittelemaan oman metsätilan hoitotoimenpiteitä ja harvennuksia. Jotain oli pakko tehdä, kun metsään ei meinannut pusikolta päästä.

Meille oli selvää, että käytämme tässä asiantuntija-apua. Ei meillä ole kokemusta, eikä tietoa siitä, kenelle tuollaiset ensiharvennukselta ja Harvennettuaharvennukselta tulevat puut edes kannattaisi myydä. Olisi ottanut aikaa, että olisimme ruvenneet perehtymään paikallisiin puunostajiin ja metsäkoneyrittäjiin, joita he käyttävät korjuissaan tai etsimään itse yrittäjää, kuka ehtisi muilta töiltään tuon meidän pienen tilan käydä hoitamassa. Tiesimme, miten teoriassa homma hoituu, mutta ei meillä ollut aikaa ruveta asiaa sen syvällisemmin ihmettelemään. Tiesimme myös, että tila on sen verran pieni ja hoidettavilta kuvioilta ei hehtaareja, eikä puuta tule niin paljoa, että se edes kiinnostaisi isompia ostajia. Eikä tällainen hoitokohde muutenkaan kiinnosta, kun pääasiassa tulossa on kuitu- ja energiapuuta. Apua siis tarvittiin.

Metsänhoitoyhdistykseen, jonka jäseniä olemme, oli selvä ja helppo valinta. Heillä on loistava paikallistuntemus. He tietävät alueelta puuta ostavien kommervenkit ja millaista työjälkeä eri metsäkoneyrittäjien korjuukalustot tekevät. He tietävät myös, kenelle kuitupuut on paras myydä, mihin pieni kasa tukkeja saadaan menemään ja mistä löytyy käyttäjä energiapuulle. Prosessi käyntiin ja homma etenemään. Yhteistuumin todettiin kohteen olevan talvella hoidettava eli jäätiin odottamaan talvea ja pakkasia.

Naapurimökin nuorempi isäntä tuli jutulle. Oli vähän katsellut metsiä sillä silmällä, että harvennettavaa olisi, mutta hehtaareja ei niin paljoa ole, että mahtaako ketään kiinnostaa… Kerroimme siinä omasta käynnissä olevasta prosessista ja vinkattiin hänellekin metsänhoitoyhdistys. Jos vaikka siellä saataisiin yhdistettyä meidän naapuritilojen leimikot isommaksi kokonaisuudeksi, joka voisi kiinnostaa ostajia enemmän. Etuna olisi myös se, että samalla, kun metsäkone ja ajokone työmaalle tuodaan, voidaan hoitaa molempien tilojen asiat kerralla. Asia jäi sille puheelle.

Nyt metsäkone tuli meidän palstalle ja isäntä lähti kiinnostuneena katsomaan paikalle. Metsänhoitoyhdistyksen metsäneuvoja tuli myös valvontakäynnille motokatsomaan, että metsäkoneenkuljettajalla on selvät sävelet ja samalla merkkaamaan viimeisiä rajapyykkejä. Siinä olivat jutelleet työmaasta ja kävi ilmi, että samaan toimeksiantoon metsäkoneyrittäjälle oli saatu meidän tilan lisäksi neljä muuta tilaa! Tuon naapurin lisäksi, joka oli toimeksiannon myös tehnyt, metsäneuvoja oli ottanut yhteyttä myös kolmeen muuhun metsänomistajaan, kun oli huomannut, että niilläkin tiloilla olisi puhdetta tarjolla.

Yhden pienen parin päivän työmaan sijaan metsäkoneyrittäjälle saatiin yhdistettyä viiden tilan hoitotyöt yhteen savottaan! Ihan varmasti siinä kehrää yrittäjä mielissään, kun jää neljä metsä- ja ajokoneen siirtoa lavetilla työmaalta toiselle tekemättä, kun työmaat on saatu ketjutettua metsänhoitoyhdistyksessä yhteen. Ei meinaan ole ihan halpaa ottaa lavettia koneita siirtämään ja siirron ajan metsäkoneenkuljettaja puuhastelee, mitä puuhastelee ja koneet seisovat tuottamattomana lavetilla. Pienistäkin Puita ajokonetta odottamassatyömaista saadaan tällä tavalla kannattavampia metsäkoneyrittäjälle. Ja korjuukuluja pienemmäksi per metsänomistaja. Myös ympäristön ja päästöjen kannalta ratkaisu on paljon parempi kuin jos metsäkoneita olisi kuljetettu neljään kertaan johonkin suuntaan laveteilla. Ja viiteen kertaan olisi puutavararekka hakenut pientä määrää puuta. Nyt laanipaikkoja saatiin yhdisteltyä ja ajokone voi tuoda vähän pidemmällä olevan pienemmän tien varrelta palstan puut samaan laaniin muiden kanssa. Tuolla säästetään myös tuota pienempää tietä, jonka kestävyydestä tienhoitokunta oli huolissaan.

Viiden työmaan puumääräkin on varmasti helpompi myydä paremmalla hinnalla eteenpäin, kun ostajan puutavararekka saa kunnon kuorman käytännössä yhdeltä laanilta eli varastolta päälleen. Todennäköisesti tämä tuottaa myös meidän metsänomistajien tilipussiin hieman enemmän euroja, kuin jos olisi kaikki viisi hoitanut kauppansa erikseen.

Kun tämän kuulin, että meidän työmaan lisäksi samalla tehdään neljä muuta, totesin tyytyväisenä, että näin se kuuluu mennäkin. Tämä on sitä palvelua, jota paikallinen metsänhoitoyhdistys voi jäsenilleen tarjota. Tämä on sitä metsänomistajien ympäristön hyväksi tekemää työtä, jossa pyritään pienentämään metsänhoitotöissä syntyviä päästöjä samalla, kun hoidetaan metsät hyvään kasvukuntoon ja hoitamaan hyvin tehtävänsä kestävän kehityksen mukaisena hiilinieluna.

Kyllä minä niin mieleni hyväksi sain!

-Outi-